tiistai 24. kesäkuuta 2014

Bortsan mm-kisapäiväkirja: osa 4 - välitilinpäätös

Viime päivinä kisojen seuraaminen saati päiväkirjan päivittäminen on ollut huonolla tolalla. Muu elämä on estänyt intensiivisen keskittymisen ja nytkin spämmäilen perhelomalta Pärnusta. Highlightsit voi onneksi tarkistaa fifan sivuilta.

Nyt kun viimeisiä alkulohkon pelejä viedään, lienee syytä tehdä pintaraapaisun omainen välitilinpäätös.

Lohko a: sta jatkoon menivät oikeat joukkueet. Brassit olivat lohkon kovin joukkue ja Meksiko selvisi tyylikkäänä kakkosena. Meksikolla lienee saumat pitemmällekin jatkoon, mutta isännät lähtevät lauluun heti pudotuspelien avauksessa.

B-lohko tarjosi hienoja elämyksiä. Arjen Robben ja Van Persie ovat tämän hetken maailman kovimpia futareita. Espanjan romahdus oli kova yllätys, mutta Chilen havaijipallo ei pitkälle näissä kisoissa riitä.

Lohko c on vielä kesken. Kolumbia menee jatkoon fiksusti pelanneena lattarijenginä. Kurinalaisesti pelaava Kolumbia on kova luu jatkopeleissä. Kuten on myös Kreikka, joka voi edetä aina finaaliin asti.

Lohko d oli Costa Rican juhlaa. Kisojen suurin ylläri tähän mennessä. Nure voi taas ylen studiossa raapia uimalakkiaan, kun lattarit kyykyttää Hodarin kokeilujengiä. Todennäköisesti Costa Rican taru loppuu lyhyeen, kun toisella kierroksella Kreikka parkkeeraa bussinsa. Se on bye bye vaan.

Lohko e:ssä Ranskalla on käynyt molemmissa matseissa armoton munkki. Tuomarit ja fifan maalikamerat ovat lahjoittaneet gallian pojille jo kaksi murskavoittoa. Sääliksi kävi erityisesti Hondurasia. Tosin heillä on vielä saumat jatkoon, joten peukut ylös heille. Kisojen viihdyttävin pikkusikailujoukkue on sulattanut sydämeni. Tätä lisää!

Lohko H:ssa argoilla ollut hieman samanlaista munkkia kuin Ranskalla. Peli ei missään nimessä vakuuta vaan on vanhentunutta tikitakaa ilman tulosta. En arvosta. Sen sijaan arvostan Irania. Hienoa joukkuepelaamista ja taktiikan riemuvoittoa. Iran ei ole nimekäs ryhmä vaan koostuu enimmäkseen Iranin liigan pelaajista. Silti nämä Persepoliksen jätkät hallitsivat maalitilanteita toisella jaksolla mancityn ja barcan pelaajia vilisevää Argentinaa vastaan. Jos Allah suo, niin huomenna kaatuu Bosnia vähintään 3-0.

Lohko g on ollut ehkä kisojen viihdyttävin. On ollut ulosajoja, hienoja maaleja ja taistelua. Myös se on tullut selväksi, että Saksakin, Thomas Mulleria lukuunottamatta, vain ihmisiä. Tykkään silti Sakujen perusvarmasta tyylistä. Mestarisuosikkini tällä hetkellä.

E-lohko on ollut pahin pettymys. Ainoastaan Algeria vakuuttaa. Murskaa torstaina Venäjän ja etenee lohkoykkösenä Irania vastaan.










maanantai 16. kesäkuuta 2014

Bortsan MM-kisapäiväkirja, osa 3

Säälittää Hondurasin puolesta. Ranskalle tuomittiin ratkaisevan tuntuinen 2-0 maali heitä vastaan uutta GPS-4G-mikälie-maaliviivateknologiaa hyväksi käyttäen. Tätä kirjoittaessa en ole saanut minkäänlaista vahvistusta tv-kuvien perusteella sille, että pallo oikeasti olisi maalilinjan kokonaan ylittänyt. Mutta kun teknologia on FIFA:n mukaan täydellinen, ei sitä voi edes kyseenalaistaa. Huh huh sentään. Myös Fukushimassa ja Tsernobylissäkin uskottiin sokeasti teknologian kaikkivoipaisuuteen, mutta kuinkas sitten kävikään?

Nyt harmittaa vietävästi ja tuntuu, että kokeilu on epäonnistunut ja se haisee. Ilman kuvallista todistetta on edelleen hyvin vaikea vakuuttua siitä, että pallo olisi käynyt kokonaan sisällä. Teknologian piti poistaa nämä spekulaatiot, mutta toisin kävi. Toivottavasti tulevaisuudessa sielu saa rauhan ja joku todella osoittaa videon tai valokuvan perustella, että pallo maalissa kävi. Muuten kyseessä on oikeusmurha. Ja oikeusmurha teknologian virheen johdosta on muuten sata kertaa pahempi asia kuin oikeusmurha inhimillisen tuomarivirheen takia. Jos minulta kysyttäisiin, niin se olisi jäähyväiset maaliviivateknologialle, kiitos.

Uruguay-Costa Rica on tähän mennessä ainoa peli, jonka olen onnistunut kokonaan missaamaan. Muista matseista on siis tuloksen lisäksi edes jonkinlainen käsitys. Toki voi sanoa, että tuo alkuillan 19.00 ei oikein sovi kaltaiselleni kahta pientä lasta hoitavalle feministimiehelle. Tuohon aikaan illasta kun ollaan usein kentällä urheilemassa. Toiselle jaksolle kuitenkin hyvin ehtii poikien kanssa iltapalalle.

Yleishavaintona voi tietysti sanoa, että varsin maalirikasta ja viihdyttävää turnausta eletään. Myös yllätyksiä on päässyt syntymään. Partavaahtouudistus ja onneton maaliviivateknologia jaksavat hassuttaa katsojaa. Yökukkujalle YLE:n viihdyttävät ja joskus vähän pihalla olevat studiovieraat ovat olleet koukuttavaa antia. Varhvasti ovat vetäneet ainakin kuningas-Litti ja uimalakki-Nure. Ato Pohjan radiosta tuttu persoonallisuus on jakanut katsojat vihaajiin ja tykkääjiin. Minusta Ato on symppis lahtelainen.

Katsomokulttuurin osalta parasta antia ovat olleet odotetusti eteläamerikkalaisten matsit, joissa on havaittavissa jonkinmoista tunteenpaloa vaikkakin homma vaikuttaa vahvasti hassuhattujen kokoontumisajoilta. Tällä hetkellä karneval de FIFAn hulipörssiä johtaa chileläiset kannattajat, jotka yltyivät juhlimaan avausvoittoa papattien ja bängereiden kanssa. Mahtaa nyt FIFA:n mafiaa potuttaa, kun rähinäsakkia pääsi katsomoon pyroilemään ja pilaamaan perhetapahtuman maineen.

Toinen asia mihin olen kiinnittänyt huomiota on FIFA:n banderollipolitiikka. Useimmilla paikkakunnilla banderollien kiinnittäminen mainosten yläpuolella sijaitsevaan paneeliin on kielletty, mutta joillakin paikkakunnilla se katsotaan läpi sormien. Olisi hyvä tietää millä perusteella homma pyörii. Muistan vieläkin sen pettymyksen kun Saksan kisoissa minua kiellettiin kiinnittämästä Mikko Alatalo-banderollia Tshekin fanipäätyyn. Onneksi tilaa löytyi kuitenkin piippuhyllyltä, mutta tv-kuviin asti ei Mikko päätynyt.

Tässä lyhyesti Boris Runqvistin kisojen viralliset topit ja flopit tähän menneessä:

TOPIT:

1) Alankomaat ja Arjen Robben
Olin aivan häpnadilla lyöty kun katselin tätä klassikoksi noussutta matsia. Espanjan piti viedä tämä matsi helposti, mutta jostain haudan takaa nousi ensin lentävä hollantilainen Robin van Persie jumalallisella syöksypuskullaan ja sen jälkeen alkoi kunnon Robben-show. Robben ja hänen moottorisahareitensä on täysin omassa kastissaan kaikessa tähän mennessä turnauksessa nähdystä. Van Gaalin orgastinen vastahyökkäysfutis nousi kertaheitolla mestarisuosikiksi. Olikohan ne katselleet vähän Gijonin ihmettä ja tehneet johtopäätöksiä miten tappaa tikitaka? Hyvä Mixu!

2 Australian Cahill
Vähän pömpöösiä vanhaa brittifutista pelaava Australia ei tällä tasolla pärjää, mutta vanha Evertonin jätkä Tim Cahill tekisi missä tahansa muussa huippumaajoukkueessa tappavaa tulosta. Huikea pomppu, suvereeni puskutekniikka ja mikä tärkeintä pieneksi kaveriksi rottamaisen periksiantamaton asenne ja röyhkeys. Jännä nähdä mitä Cahill saa aikaan Espanjaa ja Hollantia vastaan. Respect!

3 ) Kolumbia
 Avauspeliä Kreikkaa vastaan seurasin lähinnä sivusilmällä, mutta tähän mennessä ainoa eteläamerikalainen, joka on vakuuttanut täyspäiseltä joukkueelta. Joukkue on yhtä vaarallinen ja yllätyksellinen kuin FARC-sissit viidakossa. Jos huumeveikot jatkavat samaa tahtia, niin kaikki edellytykset vaikka välieriin asti?

4) Englanti
Hodarin Englantihan pelasi tappiosta huolimatta loistavan ottelun liimalettejä vastaan Manauksen kosteudessa ja helteessä. Vaikka itse vihaan englantilaista jalkapalloa yli kaiken, niin Hodarin varman päälle ottava tylsääkin tylsempi pelityyli on aina ollut lähinnä omaa ihannettani. Voiko puolustamalla kulkea aina mestaruuteen asti? Uskon, että this time they can go all the way!!

5) Didier Drogba
 Bosborin härkä katseli avausjakson vaihdosta ja eli silminnähden syvää myötähäpeää joukkueensa taaperruksen takia. Heitti itsensä kehiin ja tulosta alkoi syntyä. Norsut edelleen pieni pettymys itselleni, mutta Drogba voi hyvinkin olla sellainen pelaaja, joka saa kurssiin muuttumaan myös seuraavissa otteluissa. Jatkoon!

FLOPIT:

1) Uruguay
Hävisi Costa Ricalle ilmeisesti todella typerällä pelillä. Tästä on paha enää laittaa huonommaksi.

2)Iker Casillas
Madridin francolaisseuran veteraanivahdin viimeiset Mömmöm-kisat. Ei voi kuin nauraa tälle pellelle!

3) Chile, Brasilia, Ecuador
Perusnaiivia, tehotonta ja vanhanaikaista latinopalloa. Ei tällaisellä pelillä enää pärjätä viileitä, taktisia ja jalkapalloon tieteenalana suhtautuvia eurooppalaisia vastaan. Edes tunteenpalo katsomossa ei auta, jos kentällä pelaajat vain surffaavat ja naatiskelevat. Lisäksi pitäisi edes välttävästi osata puolustaa. Noutaja tulee ja kovaa. Nykyään jopa afrikkalaiset joukkueet pelaavat taktisesti kypsempää futista kuin 80-luvulle jämähtäneet lattarit.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...




















































































perjantai 13. kesäkuuta 2014

Bortsan MM-kisapäiväkirja, osa 2

MM-kisojen avauspäivänä ei suurtaa draamaa ollut tarjolla. Kaikki meni lähes odotetun mukaisesti. Vain Ylen uudet korkean teknologian tablettiratkaisut hieman hämmensivät ja Mursulla oli kaulukset tyylikkäästi tanassa. Avajaiset ihastutti ja huvitti ja itse ottelussa brassit vei tahmaisesti, mutta kuitenkin täysin ansaitusti hieman pömpöösin oloista kroaattilaumaa. Toki jos Kroatialla olisi ollut hiukan parempaa tuuria, niin ottelusta olisi voinut tulla erilainen. Avausjaksolla sillä oli paikkoja tehdä jopa pari maalia enemmän.

En ole aikaisemmin jaksanut innostua suurten urheilutapahtumien avajaisseremonioista ja siihen liittyvästä kuviokellunnasta, mutta pakko myöntää, että viime vuosina on kyllä tullut seurattua jostain syystä niin olympialaisten kuin jalkapallon arvokisojenkin avajaiset lähes alusta loppuun. Ilmeisesti näissä on usein sellaista hypnoottista huumoriarvoa, ettei niitä kannata missata.

Brassien avajaisissa olin alussa vähän häpnädillä lyöty kun sitä kaivattua sambaa ei sademetsäjaksossa heti alkanut kuulumaan. Onneksi kansaa esitellyt teemajakso sitten pelasti ja capoeirat, kansallistanssit ja sambatkin tykitettiin stereotyyppisen kauniisti. Sulavan monikulttuurisena maana itseään mainostava Brasilia oli kuitenkin löytänyt kisahymniä veivaamaan ja persettä heiluttamaan jonkun brasiliansaksalaisen valkoihoisen mamman, arjalaiselta näyttäneen kaljun tatuoidun bodarin ja lisäksi kiintiölatinona amerikkalaisen Jennifer Lopezin. Vähän mauton kombinaatio, mutta ei sen väliä. Blatteria ei muuten näkynyt ruuduissa? Ilmeisesti piileskeli jossain vipboxissa hummeria syömässä?

Avajaisten polkkatanhujen jälkeen vähän pelotti, että miten SaoPaulon nurmi kestäisi, mutta hyvältähän se näytti. Melkoinen alkuräjähdys kuultiin ennen peliä kun pelaajat ja kansa lurautti tajunnan räjäyttävästi brassien kansallishymnin. Tuosta on enää vaikea laittaa paremmaksi. Muutenkin täytyy ihailla brassien lähes eeppistä tunteiden paloa katsomossa. Sao Paulon stadionin keltainen meri oli lippujen hinnoittelun ja katsomovälähdysten perusteella brasialaista ylempää keskiluokkaa, mutta silti eläytyminen matsiin oli voimakkaan eläväistä. Tässä tuli hyvin esiin eurooppalaisen ja latinalaisen amerikkalaisen mentaliteetin ero. Esimerkiksi jossain Portugalissa tai Espanjassa yleisö käyttäytyisi maajoukkuen pelissä paljon hillitymmin ja varautuneemmin. Toisaalta pakko sanoa, että brassi-ihmisestä välittyy usein meille eurooppalaisille vaikutelma, että ihan  täydellä pakalla ei siellä useinkaan pelata.

Yleisön tuki on yksi tärkeimmistä sysistä, miksi Brasilia voi mennä turnauksessa pitkälle. Pelin ratkaissut rankkarimaalikin vihellettiin osittain varmasti kotiyleisön aiheuttaman paineen takia. Vähän vaisuksi jäi kuitenkin brassien pelillinen taso tässä pelissä. Sellainen fiilis jäi avauksen pelaajia katsellessä, että se on täynnä seurajoukkueessaan flopin maineessa olevia jämäjätkiä. Esimerkiksi umpisurkeasti pelannut Hulk, Andres Escobarmaisia otteita esittänyt Marcelo, Chelsean tusinahasardi David Luiz ja barcafloppi Neymar eivät herätä minussa sellaista luottamusta, että noilla miehillä voisi mestaruuteen asti mennä. Tällä pelillä brassit pudonneekin heti ensimmäisellä pudotuspelikierroksellä. Sama kohtalo lienee Kroatialla.

Avausjaksolla keskityin myös laitamainosten bongailuun. Seuraavat firmat näytti pyörivän ilmoituksissa: VISA, Adidas, CocaCola, Sony, Listerine, Jingli Solar, Brahma, Johnson, Gifa, Kiamotors, Magnetec, Fly Emirates, Wise Up - Brazil Beyond ja Marfrig. Lisäksi pyörivät tietysti FIFA:n No To Racism bannerit ohjeistamassa yleisöä stadionilla ja kotikatsomoissa. Näiden firmojen porukkaa varmasti pyörii viplipuilla katsomossa ja hyvähän siellä on pyöriä, kun Brasilian valtio 11 miljardilla laittanut paikkoja kuntoon kokolattiamattoineen, design seinineen ja muine elitismille haikahtavine ratkaisuineen. Jossain muussa maassa tällainen kusetus vielä toimii, mutta onneksi Brasilian kansa on niin fiksu, ettei hyväksy tällaista sikailua samaan aikaan kun terveydenhoitoa ja turvallisuutta ei ole. Sääli jalkapallon ja pelaajien takia, mutta kaikki tuki protesteille täältäkin. Ei muuta kuin lisää pippurisumutetta köyhien naamalle ja FIFA-sikailu saa jatkua.

Tänä iltana huippuotteluna Espanja vastaan Hollanti. Hollanti tulee raiskaamaan manolot. Espanja on niin passe. Over and out, jatketaan fiilistelyä sohvalla.







torstai 12. kesäkuuta 2014

Bortsan MM-kisapäiväkirja, osa 1

Pistin lapset päiväunille ja päätin palata taas linjoille. Ei vain yhdeksi päiväksi vaan tarkoitus olisi kestää tekohengittämässä blogia koko MM-kisojen ajan. Tämä on Bortsan MM-kisapäiväkirja ja kirjoittelen tänne siitä, miten itse koen, näen ja haistan MM-kisojen tarinan tällä kertaa. Ehkä kisojen aikana tingin päiväunista ja tiskaan vähemmän. Ehkä näin saan nipistettyä sen verran aikaa, että blogille jää muutama minuutti aikaa.

Kuriositeettinä kerrottakoon, että hoitovapaalla kahden lapsen kanssa työskentely ja lisääntynyt vastuu elämästä on totaalisesti pilannut unelman ns."ultras lifestylestä" eli Suomen kiertämisestä kaljapäissään 24/7. Sohvalla tapahtuva kuukauden mittainen tv-yömaraton sopiikin erittäin hienosti omaan elämäntilanteeseen, koska se ei vaadi mitään. Juuri sen takia moni tuularikin sortuu katsomaan MM-jalkapalloa. Onnea meille luusereille!

Okei, kuten tunnettua jo aiemmista kirjoituksistani vuosien varrella, en enää kuulu siihen porukkaan, joka jaksaisi vesi kielellä odottaa MM-karnevaalin alkamista. Enkä todellakaan tule seuraamaan kaikkia matseja silmä kovana. Lapsuuden kultavuosista arvokisat ovat kärsineet roiman inflaation. Lapselle MM-kisat olivat aina elämän tähtihetkiä ja pelit jättivät ikuiset onnelliset muistot pään sisään kummittelemaan. Pelaajia ihailtiin sankareina ja tuuletuksia imitoitiin pihapeleissä. Roger Milla, Cyrille Makanaky, Rene Higuita, Kennet Andersson, Jordan Letchkov, Saeed Owairan jne. Tätä lisää, kiitos?

Satuin eilen sattumalta katsomaan SVT:n hienon dokkarin MM-94 Ruotsin pronssisankareista. Tuo dokumentti (Bronshjältarna - sommaren vi aldrig glommer) todellakin muistutti mistä MM-kisoissa parhaimmillaan voi olla kyse. Ruotsin onnistunut MM-projekti oli todellinen tuhkimotarina ja maailman sensaatio, joka yhdisti kokonaisen kansakunnan uudelleen (ainakin kisojen ajaksi ja niiden jälkeen) ja teki pelaajista ikuisia legendoja. Tunnustan, että seurasin dokkaria tippa linssissä, kun kauniit ruotsalaiset juhlivat Tukholman kaduilla ja lentokentällä pronssimitalia kuin jääkiekon maailmanmestaruutta Kauppatorilla. Ruotsissa on tietysti pitkät perinteet jalkapallokulttuurissa, mutta tuon jälkeen Allsvenskanin yleisömäärät lähtivät huimaan nousuun. Kotimaisesta jalkapallosta tuli taas salonkikelpoista. Säväyttävää dokkarissa oli myös pelaajien jutiloituminen: ainakin Brolin ja Ingesson näyttävät nykyään siltä, että hyvä ruoka on tärkeä osa elämää. Toisaalta Thomas Ravelli ei ollut vanhentunut 20 vuodessa yhtään.

Dokkarin katsominen herätti minussa toiveen samanlaisen yllätyksen ja sensaation toteutumisesta myös tulevissa MM-kisoissa. Juuri yllättäjien bandwagoniin liittyminen on monelle se luontevin tapa seurata kisojen edistymistä. Tämä tapa sopii myös itselleni, vaikka tottakai minulla on myös oma ennakkosuosikkini Venäjä, jota seuraan täysin fanaattisesti, mutta jonka menestyksen puolesta en edes itse rahaa laittaisi kiinni.

Moderniin rahafutikseen kyllästyneiden kannalta MM-kisoissa on se hyvä puoli, että täällä huippupelaajien voidaan katsoa vapautuvan rahan vaikutuksesta. Maajoukkueen pelipaidan pukeminen MM-lopputurnauksessa on miljonääripelaajillekin se suurin mahdollinen kunnia. Pelaajille maksettavat bonukset ovat rahallisesti vaatimattomia, ne vertautuvat korkeintaan muutaman päivän palkkaan seurajoukkueessa. Tässä suhteessa huippujalkapallo on MM-kisoissa arvomaailmaltaan puhtaimmillaan.

Tänään siis isketään yhteen avajaisten ja avausottelun merkeissä. Melkoista hömpänhömppää tarjolla. En tarkemmin tiedä ketä pelaajia siellä pelaa, mutta toivottavasti ainakin Hulk on avauksessa. Pietarin Zenitissä Hulk ei ole jättänyt ketään kylmäksi vaan on pelityyliltään erittäin näyttävä ja nopea voimapelaaja. Kroatiaa voisin veikkailla turnauksen mustaksi hevoseksi, mutta poliittisen historiansa johdosta toivon kaikkea pahaa heille. Toivottavasti avajaisissa sambataan kovaa ja Blatterille ei buuata liikaa.

Kuriositeettina kerrottakoon, että itse kyllä tunnustaudun Blatterin ihailijaksi. Vaikka Sepi onkin luxushotlahuoneissa viihtyvä paksu vanha pervoilija, niin hänen aikakaudellaan on merkittävästi parannettu kehittyvien jalkapallomaiden olosuhteita, ajettu kehitysmaiden asiaa ja saatu aikaan voimansa huipulla oleva kattojärjestö. Ajojahti, joka ajoitettiin sopivasti MM-kisojen alle, on kateellisten englantilaisten järjestämä ja saa käyttövoimansa a) kateudesta ja b) rasismista. Englantilaiset luulevat edelleen, että ovat jotenkin merkittävä kansankunta maailmanpolitiikassa ja jalkapallossa. Molemmat arvaukset kuitenkin ovat vääriä. Englanti on ikuisesti passe. Niin Qatar kuin Brasilia, Venäjästä puhumattakaan, ovat kisansa ansainneet. Tästä voidaan toki keskustella lisää tulevissa postauksissa. Toivottavasti viihdytte blogimme mukana seuraavan kuukauden.

P.S. Seuraa näitä:

1) Sambataanko avajaisissa?

2) Pönöttääkö Blatter? Tuleeko katsomosta vittuilua?

3) Iskeekö uskomaton Hulk hattutempun Ustaša-natsien rysään?

4) Ylen kisastudio, floppi vai menestys?

5) Lämpiääkö Bortsan kisasauna tänäyönä?