perjantai 22. maaliskuuta 2013

Kun matsipäivä koittaa...

Kun tänään heräsin, kävin suihkussa, puin päälleni ja lähdin kävelemään 15 asteen pakkaseen, niin tuntui erilaiselta kuin yleensä. Suuri päivä, suuri ottelu, tätä oli odotettu: eroottinen Espanja-Suomi Gijonin illassa.

Parasta näissä erikoispäivissä on ilmassa leijaileva hyvän hajuinen ja pään sekoittava hieman naiivi, maailmaa syleilevä optimismi, joka lipuu sieraimista sisään suoraan aivoihin. Yhtäkkiä Suomen maajoukkueen kannattaja on taas elossa ja krooninen ahdistus katoaa. Maajoukkueella on taas kerran hieno mahdollisuus kaataa jalkapallon suurmaa. Siis nimenomaan mahdollisuus, tuloksia näistä suurotteluista irtoaa äärimmäisen harvoin. Bydgoszcz 2006 ja Istanbul 1998, siinäpä ne Suomen viimeisimmät todelliset suurvoitot karsintojen vieraspeleissä. 

En ole juuri minkään sortin nationalisti, eikä Talvisota tai Mannerheim ole minulle ollenkaan kova juttu. Silti aina matsipäivinä syvällisen hurmoksellinen kansallistunne syttyy sisälläni ja takaraivossa jyskyttää vaimeasti Finlandia. Se on ylpeyden ja yhteisöllisyyden kokemusta nimenomaan omasta maajoukkueesta, jonka kanssa olen rakentanut yhteistä historiaa katsomon puolella jo aina 90-luvulta lähtien. On erikoista olla suomalainen, mutta vieläkin erikoisempaa on olla Suomen maajoukkueen intohimoinen kannattaja.

Tuntuu, että maajoukkueen menestymättömyyden tarina on syvällä kannattajan identiteetissä. Juuri jatkuvat luuseriuden kokemukset tekevät Suomen kannattamisesta niin erityisen rakkaan ja herkän kokemuksen.

Se on ainutlaatuisen hieno tunne, kun matsipäivän aamuna ottelupaikkakunnan kaduilla pyörii viisisataa tai kenties tuhat muuta ulkomailla kansanvaellusta tekevää suomalaista jalkapallokannattajaa. Saatat ehkä tuntea myötähäpeää heidän kännäilystään ja olemuksestaan, mutta et kuitenkaan anna sen latistaa tunnelmaa. Lounaan jälkeen istahdat aurinkoiselle olutterassille, katselet ihmetellen paikallista menoa ja samaan aikaan syvällä sisimmässäsi muistelet kuinka Shefki Kuqi joskus kauan sitten puski avopaikasta päin Petr Cechkiä ja kuinka Anfieldillä hävittiin kenelle pitikin. Tänään voi taas kaikki olla toisin, uskottelet itsellesi.

En oikeastaan ole varma, kumpi on tunteista hienompi. Se matsipäivänä adrenaliinit räjäyttävä odotuksen kiima vai sittenkin voiton jälkeinen herrakansan euforia. Koska jälkimmäistä on päässyt maistelemaan niin harvoin, ei sitä enää oikein tahdo muistaa. Sen sijaan matsiodotuksen vaaleanpunaiset pilvilinnat ovat takuuvarmasti erittäin addiktoivaa kamaa.

Työpäivän jälkeen menen kotiin ja nukun päiväunet. Illalla avaan television ja juon ainakin neljä franziskaani-olutta. Ei haittaa, vaikka Kultainen sukupolvi on jo vaihtunut Mixun sukupolveen ja Suomen maajoukkueen kultainen aamunkoitto antaa edelleen odottaa itseään. Ilman näitä elämää suurempia karsintaotteluita maailma olisi merkityksetön paikka elää. Yön lapsi nauttii, kun Mixun peloton Huuhkaja-lauma pelaa tänään virheettömän ottelun ja häviää korkeintaan parilla maalilla.

Terveisiä paikanpäälle matkustaneille sielunveljille Espanjaan. Olisinpa minäkin Gijonissa.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Arkiston kätköistä, osa 3: UCL-karsintaa Budapestissä ja Vantaalla

Boris Runqvistin joskus nuorena poikana tallentamat valokuva-arkistot aukenevat jälleen suurelle yleisölle. Tällä kertaa muistelemme "Arkiston kätköistä"-sarjassamme HJK:n ja MTK Budapestin välistä Mestarienliigan karsinnan otteluparia heinä-elokuulta 2003.

Jo 10 vuotta on ehtinyt vesi Vantaassa virrata ja edelleen HJK:n tilanne on hyvin samanlainen. Euroglooriaa haetaan edelleen kuumeisesti ja odotukset kannattajien silmissä ovat kovat. Mutta onko sittenkään realistista odottaa menestystä? Toivottavasti kuvasarjamme antaa historiallista perspektiiviä ja laittaa liian innokkaille haikailijoille jäitä hattuun.

Silloin 23-vuotiaana nuorena poikana minulla oli onnekas mahdollisuus lähteä Forza HJK:n kanssa vierailemaan Unkariin. Reissu oli antoisa ja avartava. Minulla oli suuri kunnia tavata HJK:n valmistavissa harjoituksissa mm.Bela Illes, joka siihen aikaan nautti kulttihahmon asemasta suomalaisten jalkapallokannattajien keskuudessa ikimuistoisen Suomi-Unkari-ottelun takia. Muistan myös, että sain 15 euron sakot Budapestin metrossa ja HJK:n vaihtopenkkiä vartioi nuori Ville Wallen.

Avausosa päättyi Unkarissa 3-1 ja Vantaalla Klubi  vei 1-0. MTK meni jakoon.

29.7.2003
HJK:n valmistavat harjoitukset Nandor Hidegkuti-stadionilla:




















30.7.2003
MTK-HJK Nandor Hidegkuti-stadionilla:
































6.8. 2003
HJK-MTK Vantaan Pohjola Stadionilla: