keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Saska Saarikoski suolsi pelkkää paskaa

Suuri ja mahtava HJK näyttää tällä hetkellä olevan melkein kaikkien huulilla. Ensin joutui tiistain aamubussissa lukemaan Arsenal-friikki ja kotimaisen jalkapallon vihaaja Ismo Uusituvan hassunhauskan kolumnin, jossa Ismo asiantuntevan vakavasti punnitsee Klubin taaperrusta harjoitusturnaus-liigacupissa ja huumori-Suomen Cupissa. Sitten vielä iltapäivästä Hesarin kuukausiliitteen kulttuuritoimittaja Saska Saarikoski päätti kertoa, että oli ostanut HJK:n kausikortin ja halusi nyt kirjoittaa Hesarin lukijoille kokemuksistaan kausikorttilaisena.

Eipä siinä mitään. Hienoa, että kotimainen jalkapallo alkaa olemaan siinä määrin mediaseksikästä, että kausareita ostellaan ja pelistä voi kirjoittaa ihan urheilutoimituksen ulkopuolellakin. Nostan hattua niin Saskalle kuin Ismollekin hyvästä valinnasta. Futis on parasta paikan päällä.

Suomi on ohuen jalkapallokulttuurin maa. Kun tavis-toimittaja menee avaamaan suunsa, niin silloin riskit ovat suuret. Saska analysoi varsin sympaattisen oloisesti Klubin nykymenoa puolustuksesta keskikenttään. Sitten kuitenkin päässä alkaa jyskyttää. Saska ylitti hyvän maun rajat ja lyttäsi Mikael Forsselin, klubilaisen seuraikonin ja Suomen maajoukkuen tämän vuosituhannen ykköshyökkääjän, alimpaan helvettiin.

Saskan tylytys on täysin ala-arvoista luettavaa: "Miklun vauhti ei riitä edes Suomen kentille, Miklu on säälittävä kuin leijona ilman hampaita." Huh huh sentään! Vain Suomessa! Miten ihmeessä tällainen voi olla mahdollista? Eikö Hesarissa ole mitään ennakkosensuuria olemassa? Ei voisi kuvitellakaan, että jossain Saksassa edes lahjattomin kulttuuritoimittaja menisi pilkkaamaan Rudi Völleriä tai Lotthar Matthäusia. Tai että Englannissa joku alkaisi julkisesti kusta Alan Shearerin tai Gary Linekerin niskaan. Surullista, hyvin surullista. Juuri suomalaisten junttimaisuus taitaakin olla suurin syy siihen, miksi vanhat kansainvälisen tason nimimiehet harvoin palaavat Suomeen nokkelien kulttuuritoimittajien nöyryytettäväksi.

Vaikka Mikael Forssell olisi pelannut kuinka huonosti, ei asioita vaan voida esittää kuten ensimmäisen vuoden törkeä kausikorttilainen Saska teki. Aitoon jalkapallokulttuuriin kuuluu kunnioitus Mikael Forsselin kaltaisia suuria pelaajia kohtaan. Minulle Mikael Forssell tarkoittaa Mestarien liigaa 1998 Olympiastadionilla, kahta maalia Saksaa vastaan kesäkuussa 2001 ja ties kuinka monta jääkylmää viimeistelyä maailman kovimmassa sarjassa Englannin Valioliigassa. Kun istun Stadikan kaltseilla juomassa ennen peliä valkkaria ja parkkipaikalla Mersusta astelee ulos Miklu aurinkolaseissaan ja Vuittonin kenkäpussi kainalossaan, niin silloin hattu lähtee päästä ja kumarretaan hiljaa.

Vaikka pelaajan vauhti ehkä vähän hiipuisi vanhemmalla iällä, ei hänelle todellakaan kuulu nauraa pilkallisesti, eikä varsinkaan vittuilla päin naamaa. Saska Saarikoski ylitti hyvän maun rajat ja uhmasi jalkapallokulttuurin kirjoittamattomia sääntöjä. Mutta niinhän se menee, että koska Suomessa on varsin alikehittynyt jalkapallokulttuuri, ei tietenkään keskiverto kulttuuritoimittaja voi tietää mitä on mahdollista sanoa ja mitä ei.

Toisekseen olen täysin eri mieltä Mikael Forsseliin kohdistuneesta kritiikistä. Miklu liikkuu kypsästä iästään huolimatta hyvin HJK:n kärjessä ja luo viisailla liikkeillään tilaa kanssapelaajilleen. Forssell on yksi harvoista suomalaisista pelaajista, joille on suotu Jumalallisen maalivainun lahja eli kyky liikkua oikeisiin paikkoihin oikealla hetkellä. Mikael Forssell on täysin ainutlaatuinen pääpelaaja liigatasolle. Lisäksi Forssellilla on yli viidentoista vuoden rautainen kokemus Euroopan kovimmista huippuseuroista. Näillä statseilla ei kukaan täysjärkinen valmentaja mene syrjäyttämään tällaista pelaajaa, varsinkin kun penkiltä on valittavissa vain maitopartaisia potentiaalinsa vielä piilossapitäneitä hyökkääjiä.

Vaikka asiantuntemattomaan silmään Klubin peli näyttää ehkä hieman tukkoiselta ja harmaalta, niin en olisi kovinkaan huolestunut tässä vaiheessa kautta. Suomen cupista putoaminen näyttää tällä hetkellä työtapaturmalta, jolla saatiin otteluruuhkaa väljennettyä edes parin pelin osalta. Liigakenttien vaisuhkot otteet johtuvat siitä, että Klubi on ainoa ammattimaisesti harjoitteleva joukkue liigassa. Siku tietää kyllä mitä tekee. Päätähtäin on olla europeleissä huippukunnossa. Juhannukseen asti riittää, että liigakärki on hajuetäisyydellä. Syksyllä mestaruutta juhlitaan taas Töölön stadionilla entistä hilpeimmissä tunnelmissa. Kun Klubin peli alkaa kunnolla kulkea, niin se Miklun saama tarjoilukin paranee ja silloin tuloksena on tehokasta maalintekoa. Mikael Forssell on juuri sen tason vahvistus, joka aikaisemmin on erottanut HJK:n esimerkiksi sellaisista suurseuroista kuin Partizan Belgrad tai Dinamo Zagreb. Nyt Klubillakin on kansainvälisen tason huippukärki käytössä.


P.S. Vaikka any publicity is good publicity, niin silti mielestäni Saska Saarikosken pitäisi esittää julkinen anteeksipyyntö Mikael Forsselille asiantuntemattomasta vahinkolaukauksestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti