tiistai 28. tammikuuta 2014

Ultrat rulettaa Euromaidanissa


Viime päivien uutiskuvat Ukrainan pääkaupungista Kiovasta ovat olleet mielenkiintoista, mutta samalla pelottavaa seurattavaa.  Normaaliin demokratiaan kuuluvat rauhanomaiset mielenosoitukset ovat yllättäen kääntyneet raaán väkivaltaiseksi katusodaksi, euromaidaniksi, jossa ääriainekset ovat syrjäyttäneet maltillisen protestoinnin.
 

Blogimme kannalta katsottuna  erityisen kiinnostava näkokulma on,  että Kiovan kapina, kansannousu, Euromaidan – millä nimellä kukin tahtookaan rähinää kutsuttavan – on jälleen nostanut esille jalkapallokannattajien suuren merkityksen poikkeustilanteissa, kuten niin monesti aiemminkin suurien poliittisten mullistusten yhteydessä. Keskiaikaisia taisteluja muistuttavat uutiskuvat Valeri Lobanovski stadionin savuavilta porteilta muistuttavat mieleen Egyptin tapahtumat, kun Mubarakin hallinto kaatui nimenomaan Al Ahlyn ultrien toimesta. Myös esimerkiksi Jugoslavian hajoamiassodissa olivat rintamilla juurikin ne kaikkein kovamaineisimmat äärikannattajien joukko-osastot. 

Sama näyttäisi toteutuvan nyt myös Ukrainassa, missä kannattajakulttuuriin kuuluvat soihdut, balaklavat, graffitit, huivit, ultra-tyylinen pukeutuminen ja 14/88-tunnukset ovat olleet taisteluista silmiin pistävää symboliikkaa. Ja ultrillehan vihainen vastakkain asetteluun perustuva asetelma on mitä sopivin. Ultratoiminta kun ei elä vain oman seuran kannattamisesta vaan on mitä suurimmassa määrin vihaa vastustajaa kohtaan. Ultrien elämässä vaara ja provokaatiot ovat itsestäänselvyyksiä.

Olkoonkin, että Ukrainassa on yritetty välttää poliisiväkivaltaa ja mielenosoittajia on kohdeltu melkolailla silkkihansikkain, niin silti ultrien miliisille aiheuttamaa paniikkia ja henkilövahinkoja voidaan pitää todellisena voimannäytteenä. Kaikesta toiminnasta huokuu se, että nyt on saatu hyvä tekosyy purkaa paineita ja toteuttaa itselle ominaista eläimeillistä ACAB-angstia näennäispoliittisessa kansannousussa. Vaikka pidänkin miliisin kohdistuvaa psykopaattista euroväkivaltaa järjettömänä ja vastenmielisena, täytyy silti nostaa hattua näiden vähäisillä varustuksilla pelaavien superjoukkueiden strategiselle osaamiselle ja kyvylle reagoida ja toimia selkäytimestä yhtenäisenä joukkona.  Se vaatii tietysti paljon harjoittelua, itsensä kehittämistä ja omistautumista.

Ohimennen pakko todeta, että blogimme oli viime kesänä paikalla Vantaalla, kun hieman samaan tyyliin tuota organisoidun yhtenäisen joukon ihannetta tarjosivat Lech Poznanin upeat ultrat järjestäen pienimuotoisen mayhemin, jossa aitaa kaatui ja kaikilla oli kivaa. Taisipa poliisilla valua muutama pökälekin puntista. Se olikin ehkä kesän voimaannuttavin ja eroottisin kokemus täällä poron perällä. Samoin esimakua itäeuroopalaisten hulien mielenmaisemista tarjosi myös Valko-Venäjän maajoukkueen vierailu Olympiastadionille. Kelttiristit, hitler-tervehdykset ja muut Lukashenkon vastaiset fasistitunnukset pääsivät esille Suomeen saapuneiden wannabe-äärioikeistolaisten toimesta. Pääasiassa laivalla maahan saapunut kannatusposse koostui Minskin Dynamon nasuista.  Samaan tapaan Ukrainassa kapinointi kohdistuu juuri keskustavasemmistolaista hallitusta vastaan, vaikka vastarintaa tekevien ideologia lieneekin jossain määrin epäselvä. 

Opposition johtavan fasistipuolueen Svobodan puheenjohtaja Oleh Tyahnybok ylisti avoimesti ultria tammikuun 25.päivän puheessaan tähän tyyliin: "Kunnia Ukrainalle! Kunnia sankarillisille Dnipro Cherkasyn, Karpaty Lviv`n ja Vorskla Poltavan kannattajille! Sieltä alkaa solidaarisuus, sieltä alkaa patrioottisuus!” Kuriositeettina kerrottakoon, että kyseisten seurojen kannattajat tulevat nimenomaan Länsi- ja Keski-Ukrainan alueilta, jossa opposition ja nimenomaan Svobodan kannatus on oikeasti suuri(eräissä läntisissä oblasteissa jopa 38%).

Euromaidanissa yllättävää ei ole Länsi-Ukrainan ultrien, jotka on aiemminkin tunnettu Venäjä-vastaisuudestaan, mukana olo vaan se, miten muuten kahtia jakautuneessa maassa(länsi = eu-mieliset, itä =venäjämieliset) on sämpylää lähtenyt jakamaan lähes yksimielisesti kaikkien seurojen ultrakannattajat, kuten tästä kartasta selviää. Jopa kaikkein ”kepulaisimmissa” Janukovitshin lääneissä Harkovassa, Donetskissa , Dnipropetrovskissa ja Krimillä ovat paikalliset ultrat antaneet tukensa Euromaidanille. Voi vain kysyä miksi, sillä enimmäkseen ultrat tunnetaan kiihkeästä suhteestaan omiin seuroihinsa, juopottelusta ja keskinäisistä tappeluista,  ei heitä politiikkaan osallistuminen ole napannut edes vähää alusta?

Suuri muutos tapahtui 21.tammikuuta, kun Kiovan Dynamon ultrat julistivat perustaneensa erikoispuolustusjoukkoja suojellakseen Euromaidan-mielenosoittajia miliisiltä ja hallituksen palkkaamilta rähinöitsijöiltä, joita paikallisessa slangissa kutsutaan nimellä ”titushkat”. Kiovaa ei tunneta paikkana, jossa opposition kannatus olisi kovinkaan suurta. Dynamon ultrien motiivi ei siis ole lainkaan poliittinen, vaan sen alkuperä on nimenomaan mitan täyttymisessä ryvettyneeseen poliittiseen hallintoon ja siihen liittyvään ”titushka”-ilmiöön, jossa nuoria miehiä ostetaan 35 dollarilla aiheuttamaan rähinää opposition mielenosoittajia vastaan. Lisäksi ultria tietysti potutti suunnattomasti hallituksen säätämät kokoontumisvapautta rajoittaneet mellakkalait. Ultran moraali ei tällaista ryvettyneisyyttä kestä.
 

Puheissaan Dynamon ultrat nimenomaan painottavat etteivät ole Venäjää ja venäläisiä vastaan, vaan liittyivät mukaan suojellakseen kiovalaisia, kaupunkia, Ukrainaa ja omaa kunniaansa. Kaikista suurin yllätys oli, että Dynamon ultrien vkontakte-palvelussa(venäjän kielisten facebook) julistama taistelu ”titushkoja” vastaan johti myös muiden jopa täysin venäläisten alueiden ultrien liittymisen mukaan yhteiseen taisteluun. 

Joukkoprotestit tarjoavat ultrille ainutlaatuisen tilaisuuden saavuttaa toiminnallaan statusta, jota he eivät voisi koskaan saavuttaa normaalissa yhteiskunnassa. Toisaalta varmaan myös sillä on merkitystä, että Ukrainassa jalkapallossa on pitkä talvitauko juuri meneillään ja työväenluokkaiset nuoret miehet kaipaavat säpinää. Euromaidanissa sitä säpinää on tarjolla. Hallitus kaatui. Mellakkalait on kumottu. Mitähän seuraavaksi ultrat saavat toiminnallaan aikaan?