keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Haaveet kaatuu

Joka talvi suomalaiset ultrakannattajat piileskelevät puolivuotta savupirteissään nöyrinä ja hiljaa. Juuri kun horros on päättymäisillään ja bileiden pitäisi alkaa, tulee lihava kunnanisä ja peruuttaa kekkerit. Kuten uutiset kertovat, on jalkapalloliigan avauskierrokselta peruttu ainakin kolme ottelua. Kunta päättää, liiga vikisee, kannattajat ja pelaajat kärsii. Siinä suomalainen marssijärjestys. Nil novi sub sole.

Vapaapäivän pomolta anonutta ja matkalipun kauden avausmatkalle ostanutta elämäntapakannattajaa ei varmasti paljon lämmitä ne selitykset, joita hänelle ollaan taas syöttämässä. Jälleen samoja loppuun kuluneita fraaseja: "yöpakkaset teki tepposet, eikä kenttää saatu ajoissa kuntoon, vaikka urheat kenttämiehet tekivätkin parhaansa." Päätösten taustalla on se, että suomalaisessa viitekehyksessä pelaaminen heikkokuntoisella kentällä pilaisi nurmen koko loppuelämäksi. Jossain muussa maassa biologia taas toimii hieman eri tavalla. Pulinat pois, urheilupaikan "omistajat" ovat puhuneet.

Vaikka talvella taas satoikin lunta ja keväällä oli, yllätys yllätys, vähän yöpakkasia, niin jokavuotiset valitukset liian aikaisesta aloituksesta ja kenttien hoidon mahdottomuudesta Suomessa eivät ole tästä päivästä. Kaikissa muissa naapurimaissamme kun ollaan yöpakkasista huolimatta kauden pituudessa jo valovuosia edellä, kun taas Suomessa pelataan nykyisellään maailman lyhyin sarjakausi. Kautta yksinkertaisesti ei voi tästä enää lyhentää.

Otteluperuutukset toki kuuluvat lajiin, mutta valitettavasti Veikkausliigassa ei vain ole tilaa niille. Jo ilman peruutuksiakin ottelutahti on runnottu epälajinomaisen tiukaksi, mikä on omiaan laskemaan pelin tasoa ja arvostusta. Peruutukset ovat erityisen ilkeitä europelijoukkueille, joille lähes ainoa mahdollisuus pärjätä Euroopassa on lepuuttaa liigapeleissä ykkösmiehistöä ja antaa peliaikaa reserveille. Täyteen ahdettu puolen vuoden tynkäliiga on kilpailullisesti katsoen täysin älyvapaata touhua.

Liigan laatiman otteluohjelman aloitus on myös hieman erikoinen. Miksi varmimmat tapaukset eli tässä tapauksessa muovitetut Helsingin Sonera stadium ja Saviniemen jalkapallostadion ja yleensä keväällä parhaassa kunnossa olevat Lahden hiihtostadionin nurmi, Espoon Tapiolan uusi lämmitetty nurmi ja eteläisimpänä sijaitseva Maarianhamina eivät kelvanneet avauspaikoiksi? Toisaalta tasapuolisuuden vuoksi olosuhdeterroristejä ei pidäkään kohdella silkkihansikkain vaan vaatia samaa laatua kuin hyvin asiansa hoitaneilta seuroilta ja kaupungeilta. Ehkä oikeudenmukaisin tapa korjata huhtikuun peruutuksien aiheuttama mediatappio olisi siirtää nyt peruutetut matsit marraskuulle.

Käsitän asian niin, että kotimaisen jalkapallon pahin tragedia on ollut jääminen kunnallisten kenttien armoille. Lienee selvää, että jos stadionit olisivat yksityisessä omistuksessa, niitä hoidettaisiin suuremmalla pieteetillä. Kunnallinen kentänhoito on pelkkää näpertelyä ja karvalakkimallin kentänhoitoa, joka ei kuuluisi enää 2000-luvulle. Suomalainen nurmien hoito vertautuu siihen, että jäähallin jäätä hoidettaisiin ilman zambonia. Siinä missä Ruotsissa kunnat tai seurat laittavat nurmen alla lämmöt päälle ajoissa, yleensä jo helmikuun puolella, ei Suomessa saada edes lumia raivattua kentältä muutamaa viikkoa ennen kauden alkua. Puhumattakaan, että hälläväliä-kentänhoidolla olisi käytössään nykyaikaisia metodeja ja välineitä. Sitten käy niinkuin yleensä ja ihmetelllään miksi aika loppui taas kesken? Luonnon vika? Ei vaan ihmisen.

Surullinen fakta on, että kunnallishallinnossa ei ole tarpeeksi ihmisiä, joille jalkapallo tai varsinkaan kotimainen jalkapallo merkitsisi yhtään mitään. "Ratina ei ole lumileikkejä varten" lausui taannoin tamperelainen liikuntapomo Matti Kaario yrittäessään estää syksyisen Suomen cupin ottelun Ratinan stadionilla. Tuo lause kuvastaa hyvin sitä ylimielistä asennetta joka kotimaista jalkapalloa kohtaan vallitsee.

Ironisesti samalle stadionille oli tarjottu viereisestä tehtaasta mahdollisuutta kierrättää tehtaan lauhdevesiä nurmen lämmitystä varten, mutta liikuntaviraston mukaan sellaiselle ei Mansessa ole tarvetta. Käytännössä nurmen lämmitys olisi siis järjestelmän rakentamisen jälkeen ollut kaupungille täysin ilmaista. Onneksi kuitenkin ensi talvena Ratinassa pelataan jääkiekon talviklassikko Tappara-Ilves, mutta ne ovatkin jo ihan eri lumileikkejä ne.

Toisaalta nykyisestä olosuhdeahdingosta on turha syyttää pelkästään kuntia. Muistellaanpa huhtikuuta 2010 ja Palloliiton liittohallituksen kansallisen kilpailutoiminnan uudistamispäätöstä. Silloin sarjajärjestelmät rukattiin uuteen uskoon ja myös olosuhdekriteereitä tiukennettiin. 2012 lähtien kaikkien seurojen tuli olosuhteiden osalta täyttää Uefan lisenssivaatimukset. Tarkoittaa siis sitä, että kenttien tulee olla pelikunnossa Uefan pelikauden ajan. Sokea reettakin näkee, ettei näin tietenkään ole. Ja minne jäi se Jakosen ja kumppaneiden lupailema konkreettinen tuki seuroille ja kunnille olosuhteiden parantamiseksi? Luvattiin nurmen päälle rullattavia pressuja, lämmitettäviä telttoja ja vaikka mitä kaunista. Missäänpäin Suomea ei vaan ole näitä vehkeitä vielä näkynyt, vaikka muualla maailmassa ne kuuluvat kentänhoitajan perusarsenaaliin.

Veikkausliigalla on käytännössä kolme mahdollisuutta reagoida tämän kevään farssiin.
a) jatkaa samaan malliin
b) ottaa käyttöön Ruotsin malli
c) ottaa käyttöön Viron malli

Samaan malliin jatkamalla ja kuntien armoille heittäytymällä ei kautta pystytä tulevaisuudessakaan pidentämään ja negatiivista julkisuutta liigan maineelle tuovat turhat peruutukset saavat varmuudella jatkua. Puuhastelu siis jatkuu: juodaan kahvia ja pidetään suuria puheita ilman minkäänlaista suhdetta tosielämään. Toki mediahuomio on aina taattu, kun lööpit hehkuttavat kauden avauksen olevan farssi.

Ruotsin mallissa kentänhoitoon ryhdyttäisiin todenteolla panostamaan, mikä vaatisi suhteellisen kovia satsauksia nurmien ja muovien uusintaan ja samalla myös kentän lämmityskustannusten hyväksymistä pohjoisen maan realiteettina. Haave ei ole kovin realistinen jalkapallon yleisen arvostuksen takia. Periaatteessa rahasta Suomessa ei ole pulaa, mutta intohimoa ja kulttuuria puuttuu sitäkin enemmän.

Toisaalta Ruotsissa on hyödynnetty myös varakenttäajattelua paljon tehokkaammin kuin Suomessa. Kuten tänä keväänä Superettannissa on nähty, ei ottelusiirtoja suvaita kevyin perustein, toisin kuin Suomessa, vaan avauskierroksen matseja saatetaan joutua pelaamaan jopa sadan kilometrin päässä kotikentästä. Näin oli esimerkiksi Ljungskilen ja Hammarbyn välisessä pelissä, joka oli siirretty Borås Arenalle. Miksi Suomessa Marjamaa ja kumppanit eivät hyödynnä tätä vaihtoehtoa?

Realistisin vaihtoehto Suomelle on köyhän Viron malli. Siellä kausi alkaa maaliskuun alussa lämmitetyillä muovikentillä ilman katsomoita. Huhtikuussa seurat siirtyvät vähitellen oikeille stadioneille ja nurmelle, jos sellainen löytyy. Katsojia kevään peleissä ei ole paljoa, mutta ei niitä ole sen enempää siellä kesälläkään. Seurat ja maan jalkapallo hyötyvät, kun kilpailullisia otteluita pelataan mahtavat 8 kuukautta vuodesta. Ottelutahtia ei tarvitse pakottaa tässä mallissa liian kovaksi. Varsinkin europelijoukkueet ovat mielissään. Suuri hyötyjä on myös Viron maajoukkue, joka saa tarvittaessa kilpailullisia otteluita pelanneita pelaajia riveihinsä myös maaliskuun pelipäivinä. Samalla pitkää eurooppalaista sarjakautta pelaavat pelaajat ovat usein valmiimpia siirtymään suurempien liigojen huippujoukkueisiin. Erinomaista Viron mallia ovat viime aikoina seuranneet myös Latvia ja Liettua, joissa kautta on merkittävästi pidennetty muovikenttien avulla.

Suomeen muunnettuna Viron malli tarkoittaisi varmaankin sitä, että kausi aloitettaisiin huhtikuun alussa, pelattaisiin kuukausi varakentillä ilman turhaa häpeilyä ja toukokuussa siirryttäisiin stadioneille. Toki aikaisemminkin saa siirtyä, mutta toukokuussa sen tulisi olla jo pakollista. Oikeilla stadioneilla yleisön viihtyvyys ja seuran mahdollisuudet oheismyyntiin ovat tietysti paremmat kuin alkeellisemmilla varakentillä. Malli siis palkitsisi niitä seuroja ja kaupunkeja, jotka ovat valmiita laittamaan ykköskenttänsä ajoissa kuntoon. Aikaisempi aloitus helpottaisi otteluruuhkaa ja antaisi lisää pelipäiviä. Kunnille päätös olisi helpotus, kun niiden ei tarvitsisi enää pelätä nurmiensa pilaantumisen puolesta.

Pidempi sarjakausi myös muokkaisi nykyistä mentaalista mallia hiljalleen kohti eurooppalaisuutta: jalkapallo ei ole vain kesäpeli.  Mielestäni muutama ottelu kauden alussa varakentällä on paljon pienempi paha kuin se, että ei pelattaisi ollenkaan. Kotimaisen jalkapallon kehittäminen ei saa olla siitä kiinni, jos lipputuloissa ja oheismyynnissä tulee takkiin ehkä muutama hassu tonni seuraa kohden. Kokonaisuuden kannalta tämä riski on vain otettava. Näin ei voi jatkua.



2 kommenttia: