sunnuntai 23. syyskuuta 2012

20 kuvaa Seinäjoelta


Aamulla Tikkurilassa.
Niin kaunis on Pohjanmaa...
Sateinen Seinäjoki.

Reportteri K-marketin edustalla.
Lakeuden komein kirkko?
Kokoomus kuunteli ja tarjosi kaffet.
Oulun ylpeys lämmittelemässä.
Miiga-Ultras aina paikalla!
Kloppi-tarra bongattu.
Pahamaiset Klopit olivat vieraavaraista väkeä.

OPS dominoi jälleen.

Askartelukerhon liput ja kassi.

OPS - Ikuisesti!

Aidan takana pelattiin pesäpalloa.

Miiga soitti Luizille.

Näkymä pääkatsomoon.

OPS hallitsi peliä suvereenisti.

Kaunis logo.

Upea onnikka.



Mä ja Miiga yhteiskuvassa. (kuvaaja: Emppu)













lauantai 22. syyskuuta 2012

Pohojanmaa, perkele!

Terveisiä täältä Pendolinosta. Olen nyt jossain Ylöjärven kohdalla matkalla kohti Seinäjokea(ja varmaan kirjoittelun päätyttyä lähellä Seinäjokea). Huippufutista-blogi ottaa arvokasta aikalisää vauvalarpista ja päätti lähteä Seinäjoelle katsomaan Miika Juntusen paljon kehuttua Oulun Palloseuraa ihan ehdasti livenä. Tällä kaudella kun ei ole tullut nähtyä matsin matsia divaripalloa, niin ei siinä vaimolla ollut juuri nokan koputtamista.

Seinäjoki on hieno kaupunki. Se tunnetaan tangosta ja pesäpallosta, mutta on siellä aina ollut myös loistava jalkapallokulttuuri. Itselleni Seinäjoen keskuskenttä on speciaali sen vuoksi, että tein siellä 16-vuotiaana keskenkasvuisena kakarana heti ensimmäisessä edustusjoukkueen vierasottelussani maalin 7.minuutin kohdalla. Tuo maali jäikin sitten ainoaksi vakiokupongilla ja Kakkosen tasolla, mutta edelleen muistelen sitä lämpimästi, syystäkin.

Toinen loistava syy matkustaa tänään pendolinolla Pohjanmaalle on se että siellä kohtaa kaksi suomalaisittain erikoista seuraa. Molemmat ovat nimittäin viimeisen päälle hyvin hoidettuja ja vakavaraisia seuroja, joilla on ammattimainen organisaatio ja talous kunnossa. Kun asiat on kunnossa, mahdollistaa se myös kunnianhimoissen tavoitteen asettelun. Nostan hattua molemmille tasapuolisesti.

Tässä vaiheessa on tietysti hyvä myöntää, että aivan puolueeton silminnäkijä en ole. Olen seurannut aktiivisesti Miika Juntusen toimintaa jo vuosien ajan. Vuodesta 1997 lähtien olen ollut intohimoinen Miikan fanipoika ja edelleen TPV:n nousu syksyllä 1998 on mielestäni yksi suomalaisen jalkapallohistorian kovimpia saavutuksia. Nyt Miika tekee uutta jalkapallohistoriaa johtamalla kivitalon kokoisella egollaan Oulun Palloseuraa. Mikäs sen parempaa, kun kateelliset kaakattaa ja karavaani kulkee.

Yksi mielenkiinnon aiheista tänään on myös seinäjokelainen jalkapallokulttuuri. Klopit on käsittääkseni yksi Suomen parhaiten hoidetuimmista ja suurimmista kannattajaryhmistä, jonka arvostus kannattajapiireissä on aina ollut hyvin korkealla. Saa nähdä minkälaiseen menoon tänään yltyvät. Huhujen mukaan Klopeilla matsin jälkeen saunailta. Muistuttaisin, että Klopit ei suinkaan ole mikään tähdenlento seinäjokelaisessa urheilukulttuurissa. Kun 90-luvun loppupuolella aloittelin tätä elämäntapaa, niin silloin TP-Seinäjoen Orange Army oli ainut laatuaan Suomessa.

Vaikka panosta ei ottelussa olekaan, niin silti tunnetta riittää. Täytyy hämmästellä Palloliiton päätöksiä kitkeä liigakarsinnat Suomesta. Ne ovat aina olleet Suomen cupin finaalin lisäksi kauden todellinen kliimaksi. No, nyt mennään tällä sapluunalla ja seurataan mitä Keith Armstrong ja Simo Valakari saavat kehiteltyä Miika Juntusen ja Luiz Antonion lippulaivan päänmenoksi.

Kippis :tuoppi:

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Huippufutista Boriksen mitalla liputtaa Spartakin UCL-mestaruutta

Huippufutista Boriksen mitalla blogin suvereeni jalkapalloasiantuntija Boris Runqvist uskoo, että UEFA Champions Leaguen mestaruus ei kaudella 2012-2013 mene espanjalaiselle eikä englantilaiselle joukkueelle. 

Runqvist nostaa mestarisuosikiksi venäläisseuran, joka on aivan liian kauan alisuorittanut Euroopan kentillä.
- Tänä vuonna on Spartak Moskovan aika, Runqvist julistaa haastattelussa.

Spartak aloittaa Mestarien liigan pelinsä keskiviikkona vieraissa pahimmassa mahdollisessa paikassa katalonialaista FC Barcelonaa vastaan. Länsimediassa ei juurikaan mahdollisuuksia Spartakille anneta ja vedonlyöntitoimistot tykittävät yli 20 kertoimia Spartakin voitosta. Runqvist kuitenkin tyrmää länsimedian asiantuntemuksen.
-Valehtelisin, jos sanoisin Barcelonan olevan suosikki tässä matsissa. Spartak on Venäjän suosituin urheilubrändi ja sitä se on ollut jo Neuvostoliiton ajoista asti. Rahaa venäläisessä jalkapallossa liikkuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Spartakilla ei ole mitään syytä lähteä alistumaan etukäteen Barcalle, päinvastoin.

Vaikka Zenit otti eilen kunnola kuokkaansa keskinkertaista Malagaa vastaan vieraissa, ei Runqvist usko, että Spartak sortuisi samanlaiseen amatöörimäiseen ilmeeseen.
-Zenitilta en ole nähtynyt yhtään hyvää europeliä sitten Uefa Cupin voiton 2008. Vaikka rahaa taas hassattiin 100 miljoonaa euroa uusiin pelaajiin, niin jotenkin vaan zenitläinen karäktääri ei europeleihin sovellu vaan sieltä nähdään aivan uskomattomia pupelluksia harva se päivä. Nythän Zenit on häpäissyt itsensä myös Venäjän liigassa häviämällä kotonaan tsetseeneille. Ei helvetti sentään! Spartak pääkaupungin seurana on pystynyt mentaalisesti tasapainoisiin suorituksiin Euroopassa, oli materiaali mikä hyvänsä.

Blogin asiantuntijan kommenteissa lepää totuuden siemen. On myös totta, että samoin kuin Zenit, myös Moskovan ylpeys on vahvistunut selvästi viime kaudesta.
-Kim Kälsström oli loistava kaappaus keskikentälle. Samoin Romulo Vasco Da Gamasta on aivan fantastinen pelaaja. Boca Juniorsista isolla rahalla kaapattu Issauralde on tuonut puolustukseen aivan uudenlaista pitävyyttä ja varmuutta, joka aiemmin on moskovalaisilta puuttunut ja estänyt suuremman euromenestyksen syntymisen. Tänään Barca on loistava mittari nimenomaan puolustuksen pitävyyden testaamiseksi. Maalilla Dykan on tämän hetken eurooppalainen ykkösmaalivahti. En näe yhtään syytä, miksi Spartak tänään maalin päästäisi.

Runqvist paaluttaa, että sinisilmäisen Barca-pallon tehot nähtiin jo viime kaudella. Pelikirja on auttamatta vanhentunut. Näihin faktoihin vedoten Huippufutista Boriksen mitalla veikkaa ottelun lopputulokseksi 0-1 tai 0-2 vierasvoittoa. 

Unohtakaa Messit ja Xavit. Nyt on venäläisen jalkapallon riemukauden aika. Tämän jälkeen kaikki Euroopassa tuntevat sensaation nimeltä Spartak.

AVAUSKOKOONPANOT:





tiistai 18. syyskuuta 2012

Kun Zenit pelaa, silloin otetaan...

Hiljaista on pidellyt blogissa viime aikoina, myönnän sen. Olisi ollut paljon kirjoitettavaa. Kesä on ollut täynnä tunnetta, pettymystä ja ikuista odotusta. Niinkuin useimmiten jalkapallomaailmassa tuntuu olevan. Ei vaan ole riittänyt paukkuja kirjoitteluun, niin raskasta, mutta toisaalta mahtavaa, tämä pienen lapsen täyspäiväinen hoitaminen on. Pahoittelut radiohiljaisuudesta lukijoilleni.

Syksy tulee. Huomasin sen taas. Piti olla täysin normaalista poikkeamaton rauhallinen mukava koti-ilta, mutta niin se vain Championsliigan alkaminen laittoi jalan vipattamaan.

Muutaman tunnin pohdiskelujen ja itsensä kieltämisten jälkeen kahdeksalta suunta kohti Kauniaisten S-markettia ja kassiin sopivahkosti eri laatuisia oluita ja siidereitä. Siitä sitten romanttisissa tunnelmissa vaellusta pimeässä, kosteassa ja miellyttävän lämpimässä(+14) syysillassa kohti kotia ja omaa läppäriä.

Kävellessä halki pimeän Thurmanin puiston tunsin sydämessäni haikeutta. Nämä illat olivat joskus kauan 10-15 vuotta sitten niitä elämän loistavia tähtihetkiä. Mikäs sen parempaa: pimeys, syksyn tuoksu, positiivinen melankolia, hallittu tissuttelu ja Mestarien liigan seuraaminen tv:stä, aivan uskomattoman hieno combo! Tänään tuo sama ihana tunne palautui elävänä mieleen kaikesta perhe-elämähössötyksestä ja muuttuneesta, sinänsä upeasta, elämäntilanteesta huolimatta. Tänään juhlitaan!

Sanotaan, että slavofilia on sairaus. Niinhän se on. Itse sairastuin tautiin joskus 12-13-vuotiaana, kun jostain kumman syystä alkoi Venäjän politiikka ja yhteiskunta kiinnostamaan. Seurasin uutisia televisiosta ja muodostin vahvoja mielipiteitä itäisestä transitiosta ja siirtymätaloudesta. Silloin 90-luvulla Venäjä oli kaaoksessa ja Venäjän jalkapalloliiga heikko. Pelaajat pakenivat maailmalle, jotkut jopa Suomeen.

Muistan kuinka tilasin säästämilläni viikko-ja synttärirahoilla kaapeli-tv:n maksukanava ORT:n vuonna 1995, että pääsisin seuraamaan Venäjän liigan viikkomakasiinia. Kellarista löytyy edelleen kasettitolkulla vanhoja VHS-maalikimaroita.

On sanomattakin selvää, että kaltaiseni vanhan pervon slavofiilin on vaikea päästä eroon taipumuksistaan. Aina kun venäläinen joukkue pelaa eurokentillä, on pakko virittää kristallinkirkas venäläinen streemi ja seurata alkuperäiskielellä venäläisen seurajoukkueen edesottamuksia. Tänään kiihottimena on upea Malaga-Zenit -matsi.

Vaikka Zenit koetaankin maailmalla Putinin Venäjän nukkejoukkueena, ei se minua hetkauta. En todellakaan ole mikään Putinin fanipoika, kaikkea muuta. Minulle Zenitin kannattaminen europeleissä on suoraa jatkumoa sille kehitykselle, joka on jatkunut jo 90-luvun alkupuolelta saakka. Minulle nykypäivän Zenit ei ole sen likaisempi kuin Jeltsinin Spartak syksyllä 95, kun pöllyttivät Blackburnia vanhalla Luzhnikilla. Oi niitä aikoja. Kehitys kehittyy.

Täytyy kyllä myöntää, että en noteeraisi tätä päivää edes vähää alusta ellei omia suosikkijoukkueita olisi mukana. Kiitos siitä Spartakille, Zenitille, BATE:lle, Shahtarille ja Dinamolle. Tällä kaudella mielenkiintoa Chämppärissä riittää. Vanha sanonta sanoo, että kun Zenit pelaa, silloin otetaan. Niin tänäänkin, mutta hallitusti, sillä huomenna on taas herätys leikkimään kello 7.30.

P.S. Muistutuksena taas kaikille lukijoilleni: olen avannut blogille oman Twitter-tilin osoitteessa:
@Huippufutista