lauantai 28. heinäkuuta 2012

Boris Runqvist -TV Reykjavikissa (Part 1)

Tässä vielä lukijoillemme yhteenvetoa Reykjavikista, joka osoittautui varsin vekkuliksi kesäkaupungiksi. Tässä ensimmäisessä videossa käsittelemme tiistain tapahtumia suoraan KR Völlur stadionilta ja myöhemmin ilmestyvässä videossa läpi käymme Gaysir-kierroksen antia.



keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Reykjavikin aamu ja maapisteet


 Täällä Reykjavik ja voiton jälkeinen aamu. HJK teki sen mitä oli tullut hakemaan: maapisteet. Kello on nyt rapiat puoli yhdeksän paikallisaikaa ja jostain syystä olo on ihan pirteä. Kohta pitäisi siis suunnata jonnekin aamupalalle.

Eilinen oli loppujen lopuksi hieno päivä. KR:n ottelutapahtuma oli sykähdyttävä kokemus ihmisineen ja puitteineen. Katsomossa HJK chäntit raikasivat radioon asti, klubitalossa oli hyvä tunnelma ja Reykjavikin whitetrash-lähiön nuhjuinen tunnelma toi oman mausteensa soppaan.
 
Pelin jälkeen suuntasin n.15 klubikannattajan kanssa stadionin viereiseen paikalliseen kauppakeskukseen, jonka alakerrasta löytyi KR:n oma viihtyisä pubi. Myös muutama paikallinen oli eksynyt paikalle. Olikin mukava jutella ja vaihtaa mielipiteitä kaikesta islantilaisesta elämästä ja filosofiasta. Lisäksi KR:n pelaajat kävivät hakemassa sopimukseen kuuluvat take away-kebunsa.

Illan päätteeksi siirryimme cäbeilla keskustan Celtic-cross irkkupubiin, jossa oli hehkeä tunnelma celtik-huiveineen. Tapasin muuten paikanpäällä päivystäneen Hesarin toimittajan Jope Satraattolan sattumalta pubin terassilla (molemmat bränvin-linjalla, se tarkennettakoon). Olen aina ajatellut, että työnsä puolesta julkisuuteen päätyneiden henkilöiden häiriköinti juttusille hankkiutumalla on noloa, mutta Brittifutista-case kiinnosti niin paljon että tein poikkeuksen.
 
Aamulla kun tänään heräsin  on tullut mietittyä Islannin hienoutta. Esim. Satraattolan nykyisessä asuinmaassa Satraattolan vastuuasemaan verrattavassa roolissa oleva kaveri on kaukaista eliittiä, jota kadunmies (tai kaltaiseni toimittaja) ei voi jututtaa. Islannissa voi.







tiistai 24. heinäkuuta 2012

Väliaikarapoa Islannista

Saapuminen Islantiin.

Tänään Reykjavikiin

Odottelen juuri Helsinki-Vantaalla koneen lähtöä Reykjavikiin. Boardingiin on kaiken järjen mukaan aikaa puolisen tuntia. Olo on eilisillan johdosta hieman krapulainen, mutta tilasin juuri kylmän lonkeron, joten kaiken järjen mukaan kohta alkaa helpottaa. Koneessa on onneksi aikaa nautiskella myös juomia, sillä lento Iceland Airin suora lento kestää 3,5 tuntia ja määränpäässä olemme paikallista aikaa noin kello 16.

Tällä hetkellä on vielä ilmassa kahdenlaista tietoa ottelun alkamisajasta. Todennäköisesti se on kello 19.15 Islannin aikaa, mutta HJK sivuilla puhutaan kello 20:sta. Luotan edelleen, että tuo kaikissa virallisissa lähteissä ilmoitettu on oikea. Tietysti tuo HJK.n ilmoittama 20 olisi parempi kaltaiselleni viime hetken reppumatkaajalle, sillä melko tiukkaa tekee, että ehtii repun heittää keskustan hostelliin. Keflakista pitäisi siirtymisen kestää pääkaupunkiin noin tunnin verran, jos kaikki menee hyvin.

En lupaile tässä vaiheessa sen kummempia liveseurantoja, mutta  jos vaan netti toimii niin päivitykset ovat hyvinkin mahdollisia. Viimeistään huomenna pitäisi tulla laajempaa rapoa pelistä, jos hostellissa langaton pelittää.

Suoraan sanottuna odotukset tälle reissulle ei ole järin suuret. Peli lässähti avausosan 7-0 murskavoitossa, joten aika vaivaannuttavaa on tuonne Ahvenanmaan tyyppiselle ahdistuneiden ihmisten paskasaarelle lähteä.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Inter Turku on historiallinen suurseura

Ihanaa, mahtavaa, tajunnan räjäyttävää. Jo suomalaisjoukkueen katsominen suuressa matsissa netin kautta(vrt Schalke-HJK) saa ihon kananlihalle, kun katsomo pauhaa ja laulaa omia fanilaulujaan. Näin kävi myös tänään huippukuntoisen streemin äärellä ottelussa Hollannin Twente vastaan Suomen Inter Turku. Oltiin vihdoin taas osana suurvaltion jalkapallokulttuuria.

Tämä on sitä hienoa pientä olennaista mistä suomalainen jalkapallokannattaja joutuu elämään vuodesta toiseen niin suuressa puutteessa. Aina sitä vaan toivoisi, että Suomessa olisi 2-3 joukkuetta jotka vuodesta toiseen haastaisivat Keski-Euroopan parhaita useaan kertaan syksyn lohkovaiheen pimeillä ja kevään kirpeillä pakkasilla suurissa otteluissa. Jossain Moskovassa/Norjassa/Ukrainassa tätä herkkua on kansalle aina tarjolla ja siksi myös kansan yleinen mentaliteetti on jalostunut 365-jalkapalloyhteiskunnaksi. Kysyn vaan, koska Suomessa?

Arvostan Inter Turkua korkealle. Näin tein jo ennen matsia. Viime viikon Inter-HJK näytti kuinka kaukana helsinkiläisten organisaatio on vakavasti otettavasta ammattilaisseurasta. Inter on tehnyt sen, mistä HJK voi vain unelmoida. Ulkomaalaishankinnat nappiin, rahakkaat kotimaiset pelaajat nappiin, yleinen "professional" mentaliteetti Job Dragtsman johdosta nappiin. Kaikki tehty paljon paljon paremmin kuin rahassa kylpevässä Stadissa.

En ihmettele yhtään nyt puoliajalla, kun tätä kirjoitan, että Inter johtaa Twenteä(45 miljoonan euron ammattilaisorganisaation budjetti) 1-0. Se maali, se maali oli niin saatanan kaunis. Sen jälkeen jatkui pyyteetön englantilainen bussin ajo maalin eteen. Tuo yllättävä maali oli kuin suoraan Roy Hodgsonin päiväkirjasta. Näin sitä pitää.  Huomatkaa kuinka puoliajan lopussa oli kulttuurin stadionilla kuoleman hiljaista. Inter oli taittanut ylivoimaisen vastustajan selkärangan.  Missä fanikulttuuri?

Toinen jakso. Loistava tunti täyteen. Valitettavasti tuomari alkoi selvästi vetää kotiinpäin toisella jaksolla. Twenten maali roikkui ilmasssa, kiitos dumarin. Tästä esimerkkina Reposen kiintiökortti ja kaikkein naurettavimmista hipaisuista Interiä vastaan tuomitut vaparit. Lopulta Interiltä vietiin selkeä pilkku ja hetikohta omissa soi. Kaikki kunnia toki Twentelle: 1-1 oli hyvin tehty maali.

Parasta Interissä oli tänään tasapaino puolustuksen, keskikentän ja hyökkäyksen välillä. Asia joka suomalaisjoukkueilta usein puuttuu. Kaikki kentällä olijat näyttivät ammattilaisilta, eivät Sakke Saarisilta. Siitä plussaa Interille. Ojala oli valovuoden edellä hollantilaisia, Toni Kauko osoitti olevansa maajoukkuetason pelaaja(toisin kuin HJK:n Timi Lahti), kapteeni Henri Lehtonen oli kentän kuningas, Ari Nyman pelasi omalla tasollaan, Joni Aho loisti kuin suurseuran ammattilainen konsanaan, Pim Bowmanin unelmamaali(nämä osuu ehkä 1 sadasta??), Irakli Sirbiladzen härkämäinen hyökkäyspeli ja lopulta hatusta vedetyn Eemeli Reposen täydellinen maalivahtityöskentely takasi ansaituin vierastasapelin ja hyvät asetelmat kotipeliin.

Interillä on nyt etu ja uskon ehdottomasti, että se käyttää sen Veritaksella. Ehkä olen jopa paikalla.

Lopuksi.

Vaikka olenkin HJK:n kannattaja ja sydämeni itkisi verta, jos HJK mestaruuden häviäisi, niin totuuden nimissä on sanottava, että suomalainen jalkapallo kaipaisi juuri FC Interin kaltaisia organiosaatiota edustamaan tätä raiskattua maata Mestarien liigan karsinnassa. Interillä on sitä kaivattua munaa ja pelisilmää, joka HJK:lta on puuttunut. Ehkäpä jo Turussakin sinänsä mahdottomasta Sheriff-haasteesta on jotain otettu sukan varteen.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

KR Reykjavik harjoitteli Soneralla(PART 2)

Kesätoimittajamme(DE3) oli paikalla, kun HJK:n eurovastustaja KR Reykjavik treenasi tänään Soneralla. Tässä tuore reportaasi ja video suoraan pääkallopaikalta:

Huippufutista Boriksen mitalla –blogin kesätoimittaja sai iltapäivästä blogin toimituksesta toimeksiannon mennä seuraamaan huomenna pelattavaan HJK – KR Reykjavik otteluun valmistavia harjoituksia vierasjoukkueen osalta. Mikä olisikaan mukavampi tapa viettää maanantai-iltaa ennen kiimaista matsipäivää kuin scouttailla tulevaa vastustajaa Sonera Stadionin aidan takaa?

Saavuin HJK:n kotistadionin ulkopuolelle vähän ennen kello kuutta, jolloin ilmassa ei vielä ollut sen suurempaa jalkapallojuhlan tuntua. Ainoa kesästä muistuttava asia oli etuliite blogin toimittajan tittelin edessä, vettä tuli kuin Ester Arildsdotterin perseestä ja lämpöasteita oli rapiat 15. Islantilaisvieraamme pääsisivät siis nauttimaan varsin kotoisista olosuhteista heinäkuisen Helsingin illassa. Pari muutakin kiinnostunutta toimittajaa seisoskeli stadionin lipan alla odottamassa islantilaisen joukkueen saapumista treenikentälle. Kiertelin varovaisesti stadionin ympärillä etsmässä sopivaa kuvauspaikkaa ja palatessani takaisin pukukoppien oville huomasin, että medialle oli avattu ovi pääkatsomoon. Ravintolan ovella seisoskellut turvamies kuitenkin totesi, ettei paikalle ole mitään asiaa ilman pressikorttia.
Kolmen vartin pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen Urheilukadulle kaarsi Saharan päädystä (nyk. Peri-kenttä) Kovanen-bussi, joka kostautui epäilysteni mukaisesti KR:n kulkuneuvoksi. Bussi ajoi suoraan pukuhuoneen eteen, mutta onnistuin kuitenkin taltioimaan videolle pelaajien siirtymisen pukuhuoneeseen. Huomionarvoista oli se, että kaikilla oli jo valmiiksi treenikamppeet päällä ja joillain jopa nappulakengät jalassa. Melkoisen epäammattimaista touhua.
Pelaajien siirryttyä stadionin uumeniin, päätin, että on aika siirtyä otollisemmille kuvauspaikoille. Pääsin parahiksi pääkatsomon ja eteläpäädyn välisen aidan taakse, kun islantilaisjoukkueen taustahenkilöt tulivat ottamaan tuntumaa heille selvästi vieraaseen tekonurmeen. Pelaajat seurasivat melko pian perästä ja tuntuivat ottavan kummallisen alustan nopeasti omakseen. KR:n lämmittelykin oli löysähköä potkiskelua ringissä höystettynä noin viiden minuutin juoksuosuudella. Joukkueen mukana pyöri myös noin kymmenkesäinen pullea poika joka temppuili nurmella muiden pelaajien keskellä. Näkisittekö tälläisen olevan mahdollista jonkin oikean jalkapallojoukkueen, kuten vaikka HJK:n tärkeissä valmistavissa harjoituksissa?

Islantilaisten puppeleiden potkiskelu ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa, joten lähdin etsimään vaihtoehtoisia kuvakulmia stadioinin muista nurkista. Olympiastadionin nurkassa minua odottikin epämiellyttävä yllätys, kun HJK:n otteluissa Paristo Oy:n esimiesasemassa toimiva järjestyksenvalvoja vahti stadionia ja sen ympäristöä haukankatseellaan. Blogillamme ja ko. turvafirman yhteistyössä on aiemmin ollut pieniä ongelmia ja katsoin parhaaksi poistua paikalta vähin äänin. Jäähallin nurkalta potkiskelu näytti ihan yhtä hirveältä kuin aiemminkin ja lähdin ajankulukseni tallustelemaan takaisin alkuasetelmiin.

Juuri kun olin saapumassa vahtipaikalleni eteläisen sisäänkäynnin edustalle, HJK:n urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio kaarsi paikalle uudenkarhealla BMW-merkkisellä autollaan, 45 minuuttia harjoitusten alkamisen jälkeen. Uskomatonta. Saarnio on saanut kannattajilta melkoisen määrän lokaa niskaansa tämän kauden aikana, eikä suotta, jos miehen omistautuminen työlleen on tosiaan näin huonolla mallilla.

KR aloitti treenien lopulla pelin kahdeksalla kahdeksaa vastaan. HJK:n kakkosvalmentaja Juho Rantala kuvaili vastustajaa näkemiensä otteluiden perusteella urheilulliseksi, kurinalaiseksi ja hyvähenkiseksi. Lyhyen loppupelin perusteella blogimme on valmis allekirjoittamaan Jallun ajatukset. KR:n pelaajat vaikuttivat melko fyysisiltä ja isokokoisilta. Hyökkäyksessä numerolla 8 pelannut Baldur Sigurðsson viimeisteli harjoituksissa hyvällä prosentilla ja jätti ehkä parhaan kuvan itsestään. Lisäksi keskikentällä hääri joku JJK:n pelaajan näköinen pitkätukka, jonka henkilöllisyydestä blogimme ei ole aivan varma. Varmaa on kuitenkin, että tämä salaperäinen kaveri antoi hyviä syöttiä ja vaarallisen oloisia keskityksiä hyökkäävän keskikenttämiehen paikallaan. Pitäkää varanne, Klubi-alakerta!

Pelin jälkeen islantilaiset potkivat palloa rivissä kilpaa maalin ylärimaan kymmenisen minuuttia ja vetäytyivät sitten pikkuhiljaa takaisin pukuhuoneeseen. Yksien harjoituksien perusteella, arvioisin, että HJK lähtee ottelupariin selkeänä suosikkina ja sillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet ratkaista homma jo huomisessa ottelussa.

KR Reykjavik harjoitteli Soneralla

Kesätoimittajamme oli paikalla, kun HJK:n eurovastustaja KR Reykjavik treenasi tänään Soneralla. Tässä tuore videoreportaasi suoraan pääkallopaikalta:



P.S. Illan aikana tulossa mahdollisesti kattavampaa reportaashia. Pysykää kanavalla!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Häpäiseekö "Anti-Keskusta-HJK" Klubin savolais-pellervolaiset juuret?

Perinteisesti Klubin kannattajia on pidetty puoluepoliittisesti sitoutumattomina ja suvaitsevaisina ihmisinä. Katsomossa on voinut ystävällismielisesti kaveerata keskenään niin oikeanlaidan nahkapää-skinit kuin äärivasemmiston hieman kajahtaneet korpikommaritkin. Todennäköisesti äärisuuntaukset eivät ole koskaan olleet mitenkään yliedustettuina Klubin kannattajakunnassa vaan se on myötäillyt normaalia puoluekannatuskulttuuria yhteiskunnassa. Tärkeää on ollut se, että kaikki ovat mahtuneet ns. "saman katon alle" ja ainoa ihmisiä yhdistävä tekijä on ollut rakkaus Klubiin. 

Kaikki kuitenkin muuttui 7.heinäkuuta Turussa, kun Anti-Keskusta-HJK:ksi itseään tituleeraava sirpaleryhmä aktivoitui ikävällä tavalla Kupittaalla ottelussa Interiä vastaan. Klubin aiemmin puolueettomuuspolitiikastaan tunnetussa kannattajasektiossa liehui raivoisasti Anti-Keskustalainen banderolli.

Tuo tökerösti väännetty tekele pisti silmään merkkinä huonosta mausta ja eräiden tahojen tarpeesta ottaa vahvasti poliittisesti kantaa. Pelkkänä humoristisena pelleilynä asiaa ei voi ottaa, vaan tekoa tulisi tarkastella vakavana väkivaltaisena diskursiivisena tekona Klubikannattajien vanhaa harmoniaa ja epäpoliittisuutta kohtaan. Tätä ei voi katsoa läpi sormien.



Perinteisesti HJK tunnetaan isänmaallis-porvarillisena sinivalkoisena Töölön ja Helsingin porvariseurana. Sitä on toisaalta vihattu työläispiireissä, ei tosin niin voimakkaasti kuin aidosti poroporvarillisia HIFKiä, HPS:ää tai vaikkapa Kiffenia, mutta erityisesti HJK on seurana herättänyt kateutta ja pahaa verta maaseutukaupungeissä "landella". Klubilaisia on siellä aina pidetty ylpeinä stadilaisina.

Mutta onko HJK antikeskustalainen seura oikeasti? Mielestäni tämä väite on todella absurdi ja täysin harhaanjohtava. Nämä Anti-Keskustan lippuja heiluttavat eivät tunne historiaansa. Suosittelen heitä lukemaan Tähtien Tarinan, 2007 ilmestyneen HJK:n mainion 100-vuotishistoriikin. Seuraavassa tulen lainaamaan teoksesta muutamia rivejä ja osoittamaan, että HJK ei ole antikeskustalainen seura.

Mainittu teos, s.84:
Jukka Salomaan valinta puheenjohtajaksi oli yksi askel kohti uutta ja modernia ja etäännytti HJK:ta entistä enemmän helsinkiläisurheilun kangistuneista kaavoista. Uusi puheenjohtaja oli pellervolaisen Mainosyhtymä OY:n toimitusjohtaja. Hän edusti liikemiehistä ja yritysjohtajista koostuvaa kaupunkipellervolaisuutta, jonka näkemykset tulevaisuudesta erosivat perinteisesti maaseutuun keskittyneiden osuustoimintamiesten näkemyksistä kuin yö ja päivä. Valinta osui nappiin helsinkiläisen todellisuuden kanssa. Maaseutu muutti Helsinkiin, ihmiset sopeutuivat kivikyliin ja kaupunkilaistuivat. Heidän maailmansa oli maailma, jossa Jukka Salomaa eli.'

HJK:n jalkapallon edustusjoukkuetta ahdistaneet helsinkiläisyyden muurit kaatuivat lopullisesti Jukka Salomaan puheenjohtajakautena. HJK savolaistui ja pikkukaupunkilaistui, kun se värväsi pelaajia "sie ja mie" -kielikulttuurin alueelta. Klubin tulevaisuuden kannalta oli myös merkittävää, että Jukka sai houkuteltua HJK:n johtokuntaan Savosta Helsinkiin muuttaneen Yrjö "Josa" Jäntin. Jukkaa ja Josaa yhdisti ennen kaikkea jalkapallo, mutta myös mainosmaailma, liike-elämä ja kaupunkipellervolaisuus.

Josa Jäntin elämässä jalkapallo oli ollut mukana pikkupojasta asti. Hän oli lähtöisin Kuopion Pallo-Tovereista, opiskeli Helsingissä ekonomiksi, palasi Savoon tutustumaan Osuuspankin käytännön työhön ja sai sieltä komennuksen takaisin pääkaupunkiin OKO:n mainospäällikön apulaiseksi. Sosiaalinen savolainen valittiin ammattimiehenä Jukka Salomaan aloitteesta HJK:n johtokunnan 1966 perustamaan Mainos- ja PR-valiokunnan jäseneksi. Pitkien keskustelujen ja taivuttelujen jälkeen Josa lupasi toimia Klubin "nimellisenä rahastonhoitajana" 1969, kunnes paikalle löytyisi mies hoitamaan akuuttiin talouskriisiin ajautuneen seuran rahaliikennettä.
HJK:n pankki oli ollut vuosikymmenet KOP. Josa Jäntti oli kanava, kun Klubi päätti avata tilin myös OKO:ssa. Seuran mahdollisuudet saada sponsorirahaa paranivat ja myös rahoituspohja laajeni huomattavasti, sillä lainat ja vekselit eivät olleet itsestäänselvyyksiä säännöstellyn rahan pankkitaloudessa. Harva kai siinä vaiheessa huomasi, että Klubissa tehtiin samalla ideologinen siirto kohti uutta arvomaailmaa, sillä HJK:ta oli koko seuran aikaisemman historian ajan yhdistänyt Kansallispankin urbaani sinivalkoinen suomalaisuusaate. Osuuspankki oli maaseudun pankki, jossa oli päätetty saada jalansija myös Helsingistä, sillä sen tallettaja- ja asiakaskunta muutti kiihtyvällä vauhdilla pääkaupunkiin.  HJK:sta tulikin yksi Osuuspankkiryhmän kaupunkivalloituksen sillanpääasemista.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Eurokuppia Tallinnassa: Levadia-Siauliai


EM-kisojen shokista toivuttuamme blogimme on taas heräämässä eloon. Europelit ovat taas käynnissä ja suomalaisseurat taistelevat kunniasta ja menestyksestä. Vaikka nämä alkuvaiheen karsinnat ovatkin jostain syystä kotimaisessa mediassa todella pahasti aliarvostettu, niin Huippufutista-blogissa tilanne on eri.

Meidän mielestämme europelit ovat kannattajan parasta aikaa ja samalla loistava asia koko suomalaiselle seurajalkapallolle. Nämä ottelut liittävät meidät upealla tavalla eurooppalaisten seurojen suureen jalkapalloperheeseen. Lisäksi se tarjoaa unelman paremmasta tulevaisuudesta. Tuohon oljenkorteen tulisi jokaisen suomalaisen seuran panostaa.

Tätä unelmaa odotellessa kesätunnelmissa oleva blogimme korkkasi alkavan eurokauden Tallinnassa vironvenäläisten ylpeyden FC Levadian kotipelissä liettualaista Siauliaita vastaan. Kuvatekstit puhukoon puolestaan. Käsistähän se lähti, enkä tämän kummempaa raporttia teille matkasta tarjoa.

Kesämies odottelee junan saapumista Koivuhovin asemalla tyhjän viinakärryn kanssa.

Kesämies on saapunut Tallinnaan seuraamaan eurojalkapalloa ja tekemään ostoksia.

Kesämies kävi piipahtamassa Lillekülassa Viron jalkapallon pyhällä parkkipaikalla.
Näkymä sisään A Le Coq stadionin tyhjään toimistoon. Taustalla Viies Sektor.

Kesämies ja euro-KGB-Mosse.



Kesämies ja kohuttu natsipatsas Vabaduse Väljäkillä. Terveisiä sukulaiskansoille!


Russalka-monumentilla oli hyvä fiilistellä ennen ottelua omia slavofiilisia taipumuksia.

Ziguli on maukasta ja perinteistä laatuolutta Tallinnassa. Suosittelen.


Levadian hulit saapuu poliisisaattueessa Kadriorgulle.


Illan europeli oli houkutellut katsomoon joitakin satoja tallinnalaisia.

Siauliausta oli saapunut viiden hengen hiljainen mobi.
Levadian ultrat pitivät hyvää ääntä läpi ottelun.
Siauliain sektoria edestä.


Kovaa taistelua, jossa Siauliailla oli parhaat paikat.

Molemmat maalivahdit pelasivat hyvän ottelun.

Kaljamyyntiä ei ottelussa ollut, joten lähdin puoliajalla ryyppäämään Lasnamäkeen.



Patriarkka Aleksei II:n aukiolla Lasnamäessä.




Illan päätteeksi  päätin lopettaa alkoholin juomisen kokonaan ja palata Helsinkiin tyhjällä viinakärryllä.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Klubijohto valitsi Honka-rejectien tien

Nyt se on varmaa. HJK ei voita Suomen mestaruutta kaudella 2012. Niin sysipaskaa peliä se esitti Turussa Interin vieraana. Oikeastaan HJK:n pelaajia ei sen kummemmin voi esityksestä edes haukkua. Se pelasi omien taitojensa ylärajoilla ja suoritti pelin lähes virheettä. Tällä pelaajamateriaalilla parempaan ei vaan pysty HJK venymään. Tästä voimme syyttä seurajohtoa ja täysin omissa utopioissaan elävää älykääpiö-valmennusjohtoa. Toki Juho "turisti" Mäkelälle myös propsit siitä, että arpoi omat häänsä kauden tärkeimmän ottelun kanssa päällekkäin. Ja tämä mies kutsuu itseään ammattilaiseksi?

Kuka päätti viime syksynä ja talvena valita Honka-rejectien palvontapolitiikan Suomen virallisen suurseuran viralliseksi linjaksi? Oliko se kenties Ollis, Saarnio, Mursu vai jopa itse harmaa eminenssi Rantala? Totuutta emme ehkä koskaan saa tietää, mutta päätöksen seuraukset tuntuvat seurassa ja kauan. Tappiollisen Championsliigan 2.karsintakierroksen jälkeen Islannista palaa lammaslauma, jolle tulee vähintään kahden vuoden katkos rahakkaisiin UCL-karkeloihin. Jälleen kaksi hukattua vuotta toteuttaa unelma suomalaisesta Rosenborgista. Jälleen kaksi vuotta armotonta vitutusta kannattajan takaraivossa.

Tämän päivän peliä katsellessa mieleen tuli sellainenkin outo skenaario, että valittu strategia on täysin tietoisesti valittu, eikä näitä Intereitä, MIFKejä ja Jaroja ole edes tarkoitus oikeasti voittaa. Riittää kun HJK saa rauhassa kehittää omia ja Hongan junnuja paremmiksi pelaajiksi ja toivoa, että parin kolmen vuoden päästä ne ehkä olisivat jo tarpeeksi tasokkaita voittamaan Interin, MIFKin ja Jaron. Harmi vaan että silloin HJK ei pelaa enää europelejä.

Eniten HJK:n synkkä tilanne on tietysti paljon puhutun keskikentän keskustan syytä. Rasmus Schüllerin oikea paikka olisi korkeintaan Klubi04, en tosin ole varma riittäisikö taso sinnekään. Tänäänkin Interin 1-0 maali lähti Rasmuksen amatööritason harhasyötöstä, jota näkee korkeintaan nelosen matseissa.  Aivan puujalka koko kaveri, jonka vedot on tussuja ja sijoittuminen naurettavaa hissuttelua. Pelimiestä Schüllerista ei veistaisi edes Jose Mourinho.

Toinen synkkä esimerkki Klubin pelaajapolitiikasta on viime syksynä Ruotsista maitojunalla kotiin palannut Honka-reject Joel Perovuo, jota on nyt vuoden ajan yritetty ajaa sisään joukkueeseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Paljokohan vielä Mursu ja Rantala antavat tälle pellelle armonaikaa näyttää tasonsa? Annan teille ilmaisen vinkin: Joel on jo näyttänyt tasonsa ja siirtoikkunan auettua hänet kannattaa lainata ilmaiseksi Pallohonkaan.

Jotta kermakakku olisi päältä kaunis, niin onhan Klubilla onneksi heittää keskikentälle myös huippuhankinta Okkonen, joka pelasi parhaat pelinsä joskus 10 vuotta sitten. Tämä mypalainen laatupelaaja vaarantaa monivuotisten kausariasiakkaiden uusintatilaukset ensikaudelle, joten kannattaisi tästäkin ylijäämäpelaajsta päästä mahdollisimman äkkiä eroon.

Kaikkea ei tietysti voi pistää honkalaisten tai mypalaisten piikkiin. Esimerkiksi hyökkäys oli ennen kauden alkua paperilla kova, mutta karu fakta on vaan se, että kauden ykköshyökkääjä HJK:ssa on ollut Joel Pohjanpalo, jolla ikää  vasta 17-vuotta. Jolle on tehnyt 6 komeaa maalia, mutta se on tietysti suurseuran ykköshyökkääjälle aivan liian vähän, kun kausi lähenee puolimatkan krouvia. Se, että Joel Pohjanpalo on HJK:n tämän hetken paras hyökkääjä ei ole Joelin vika. Joelin paikka olisi oikeasti Klubi04:ssä hattutemppuja sylkien ja säännöllisesti pelata edarissa jämäminuutteja lopusta, jos kaikki olisi mennyt hyvin, mutta ei mennyt. Kaikki kunnia Joel Pohjanpalolle, enkä todellakaan syytä HJK:n kriisistä häntä vaan seurajohtoa.

Kuriositeettina mainittakoon, että HJK:n täysin merkityksetön ulkomaalaishankinta Sherif Ashraf on ollut vähän vaikeassa paikassa, kun peliaikaa ei alkukaudella tullut ja ympärillä oleva joukkue on täysin sekaisin. Muutamia väläytyksiä on ollut ja varsinkin keskitykset ja vaparit ovat miehen vaarallista antia. Silti ei vahvista HJK:ta oikein mitenkään tällä hetkellä. Jossain muussa seurassa olisi voinut olla tähti. Täysin turha hankinta, joka ei sovi joukkueen pelityyliin, jos pelityylistä edes tällä hetkellä voidaan puhua.

Suoranaisen tyhmyyden lisäksi HJK:n seurajohdolla on ollut myös epäonnea. Sellaiset vanhat konkarit kuten Mathias Lindström ja Ville Wallen, jotka aikaisemmin ovat olleet joukkueensa laadukkainta ja luotettavinta osastoa on pettänyt jostain syystä pahasti. Tietysti osittain Massen ongelmat profiloituvat topparipari Timi Lahteen. Lahti kun on myös jalalla toivottaman hidas ja lisäksi aikaisemmin haaveiltu kehitys ei valitettavasti enää ole maajoukkuetasoa, vaan täysin pysähtynyt ellei jopa kääntynyt laskusuuntaan. Toivottavasti Lahdestakin päästään eroon mahdollisimman nopeasti.

HJK:n upean ylivoimainen mestaruuskausi 2011 ei saanut jatkoa seurajohdon typeryyden vuoksi. HJK rikastui europeleillä, mutta tilaisuutta ei vaan osattu hyödyntää joukkueen vahvistamiseksi. Se on todella pöyristyttävää, kun seura teki voittoa kuitenkin kolme miljoonaa. Kauden jälkeen tiedämme onko nykyinen puppelointi jopa pahempi ja rajumpi kuin 90-luvun lopussa hukattu Championsliigavisiitin tuoma huikea mahdollisuus. Positiivista tietysti, että tällä kertaa eurogloorian tuomista euroista pääsi nauttiman myös muut suomalaiset seurat. Montakohan sataa tuhatta euroa hassattiin honkalaisten konkurssipesään?

Toivottavasti edes siirtoikkunan auettua tulisi ukkoa ovista ja ikkunoista testille. En todellakaan halua viettää loppusyksyä sateisella Sonskulla murjottaen ja Schüllerin ja Perovuon friikkisirkukselle laulaen. Nyt niitä ulkomaanapuja ja äkkiä! Terveisiä seurajohdolle: päivät lyhenee, panokset kovenee.

P.S. Blogimme on mukana europeleissä tälläkin kaudella. Buukkasimme matkat Reykjavikiin ja tavoitteena tehdä laatublogia suoraan paikanpäältä. Itse europelit avasimme jo torstaina hieman kosteahkossa Tallinnassa ja siitäkin matkasta saattaa jotain rapoa tänne vielä tulla.