torstai 23. elokuuta 2012

Tsemii Bilbaoon

Pikainen päivitys blogiin, nyt muki kädessä ja Athletic-matsia kaihoisasti odotellen. Rapiat 10 minuuttia h-hetkeen. HJK siis pelaa "säälipleijareissa" Baskimaan ylpeyttä Athletic Bilbaota vastaan. Special-hetki kaikille tosikannattajille.

"Olisinpa Bilbaossa" -fiilarit painaa päälle, mutta syyllisyyttä en tunne. Kotona on antoisaa 8 kuukautisen pojan kanssa. Ihana vandaali, jota hoidan päivisin vanheimpainvapaalla vielä lokakuun alkuun asti ja sitten vuoden vaihteeseen kotihoidontuella. Elämässä on onneksi paljon tärkeämpiäkin asioita kuin HJK:n europelit. Europelit tältä kaudelta on nähty, ellei sitten keväällä?

Tiistaina seurasin taas UCL:n karsintaa telkkarista. Helsingborgin esitys Celticiä vastaan oli niin yllättävä, että meikäläinen oli häpnadilla lyöty ja itsekunnioitus palasi saman tien. Odotin ruotsalaisten loistoa ja Celticin tappiota, mutta ne penteleet hoiteli homman vieraissa kotiin helposti ja suurella ammattimaisella varmuudella. Celtic on mainettaan kovempi joukkue tämän perusteella(Ja HJK mainettaan kovempi!).

Ruotsalaisten ongelma on sama kuin täällä Suomessa. Rahan puute. Pelaajat näyttävät d-tason pelaajilta, eikä kenellekään ole suotu yhtään ominaisuutta, jolla voisi päteä suuren rahan ammattilaisia vastaan. Vain onni ja täydellinen taktinen nappipeli voisi tuoda jatkopaikan näistä karkeloista. Sorsan vetoa voi jossitella loputtomiin, olisiko pitänyt kiertää maalivahti vai syöttää sittenkin luukulle? Lopputulos tuskin olisi ollut parempi. Massen puskun torjui maajoukkuetason maalivahti Forster. Tuosta jätkästä kuullaan vielä.

Sain muuten kunnon räkätaudin kurkkukipuineen, kun HJK meni häviämään kotona Celticille. Yli viikko meni heikossa hapessa, kun vastustuskyky pääsi pettämään aina ikävän Deja vu-tunteen johdosta. Siis sen tunteen, kun suomalainen joukkue(Klubi tai maajengi) konttaa kauden tärkeimmässä ottelussa. Se tunne on koettu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja viimeisen viidentoista vuoden aikana, kun tätä hommaa on seurattu aivan liian tosissaan. Pahinta on se, että vaikka itsensä valmistelisi etukäteen pessimismiin ja yrittäisi suhtautua kuinka kevyesti tahansa, niin nurkan takaa iskee aina morkkis ja synkkyys, jonka vain tuo yksi ja ainoa tunne voi aiheuttaa. Lohdutuksena toki on, että UCL-karsintojen jälkeen tulee aina Europa-liigan karsinnat ja sitten kun niissäkin "puppeloidaan" voi jo alkaa keräämään kiimaa MM-karsintojen avausmatsia ajatellen. Sen jälkeen tuleekin jo marraskuu, jonka jälkeen ihan saatanan kylmä talvi...and the life goes on and on and on...

Tänään Athletic vieraissa ei juuri optimismia herätä. Asetelmat ovat lähes samat kuin KuPSilla(jota ei koskaan, ei koskaan voi verrata Klubin timantiin!) Bursasboria vastaan. Kansanomaisesti sanottuna kaikki odottaa persraiskaista, vaikka Llorente olisi kuinka passe. Hyvää on se, että avauskokoonpano(www.hjk.fi) on lähes sama kuin Glasgow´ssa. Tällä ryhmällä on mahdollista virittää oma mentaalinen taso sellaiseksi, että se pystyy keskittymään ensimmäisen jakson tekemään työtä ja nauttimaan kenties rouva fortunan tuomasta lisäedusta. Kärjessä keskenkuntoinen Sadik on arvoitus, jota Muurinen katselee tasan sen verran kuin on aihetta. Herran haltuun.


Oma veikkaus 4-1 Athleticille. Tsemiä joukkueelle ja hienoille klubifaneille, jotka matkustivat paikanpäälle.

P.S. Muistutuksena faneilleni: olen avannut Twitter tilin, jonne tulee satunnaisesti päivityksiä:

@Huippufutista



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti