keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Lohkovaihe-HJK:n yllättävä siirtosaaga

Olin ihan häpnadillä lyöty, kun katselin eilisen siirtoruletin antia tekstitv:ltä. HJK iski pöytään sellaiset megahankinnat, ettei paremmasta väliä. Minulle olisi riittänyt jo pelkästään Porokara, että olisin ollut tyytyväinen, mutta tulikin paljon enemmän.

Annanin, Bancen, Porokaran ja Jonesin siirrot julkistettiin nerokkaasti ripotellen. Aina kun lukija kuvitteli pelaajakarusellin jo hiljentyneen, nousi lammesta vielä yksi vonkale kansan ihmeteltäväksi. Tämä oli todellinen kansainvälisen tason mestarinäyte HJK:n markkinointi- ja pressitiimiltä. Yksikään ”Töölön ihme”-kadunvarsikampanja tai tv-spotti ei tuollaista positiivista mainosarvoa voi tuoda. Lisää tätä!

Blogimme asiantuntijan mielestä vahvistukset näyttävät todella hyviltä. Nimimiehinä Annan ja Bance kovettaa eniten, mutta pakko myöntää, että Porokara vaikuttaa varmimmilta suorittajalta ja ainakin tietää mitä saa. Jones taas voi olla se tuntematon hiomaton timantti, jolle HJK myöhemmin iskee pitempää sopparia käteen ja hioo raakileesta jalokiven Banan koulussa.

On tämä ihmeellinen paikka tämä jalkapallomaailma. Vielä pari viikkoa sitten ei olisi tullut mielenkään että jostain Schalkesta siirreltäisiin pelaajia HJK:n rosteriin. Vielä 90-luvun lopussa maailma oli hyvin paljon suljetumpi, eikä silloin lohkovaiheeseen päässeelle Klubille tyrkytetty pelaajia. Nyt lohkovaihe näyttää olevan Klubille melkoinen kultasuoni, joka avaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia.
Taloudellisestihan siirrot olivat mitä fiksuimpia. Jo Miklu Forsselin ulostamisesta säästetään sen verran rahaa, että sillä hankki kevyesti yhden lisäpelaajan. Lisäksi lohkovaiheen palkinnot (tasurista 100 000 euroa ja voitosta 200 000 euroa) kuitannevat helposti vahvistuksista syntyneet menoerät. Pienellä riskillä voidaan mahdollisesti saavuttaa jotain todella suurta.  Tekeekö HJK ”kuusysit” ja pelaa itsensä Euroopan cupin kevätkierroksille helmikuiselle Sonskulle? Tai jos Sonsku on jäässä, niin sitten Olympiastadion varaukseen?
Wien oli hieno paikka. Boris Runqvist TV oli paikalla retostelemassa tuttuun tyyliinsä. Jokiristeilyllä käytiin ja olut virtasi. Ennen ottelua en uskonut edes tasapeliin. Tällä kertaa reittivalinnat eivät toki menneet ihan nappiin sillä taloudellisen optimoinnin nimissä lento oli buukattu Tallinnan kautta. Journalisti alkoi olemaan sen verran huonossa hapessa Lennart Merellä nuokutun yön jälkeen, ettei kone meinannut käynnistyä sitten millään itse pelipäivänä. Matkaan kuitenkin päästiin ja jotain kamerakuvaakiin saatiin eetteriin. Kiitos ja anteeksi. Ei unohdu koskaan!
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti