keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Going home in a body bag?

Jalkapallon EM-kisat lähestyvät ja politiikan teko kisojen varjolla kiihtyy. Ensin ollaan spekuloitu Ukrainan ihmisoikeustilannetta, kun yksi lahopää leidi päätti vähän laihduttaa vankilassa. Vaikka poliittisesti en haluakaan ottaa kantaa suuntaan tai toiseen, niin kyllä kaikki merkit viittaavat siihen, että Julia Timoshenko istuu vankilassa ihan aiheesta ja hänen tekemiä rikoksia ei Ukraina voi kuitata pelkällä olan kohautuksella vaikka kuinka länsieurooppalaiset "Oranssin vallankumouksen" puuhamiehet painostaisivat Ukrainaa.  Itse kisathan Ukrainalle kai myönnettiin juurikin "Oranssin vallankumouksen" jälkimainingeissa ja niiden myöntäminen oli selvää poliittista peliä, jolla haluttiin antaa tukea Ukrainan länsimaistamiselle. Kansan äänestettyä vaaleissa väärin halutaan tässä nyt ilmeisesti kostaa Länsi-Euroopan suunnalta?

Onneksi Uefa ei ole lähtenyt tekemään rumaa politiikkaa Ukrainan vankiloilla vaan jeesustelu on ollut lähinnä vain eräiden puolensa valinneiden poliitiikkojen irtopisteiden kalastelua. Miksi muuten Paavo Arhinmäki boikotoi Ukrainan kisoja, mutta oligarkki-Chelskin voitonjuhlat Venäjän työtätekevän väestön rahoilla kyllä kelpaa? Venäjän ihmisoikeustilannehan on tunnetusti erittäin mielenkiintoinen ja Putin ja Abramovitsh parhaita frendejä. Oikeastaan paras ratkaisu olisi Uefalta viheltää peli seis ja antaa varoitus niiden maiden jalkapalloliitoille, joiden politiikot ja urheiluministerit ovat sotkeutuneet tekemään politiikkaa Ukrainan kisoilla.

Jos unohdetaan ukrainalaisessa vankilassa tapahtunut viaton paastoaminen, niin toistaiseksi parhaat naurut EM-kisajeesustelussa on tarjonnut lajin emämaa Englanti, jossa on puheenaiheeksi on noussut Puolan ja Ukrainan "silmitön rasismi". Englantilaisen roskalehdistön revittelyt ja raportit asian suhteen ovat uponneet eurooppalaiseen lehdistöön kuin veitsi voihin.

Sekoitettuaan päänsä median mustamaalausprobagandalla ei Arsenalin Alex Oxlade-Chamberlainin perhe uskalla matkustaa EM- kisoihin. Samoin Englannin hysteerinen veteraani kapteeni Sol Campbell neuvoo valitsemaan joko kotisohvan tai ruumispussin väliltä. Näille aivopieruille ei tavallinen Itä-Euroopan matkaaja voi kuin hymistellen pudistella päätä. Missä bunkkerissa nämä ihmiset ovat elämänsä viettäneet?

Useissa itäisen Keski-Euroopan maissa aina Valko-Venäjää ja Moldovaa myöten futisreissaannena voin kyllä aidosti sanoa, että enemmän pelottaa brittien etnisissä lähiöissä kuin tavallisessa Itä-Eurooppalaisessa sivistyskaupungissa. En tietenkään kiellä, etteikö Puolasta ja Ukrainasta löytyisi rasistisen elämänkatsomuksen omaavia yksilöitä, mutta niin löytyy kaikista muistakin Euroopan maista. Suomessakin rasismia kohtaa lähes päivittäin, kun tavalliset kadunmiehet kertovat neekeri-vitsejään, äänestävät perussuomalaisia ja rikostilastoissa viharikokset ovat nouseva trendi. Hyvinvointivaltion alasajo on omiaan ruokkimaan ääriasenteita kaikissa maissa. Jostain syystä kuitenkaan esimerkiksi Lontoon Olympialaisten yhteydessä ei turisteja varoitella menemästä huonoille asuinalueille, jossa valkoinen mies saa takuuvarmasti turppaansa. Olympialaiset vai ruumisarkku, siinäpä pulma? Ja nyt valoja päälle, kiitos.

Kolmas asia, josta mielestäni on annettu liioiteltu ja jopa väärä kuva, on Puolan huligaaniongelma. Toki Puolassa kuten muissakin suurissa jalkapallomaissa ultramentaliteetin omaavia kannattajia ilmenee, mutta he ovat vain yksi vähemmistöryhmä kyseisen maan jalkapalloperheessä. Osa heistä on joskus jopa tapellut.

Kerran muuten kävin Saksassa katsomassa jalkapallon MM-kisoja ja petyin pahemman kerran. Jalkapallon aito sielu katoaa arvokisoissa, kun ne nykyisin ovat vain suuria rahanteko- ja massaviihdetapahtumia, jonka katsomot ja kadut täyttyvät perttiperustuulareista. Nämä hassunhauskat hiipparit parin vuoden sykleissä muodikkaasti innostuvat kisojen ajaksi seuraamaan jalkapalloa ja vain harva heistä omistaa minkään jalkapalloseuran kausikorttia tai ylipäätään milloinkaan muuten käy seuraamassa jalkapalloa paikan päällä.

Moinen hassuttelu ei siis todellakaan herätä minkäänlaisia intohimoa seurajalkapalloon sitoutuneissa ultra-mentaliteetin kannattajissa. Suurin osa heistä katsookin kisat kotisohvalta, eikä todellakaan jalkaudu rahvaan karnevaalihumuun. Oikeastaan missään muualla kuin Englannissa ei huliganismi maajoukkueen ympärillä ole suuri ongelma. Missään muualla ei rähinöintiin taipuvainen aines ole maajoukkuepotkiskelusta kiinnostunut edes vähää alusta. Toki kisojenkin aikana saattaa ehkä joku nakkikioskitappelu esiintyä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä organisoidun huliganismin kanssa.


Näistä lähtökohdista on siis hyvin vaikea uskoa, että Puolassa tai Ukrainassa tapahtuisi minkäänlaisia suurempia selkkauksia kotikannattajien toimesta. Suurin riski edelleen kohdistuu englantilaisten isänmaan puolustajien känniseen örvellykseen ja muuhun ibiza-larppiin. Jos ja kun tuhannen tuiskeessa lomaansa  viettävät brittilädit eksyvät väärille kulmille ryppyilemään Ukrainan/Puolan kansankotimiehille, niin on tietysti selvää, että pannuun saattaa tulla ja kovaa. Silloin on ihan turha tulla itkemään rasismista, kun oikeasti kyse on vain omasta typeryydestä.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti