maanantai 24. kesäkuuta 2013

Uefan korijako HJK:n pelastus

Enää alle tunti aikaa Euroopan jalkapalloliitto Uefan lippulaivatuotteen eli Championsliigan pyörähtämiseen käyntiin arvontojen osalta. Tämä on se päivä, joka on monelle kannattajalle se vuoden kohokohta. Näissä arvonnoissa määritellään hyvin merkittävässä määrin HJK:n taloutta ja samalla koko Veikkausliigan tulevaisuuden näkymiä.

HJK aloittaa karsintojen toiselta kierrokselta ja jatkoon pääseminen merkitsee ainakin kaksi kierrosta lisää. Rahallisesti puhutaan hieman vastustajista riippuen miljoonatuloista, kun mukaan lasketaan Uefan palkintorahat, tv-tuotot ja pääsylipputulot. Vaikka ollaankin vasta karsintojen alkuvaiheessa, niin suomalaiselle seuralle tämä päivä on aina talouden kannalta vuoden tärkein hetki.

Nyt jo muutaman kauden ajan HJK on saanut huomattavaa vetoapua arvonnoissa Uefalta, joka on päättänyt jakaa joukkueet arvontokoreihin selvästikin maantieteellisillä perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että HJK on sijoitettu Pohjois-Euroopan ryhmään(Group 2), jolloin se voi saada vastaansa Islannin, Walesin, Irlannin, Pohjois-Irlannin, Latvian tai Viron mestarit. Mikä tahansa näistä osuukin kohdalle, niin ei pitäisi olla (taaskaan) mahdoton arpa.

Olin viime kesänä ja olen edelleen tänä kesänä aivan häpnadilla lyöty HJK:n saamasta todella karmeasta arpajaisedusta. Kun sijoitetut ja sijoittamattomat joukkueet ovat selvillä jo hyvissä ajoin sarjojen päätyttyä, salailee Uefan pukumiehet maantieteeseen perustuvia korijakojaan aina arvontojen aamupäivään asti. Tätä suljettujen ovien takana tapahtuvaa kabinettikähmintää ei todellakaan kuvaa sana läpinäkyvyys. Uefan salamyhkäinen aluepolitiikka sataa HJK:n laariin, kun helsinkiläiset välttävät kohtaamasta potentiaalisesti todella vaikeita vastuksia kuten vaikkapa Bulgarian mestari Ludogoretsin, unkarilaisen Györi ETO:n tai vaikkapa kuumassa Kazakstanissa Shahter Karakandyn tapaisen rahajoukkueen. Voin kuvitella, että tällä hetkellä jossain Sloveniassa, Slovakiassa tai Israelissa ei olla kauhean tyytyväisiä Uefan maantieteellisiin painotuksiin.

Kenet HJK sitten haluaa "pohjoisryhmän" joukkueista vastaansa? Periaatteessa kaikki käyvät, mutta vaikeimmaksi arvioisin irlantilaisen Sligo Roversin. Irlannin jalkapalloliiga on suurinpiirtein samantasoinen sarja kuin Veikkausliiga, eikä samanlaista pubijoukkuekulttuuria ole rasitteena kuin vaikkapa Walesissä ja Pohjois-Irlannissa. Ja täytyy muistaa, että viime vuosikymmenellä Keke Armstrongin HJK otti pataansa erästä Droghedaa vastaan. Varovainen täytyy siis Roversin suhteen olla.

Sopivimmiksi vastustajiksi arvioisin pubijengit Cliftonvillen ja TNS:n. Siellä kausikin käynnistyy vasta elokuussa, joten rapakuntoisia läskejä todennäköisesti vastassa. Hieman vaikeammiksi arvioisin Viron mestari Kaljun ja Latvian mestari Daugava Daugavpilsin, mutta ne olisivat matkusmielessä lottovoittoja. Islantilainen Hafnarfjördur on astetta kovempi jengi kuin Baltit, eikä viime kesän KR-romahdus enää tule toistumaan.

P.S. Blogimme on taas mukana eurokiimassa ja pyrkii matkustamaan paikan päälle 3.-4.kierroksen peleihin.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Suomi-Belarus: "Good Night Antifa Scum"???



(Kiitokset kuvista blogin hovikuvaajalle)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ilo irti näistä!

Karsinnat vaisusti aloittanut Valko-Venäjä tarvitsee kipeästi voiton, vieläpä suurella maalierolla, joten Suomelle tulee hikiset oltavat Olympiastadionin illassa.

Vaikka turpiin tulisikin, Suomen kannattajat voivat juhlia monestakin syystä.

Huippufutista-blogi listasi kymmenen kohtaa, joissa onnistuminen antaisi aiheen iloon. Kaikki kymmenen oikein tarkoittaisi jo lähes kotivoittoa - loppunumeroista huolimatta.

Ottelun voittajasta ei ole epäselvyyttä, mutta matsin katsomisesta voi tehdä vähän jännittävämpää. Heitä rasti ruutuun aina, kun kyseinen asia toteutuu. Laske sitten pelin jälkeen yhteen, montako ilonaihetta ehtoo sisälsi!

1. Perparim Hetemaj jyrää kung fu -potkulla megatähti Alexandr Hlebin ja selviää varoituksetta.

2. Sergei Veremko joutuu torjumaan - käsillään.

3. Peetu Pasanen juoksee takamatkalta Vitali Rodionovin kiinni.

4. Valko-Venäjän kiihkoisänmaalliset ultrakannattajat posauttavat ensimmäiset savupanoksensa ilmaan jo ensimmäisellä puoliajalla.

5. SMJK laulaa matkalaulun.

6. Liukas laitapelaaja Erfan Zeneli tekee karsintadebyyttinsä kypsässä 26-vuoden iässä ottelun toisella puoliajalla.

7. Valko-Venäjän kiihkoisänmaalliset ultrakannattajat hailaavat kaarteessa turvapäällikkö Karjalaisen puuttumatta asiaan

8. JOUHA:n mellakkaspetsnazit stormaavat SMJK:n sektion ja laittavat tupakoitsijat kuriin asiaankuuluvilla otteilla

9. Lopussa saatiin kulma

10. Pelin jälkeen Mikael Forssell tulee muun joukkueen mukana pohjoiskaarteeseen kiittämään SMJK:ta hyvästä kannustuksesta





keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

A truly ugly night in the Olympic Stadium - nähdäänkö perjantaina Hitler-tervehdyksiä?

Suomi-Valko-Venäjä -karsintaottelu lähenee päivä päivältä. Tottakai päähuomio kiinnittyy itse peliin ja pelaajiin, mutta illasta voi tulla "mielenkiintoinen" myös katsomon puolella. Valko-Venäjältä on saapumassa otteluun erilaisten arvioiden mukaan n.200-300 kannattajaa. Valko-Venäjää ei varsinaisesti tunneta kovana jalkapallomaana, eikä Valko-Venäjällä jalkapallon kannatuskulttuuri ole noussut yhtä hegemoniseen asemaan kuin vaikkapa naapurimaissa Ukrainassa ja Venäjällä. Varsinkin jääkiekon suosio on osaltaan ollut jarruttamassa uuden itsenäisyyden ajan jalkapallokulttuurin kehitystä ja toisaalta yhtenä syynä on myös oman kotimaisen sarjan kiinnostavuuden vähäisyys verrattuna vaikkapa Neuvostoliiton aikaiseen urheiluinnostukseen. BATE Borisovin kansainvälinen menestys on kuitenkin nostanut Valko-Venäjän oman sarjan yleistä arvostusta viime aikoina. Omana ristiriitaisena erityispiirteenä valkovenäläisessä jalkapallossa ovat olleet pienet huligaanikulttuuriin vihkiytyneet kannajaporukat.

Katsoin maanantaina Viro-Valko-Venäjä -ystävyysottelun EestiTV:ltä. Kuviin pääsi myös n.100 henkinen valkovenäläiskannattajien sekalainen ryhmä, joka piti hyvää kannatusta yllä läpi ottelun. Joukkoon mahtui villiä nuorisoa kuin vanhempaa kaljamahaista liiton herraakin. Se selittyy sillä, että urheilumatkoihin erikoistunut matkatoimisto Pilihrym on järjestänyt pakettimatkan Suomeen. Ensimmäinen kulkue pysähtyy Tallinnassa neljäksi yöksi ja seuraa Viro-Valko-Venäjä -ottelun A` Le Coq-stadionilla. Toinen busseista starttaa tänään ja yöpyy Riiassa ja Tallinnassa. Hintaa pitkälle reissulle tulee 280 € ja lyhyemmälle versiolle ilman Tallinnan ottelua 200 euroa. Lisäksi ottelulippu B-14-osioon 20 €. Matkakulut on saatu pidettyä varsin maltillisena, kun Helsingissä vain käydään kääntymässä päiväristeilyn merkeissä. Vertailun vuoksi SMJK:n ja Aikamatkojen bussimatka Gomeliin kustantaa rapeat 495 euroa.

Vaikka Valko-Venäjän yhteiskunta Lukashenkon patruunamaisessa otteessa on ollut perinteisesti hyvin keskiluokkainen, rauhallinen ja maltillinen, eikä valkovenäläisiä maailmalla tunneta samanlaisena räyhäkansana, kuin vaikkapa venäläisiä, niin silti erityisesti jalkapallon pariin on pesiytynyt häiriökäyttäymiseen potentiaalista ainesta. Kohtasin tämän ilmiön jo kesällä 2010 Tallinnassa, kun valkovenäläinen suurseura Dinamo Minsk saapui pelaamaan A´Le Coq-areenalle Kalev Sillamäe`ä vastaan. Satakunta minskiläistä käyttäytyi koko ottelun ajan provosoivasti, katsomosta nousi musta savu ja soihdutkin paloivat. Lisäksi otteluun akkreditoitunut Dinamon virallinen kuvaaja esitteli maalin takana fanikatsomolle natsitervehdyksiä kommandopipo päässään. Huomioitavaa oli, että kannattajilla oli käytössään jonkin verran myös natsiaiheisia banderolleja ja muuta rekvisiittaa. Selvästikin sillä haluttiin viestittää omaa viehtymystä äärioikeistolaisen maailmankatsomuksen suuntaan.

Dinamo Minskin ultrat ovat erityisen tunnettuja siitä, että he muodostavat kansalaisyhteiskunnan etujoukon, joka vastustaa ja kapinoi Lukashenkon keskusta-vasemmistolaista regiimiä vastaan. Tämän ilmentymänä ja symbolina katsomoissa on nähty punavalkoinen vanha Valko-Venäjän lippu, jota kyllä ylväästi heilutellaan ulkomaan katsomoissa, mutta kotimaassa onkin sitten hiljaisempaa. Myös maanantaina Viron ja Valko-Venäjän ystävyysottelussa liehui vanhan Valko-Venäjän nationalistinen punavalko-lippu. Samaan hengenvetoon voidaan tietysti ihmetellä, että minkälainen"hirmuhallinto" se sellainen on, jossa "kannattajabussit" saavat kuitenkin vapaasti matkustuslupia ympäri Eurooppaa ja matkoilla saa huudella mitä sylki suuhun tuo ja heilutella samalla minkävärisiä lippuja itse haluaa...

Tiedetään, että Serbiassa tsetnikit olivat kaatamassa Milosevitshin sosialistista "hirmuhallintoa". Venäjällä opposition marsseilla on nähty tuhansia äärioikeistolaisia jalkapallokannattajia, jotka huutavat kuolemaa Putinin "hirmuhallinnolle" heiluttaen käsissään vanhaa keltamustaa tsaarin lippua. Aivan samalla tavalla tämä pieni ja aggressiivinen Minskin Dinamon ultrista ja muista pienempien seurojen kannattajista koostuva äärioikeistolaisten ryhmä saattaa tulevaisuudessa olla se voima, joka mobilisoi Lukashenkon hallinnon lopullisen kaatumisen.

Jääkiekon MM-kisoissa Tukholmassa järjestysmiehet estivät kiekkokannattajia esittelemästä opposition punavalkeaa kansallislippua. Silloin se tulkittiin poliittiseksi mielenilmaukseksi. On mielenkiintoista nähdä, mikä tulee perjantaina olemaan turvallisuuspäällikkö Julle Karjalaisen ja Suomen Palloliiton linja. Sallitaanko poliittiset tunnukset vai annetaanko vieraiden taas spedeillä? Ja mitä tapahtuu jos valkovenäläiset ultrat ryhtyvät hailaamaan natsitervehdyksiä, kuten kävi maanantaina Tallinnassa? Kaikista mielenkiintoisinta on tietysti seurata, vastaako Valko-Venäjän opposition suuri ihailija kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki näihin iloisiin tervehdyksiin? Heil Hitler, Meil Arhis?

Tässä Eestin soccernet-sivustolta pari kuvaa valkovenäläisistä maanantain Viro-pelissä: