torstai 19. heinäkuuta 2012

Inter Turku on historiallinen suurseura

Ihanaa, mahtavaa, tajunnan räjäyttävää. Jo suomalaisjoukkueen katsominen suuressa matsissa netin kautta(vrt Schalke-HJK) saa ihon kananlihalle, kun katsomo pauhaa ja laulaa omia fanilaulujaan. Näin kävi myös tänään huippukuntoisen streemin äärellä ottelussa Hollannin Twente vastaan Suomen Inter Turku. Oltiin vihdoin taas osana suurvaltion jalkapallokulttuuria.

Tämä on sitä hienoa pientä olennaista mistä suomalainen jalkapallokannattaja joutuu elämään vuodesta toiseen niin suuressa puutteessa. Aina sitä vaan toivoisi, että Suomessa olisi 2-3 joukkuetta jotka vuodesta toiseen haastaisivat Keski-Euroopan parhaita useaan kertaan syksyn lohkovaiheen pimeillä ja kevään kirpeillä pakkasilla suurissa otteluissa. Jossain Moskovassa/Norjassa/Ukrainassa tätä herkkua on kansalle aina tarjolla ja siksi myös kansan yleinen mentaliteetti on jalostunut 365-jalkapalloyhteiskunnaksi. Kysyn vaan, koska Suomessa?

Arvostan Inter Turkua korkealle. Näin tein jo ennen matsia. Viime viikon Inter-HJK näytti kuinka kaukana helsinkiläisten organisaatio on vakavasti otettavasta ammattilaisseurasta. Inter on tehnyt sen, mistä HJK voi vain unelmoida. Ulkomaalaishankinnat nappiin, rahakkaat kotimaiset pelaajat nappiin, yleinen "professional" mentaliteetti Job Dragtsman johdosta nappiin. Kaikki tehty paljon paljon paremmin kuin rahassa kylpevässä Stadissa.

En ihmettele yhtään nyt puoliajalla, kun tätä kirjoitan, että Inter johtaa Twenteä(45 miljoonan euron ammattilaisorganisaation budjetti) 1-0. Se maali, se maali oli niin saatanan kaunis. Sen jälkeen jatkui pyyteetön englantilainen bussin ajo maalin eteen. Tuo yllättävä maali oli kuin suoraan Roy Hodgsonin päiväkirjasta. Näin sitä pitää.  Huomatkaa kuinka puoliajan lopussa oli kulttuurin stadionilla kuoleman hiljaista. Inter oli taittanut ylivoimaisen vastustajan selkärangan.  Missä fanikulttuuri?

Toinen jakso. Loistava tunti täyteen. Valitettavasti tuomari alkoi selvästi vetää kotiinpäin toisella jaksolla. Twenten maali roikkui ilmasssa, kiitos dumarin. Tästä esimerkkina Reposen kiintiökortti ja kaikkein naurettavimmista hipaisuista Interiä vastaan tuomitut vaparit. Lopulta Interiltä vietiin selkeä pilkku ja hetikohta omissa soi. Kaikki kunnia toki Twentelle: 1-1 oli hyvin tehty maali.

Parasta Interissä oli tänään tasapaino puolustuksen, keskikentän ja hyökkäyksen välillä. Asia joka suomalaisjoukkueilta usein puuttuu. Kaikki kentällä olijat näyttivät ammattilaisilta, eivät Sakke Saarisilta. Siitä plussaa Interille. Ojala oli valovuoden edellä hollantilaisia, Toni Kauko osoitti olevansa maajoukkuetason pelaaja(toisin kuin HJK:n Timi Lahti), kapteeni Henri Lehtonen oli kentän kuningas, Ari Nyman pelasi omalla tasollaan, Joni Aho loisti kuin suurseuran ammattilainen konsanaan, Pim Bowmanin unelmamaali(nämä osuu ehkä 1 sadasta??), Irakli Sirbiladzen härkämäinen hyökkäyspeli ja lopulta hatusta vedetyn Eemeli Reposen täydellinen maalivahtityöskentely takasi ansaituin vierastasapelin ja hyvät asetelmat kotipeliin.

Interillä on nyt etu ja uskon ehdottomasti, että se käyttää sen Veritaksella. Ehkä olen jopa paikalla.

Lopuksi.

Vaikka olenkin HJK:n kannattaja ja sydämeni itkisi verta, jos HJK mestaruuden häviäisi, niin totuuden nimissä on sanottava, että suomalainen jalkapallo kaipaisi juuri FC Interin kaltaisia organiosaatiota edustamaan tätä raiskattua maata Mestarien liigan karsinnassa. Interillä on sitä kaivattua munaa ja pelisilmää, joka HJK:lta on puuttunut. Ehkäpä jo Turussakin sinänsä mahdottomasta Sheriff-haasteesta on jotain otettu sukan varteen.

2 kommenttia:

  1. Boris YLE urheilun vastaavaksi toimittajaksi. Me emme pyydä, me vaadimme!

    VastaaPoista
  2. Hoopihan sen päättää, olen aina valmiina....

    VastaaPoista