perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tänään alkaa

Koko viikko vietetty ansaittua kesälomaa ja joka päivä on mielessä ollut vain perjantai. Tänään SE vihdoin alkaa - jalkapallon EM-kisat, joissa fiilistä on varmasti aina siihen asti kunnes Venäjä putoaa jatkosta. Timo Soini veikkasi muuten Ylen aamuteeveessä voittajaksi Venäjää, joten on olemassa pieni mahdollisuus sille, että Venäjä ei ehkä putoaisikaan jatkosta. Kaikkien aikojen kisat?

Lapsena olin suuri arvokisojen ystävä ja tuli seurattua kaikki pelit putkeen. Aikuisena se paras loisto on valitettavasti kadonnut ja lähes ainoa tapa innostua on oman suosikin mukana olo. Toki jos Venäjä ei mukana olisi, niin ehkä "kannattaisin" jotain muuta maata, kuten vaikkapa Ukrainaa, Tanskaa, Italiaa tai Ruotsia. Tai jos näistäkään ei kukaan olisi mukana, niin toivoisin, että edes Saksa kukistaa Espanjan, Hollannin ja Ranskan kaltaiset äärimmäisen ällöttävät jalkapallomaat. Huom. Englantia en tässä mainitse johtuen Roy Hodgsonin fyysisestä preesensistä. Tälle miehelle ei voi toivoa mitään pahaa, vaikka kansakuntana englantilaiset ovatkin sieltä runkuimmasta päästä.

Täytyy myöntää, että pelaajalistojen, taktiikoiden ja muun joukkueisiin liittyvän sisältötiedon osalta olen hyvin heikoilla jäillä. En todellakaan seurannut EM-karsintoja niin tarkasti, että osaisin juurikaan ennakkoon kertoa miten tietyt joukkueet pelaavat ja ketkä ovat siellä ne tärkeimmät pelaajat. Nämä tiedot toki lähtevät muodostumaan, kun turnaus pääsee alkamaan. Viime karsinnoissa ainoa kiinnostava joukkue oli Suomi.

Tämän päivän lohkosta eli A-lohkosta osaan toki sen verran sanoa, että Venäjä näyttäisi olevan ennakkoon se vahvin joukkue. Advocaat on viisaasti painottonut pelaajavalinnoissaan Zenit-TsSKA-akselia, joten pelaajat ainakin tuntevat toisensa hyvin. Joukkue lähtee pelaamaan hyökkäysvoittoisesti, kuten Hollannissa on tapana. Pelijärjestelmänä Venäjällä on perinteinen 4-3-3. Karsintalohkostahan Venäjä meni jatkoon juuri sen takia, ettei jaksanut keskittyä puolustamaan.

Keskikenttä ja hyökkäys ovat siis Venäjän vahvuutena. Zenit-tyylisesti pelaajat vaihtelevat vapaasti paikkoja ja liikkuvat paljon.   Olen täysin varma siitä, että näiden Shirokovien, Zyrjanovien, Dzagojevien, Arshavinien tai Denisovien taso kyllä riittäisi koviakin maita kuten Saksaa tai Hollantia vastaan, mutta yleensä vaan ei pää kestä. Tähän kun lisätään Venäjän kankea keskuspuolustus ja jo parasta ennen päiväyksensä ohittanut laitaviilettäjä Juri Zhirkovin mukana olo, niin todennäköistä on, ettei Venäjä puolivälieriä pidemmälle näillä eväillä mene. Tahtoisin kuitenkin uskoa, että menee.

Alkulohkosta Venäjä menee jatkoon, sillä lohko on kisojen helpoin. Jotain itsevarmuudesta kertoo muuten sekin, että Venäjä ei Wroclawissa majoittunut edes viiden tähden hotelliin vaan neljä tähteä kelpasi tällä kertaa. Kaupunkinahan Wroclaw on vähän kuin mikä tahansa Keski-Venäjän pikkukaupunki: sopivan väljää, vihreää ja puhdasta sekä kodikkkaan slaavilainen tunnelma. Tämän illan vastustaja Tshekki selvitti vain vaivoin tiensä kisoihin lähinnä maalivahtipelin ansioista. Ketään nimekkäitä pelaajia ei Peter Czechkiä lukunottamatta tuolla enää pelaa ja kärjessä Milan Baros on kisojen suurin vitsi. Dick Advocaat vertasi Tshekkiä Liettuaan eilisessä pressissä. Näin ollen Venäjä voittanee Tshekin vähintään 4-0.

Puola on mielestäni kisojen selkeästi heikoin joukkue, eikä sielläkään pelaa kuin kolme hyvää pelaajaa, joista kahdesta en ollut aiemmin edes kuullut. Dortmundilaisten varassa on aika vaikea pitää laivaa liikkeessä ja kotiyleisökin tulee kääntämään takkinsa aika nopeasti. Eiköhän Puolan pelaamien harjoituspelien tulos kerro siitä, että asiaa tälle tasolle ei vaan enää ole. Puola-pelissä on hyvä Venäjän antaa peliaikaa kakkoskentälleen.

Kreikka on lohkon joukkueista se pahin vastustaja Venäjälle. Kreikka veti pirun vahvat karsinnat, eikä ole kilpailullisia otteluita hävinnyt moneen vuoteen. Tuskin häviää alkulohkossa kenellekään ja todennäköisin tulos Venäjää vastaan 0-0 soputasuri, eli "Orthodox Brothers" jatkoon...

Venäläisille arvokisajalkapallo on vakava asia. Juuri tämä aspekti tekee niin hienoin ja mielenkiintoisen seurattavan Venäjästä. Vaikka odotukset eivät tällä kertaa ole juuri alkulohkoa pidemmälle, niin ennen kisoja Italista saatu voitto on saattanut alitajuisesti nostaa tunteita niin pintaan,  että jatkopelissä tappio vastaan tulevalle Saksalle tai Hollannille voisi taas aiheuttaa vakavaa liikehdintää kaduilla, kuten tapahtui Japanin/Korean MM-kisojen aikaan. Silloin Moskovassa käännettiin ladoja ympäri ja poltettiin taloja palamaan pahoissa mellakoissa.

Toiset kasvoivat lauantai-iltapäivän Englannin liigalähetysten kautta Englannin glooryhunttaajiksi. Minä taas katselin jo vuonna 95 ORT:ltä Stimorol-liigaa. Venäjä on minun joukkueeni. Tänään ehkä muutama vodka-snapsu suolakurkun kera ja pari Baltikaa, muttei kuitenkaan liikaa, niin voin kommentoida ottelua analyyttisemmin myös blogimme puolella. 

Espoon kotiryssä jää odottelemaan hermostuneena kick offia. Ugh, ugh, ugh, näihin kuviin, näihin tunnelmiin:



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti