sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Häpäiseekö "Anti-Keskusta-HJK" Klubin savolais-pellervolaiset juuret?

Perinteisesti Klubin kannattajia on pidetty puoluepoliittisesti sitoutumattomina ja suvaitsevaisina ihmisinä. Katsomossa on voinut ystävällismielisesti kaveerata keskenään niin oikeanlaidan nahkapää-skinit kuin äärivasemmiston hieman kajahtaneet korpikommaritkin. Todennäköisesti äärisuuntaukset eivät ole koskaan olleet mitenkään yliedustettuina Klubin kannattajakunnassa vaan se on myötäillyt normaalia puoluekannatuskulttuuria yhteiskunnassa. Tärkeää on ollut se, että kaikki ovat mahtuneet ns. "saman katon alle" ja ainoa ihmisiä yhdistävä tekijä on ollut rakkaus Klubiin. 

Kaikki kuitenkin muuttui 7.heinäkuuta Turussa, kun Anti-Keskusta-HJK:ksi itseään tituleeraava sirpaleryhmä aktivoitui ikävällä tavalla Kupittaalla ottelussa Interiä vastaan. Klubin aiemmin puolueettomuuspolitiikastaan tunnetussa kannattajasektiossa liehui raivoisasti Anti-Keskustalainen banderolli.

Tuo tökerösti väännetty tekele pisti silmään merkkinä huonosta mausta ja eräiden tahojen tarpeesta ottaa vahvasti poliittisesti kantaa. Pelkkänä humoristisena pelleilynä asiaa ei voi ottaa, vaan tekoa tulisi tarkastella vakavana väkivaltaisena diskursiivisena tekona Klubikannattajien vanhaa harmoniaa ja epäpoliittisuutta kohtaan. Tätä ei voi katsoa läpi sormien.



Perinteisesti HJK tunnetaan isänmaallis-porvarillisena sinivalkoisena Töölön ja Helsingin porvariseurana. Sitä on toisaalta vihattu työläispiireissä, ei tosin niin voimakkaasti kuin aidosti poroporvarillisia HIFKiä, HPS:ää tai vaikkapa Kiffenia, mutta erityisesti HJK on seurana herättänyt kateutta ja pahaa verta maaseutukaupungeissä "landella". Klubilaisia on siellä aina pidetty ylpeinä stadilaisina.

Mutta onko HJK antikeskustalainen seura oikeasti? Mielestäni tämä väite on todella absurdi ja täysin harhaanjohtava. Nämä Anti-Keskustan lippuja heiluttavat eivät tunne historiaansa. Suosittelen heitä lukemaan Tähtien Tarinan, 2007 ilmestyneen HJK:n mainion 100-vuotishistoriikin. Seuraavassa tulen lainaamaan teoksesta muutamia rivejä ja osoittamaan, että HJK ei ole antikeskustalainen seura.

Mainittu teos, s.84:
Jukka Salomaan valinta puheenjohtajaksi oli yksi askel kohti uutta ja modernia ja etäännytti HJK:ta entistä enemmän helsinkiläisurheilun kangistuneista kaavoista. Uusi puheenjohtaja oli pellervolaisen Mainosyhtymä OY:n toimitusjohtaja. Hän edusti liikemiehistä ja yritysjohtajista koostuvaa kaupunkipellervolaisuutta, jonka näkemykset tulevaisuudesta erosivat perinteisesti maaseutuun keskittyneiden osuustoimintamiesten näkemyksistä kuin yö ja päivä. Valinta osui nappiin helsinkiläisen todellisuuden kanssa. Maaseutu muutti Helsinkiin, ihmiset sopeutuivat kivikyliin ja kaupunkilaistuivat. Heidän maailmansa oli maailma, jossa Jukka Salomaa eli.'

HJK:n jalkapallon edustusjoukkuetta ahdistaneet helsinkiläisyyden muurit kaatuivat lopullisesti Jukka Salomaan puheenjohtajakautena. HJK savolaistui ja pikkukaupunkilaistui, kun se värväsi pelaajia "sie ja mie" -kielikulttuurin alueelta. Klubin tulevaisuuden kannalta oli myös merkittävää, että Jukka sai houkuteltua HJK:n johtokuntaan Savosta Helsinkiin muuttaneen Yrjö "Josa" Jäntin. Jukkaa ja Josaa yhdisti ennen kaikkea jalkapallo, mutta myös mainosmaailma, liike-elämä ja kaupunkipellervolaisuus.

Josa Jäntin elämässä jalkapallo oli ollut mukana pikkupojasta asti. Hän oli lähtöisin Kuopion Pallo-Tovereista, opiskeli Helsingissä ekonomiksi, palasi Savoon tutustumaan Osuuspankin käytännön työhön ja sai sieltä komennuksen takaisin pääkaupunkiin OKO:n mainospäällikön apulaiseksi. Sosiaalinen savolainen valittiin ammattimiehenä Jukka Salomaan aloitteesta HJK:n johtokunnan 1966 perustamaan Mainos- ja PR-valiokunnan jäseneksi. Pitkien keskustelujen ja taivuttelujen jälkeen Josa lupasi toimia Klubin "nimellisenä rahastonhoitajana" 1969, kunnes paikalle löytyisi mies hoitamaan akuuttiin talouskriisiin ajautuneen seuran rahaliikennettä.
HJK:n pankki oli ollut vuosikymmenet KOP. Josa Jäntti oli kanava, kun Klubi päätti avata tilin myös OKO:ssa. Seuran mahdollisuudet saada sponsorirahaa paranivat ja myös rahoituspohja laajeni huomattavasti, sillä lainat ja vekselit eivät olleet itsestäänselvyyksiä säännöstellyn rahan pankkitaloudessa. Harva kai siinä vaiheessa huomasi, että Klubissa tehtiin samalla ideologinen siirto kohti uutta arvomaailmaa, sillä HJK:ta oli koko seuran aikaisemman historian ajan yhdistänyt Kansallispankin urbaani sinivalkoinen suomalaisuusaate. Osuuspankki oli maaseudun pankki, jossa oli päätetty saada jalansija myös Helsingistä, sillä sen tallettaja- ja asiakaskunta muutti kiihtyvällä vauhdilla pääkaupunkiin.  HJK:sta tulikin yksi Osuuspankkiryhmän kaupunkivalloituksen sillanpääasemista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti