tiistai 8. toukokuuta 2012

Forzan kanssa Myllykoskella

Sunnuntaina 29.huhtikuuta päätin toteuttaa hieman poikkeuksellisen päähänpiston ja lähteä katsomaan jalkapalloa Myllykoskelle eli nykyiseen Kouvolaan. Matkakohteessa ei sinänsä ollut mitään erikoista, olenhan tuolla perinteisellä ja arvonsa tuntevalla teollisuuspaikkakunnalla vieraillut vuosien saatossa jalkapallon merkeissä useita kertoja. Erikoista tuossa kyseisessä sunnuntaissa oli se, että vuosien poissaolon jälkeen päätin nousta HJK:n virallisen kannattajaporukan, Forza HJK:n, bussin kyytiin.

Kaihoisasti voin tunnustaa, että kuuluin itsekin vuosina 2001-2005 Forza HJK:n jäsenistöön ja matkustin ympäri Suomea ja Eurooppaa Forzan yhteisöllisöllisestä meiningistä nauttien. Lopulta kauden 2005 päätteeksi tuon ryhmän heterogeenisuus osoittautui niin ylitsepääsemättömäksi ongelmaksi, että se johti kannattajakunnan hajautumiseen.

Hajautuminen tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että ns. väriä tunnustavat ja karnevaalityyppisestä kannattajakulttuurista pitävät "scarfferit" jäivät Forzaan ja väriä tunnustamattomat "casuaalit" perustivat oman päätyryhmänsä, joka myös "Sakilaisina" tunnetaan. Vuosien varrella on ollut havaittavissa, että samat vanhat jännitteet ryhmien välillä ovat säilyneet, eikä tervettä yhteistyötä ole oikein päässyt syntymään. Tälle kaudelle Forza kuitenkin päättyi liittyä osaksi eteläistä kannattajapäätyä, minkä voi tulkita merkiksi välien orastavasta lähentymisestä. Nykyisin pääty tunnetaankin hyvin monenlaisten suuntausten sulatusuunina, jossa ihmisiä yhdistävänä tekijänä on rakkaus Klubiin. Päädyssä erilaisetkin suuntautumukset ovat voineet sulavasti kukoistaa toistensa rinnalla.

Vuosien varrella Forzan jäsenistö on tietysti paljon vaihtunut, mutta silti samat vähättelevät jutut kyseisen porukan "myötähäpeämeiningistä" ovat aina jotenkin onnistuneet uusiutumaan ja jatkamaan elämäänsä. Niinpä puolueettomana journalistina ja kulttuurintutkijana minua kiinnosti lähteä selvittämään, onko näissä jutuissa nykyään enää perää. Ilmoittauduin Forzan sivuilla Myllykosken bussiin mukaan ja maksoin solidaarisuusmielessä jopa Forzan jäsenmaksun.

Kuriositeettina kerrottakoon, että oma henkilökohtainen mielipiteeni on aina ollut se, että kaikenlaista kannattajakulttuuria tarvitaan, eikä tietenkään ole olemassa mitään yhtä oikeaa kannattamisen muotoa. Ehkä juuri tämä eri suuntiin rönsyilevä monimuotoisuus tekeekin jalkapallokulttuurista niin vivahteikkaan ja mielenkiintoisen kuin se on. Antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Kun astuin bussiin, tuntui aluksi, että minuun suhtauduttiin hieman epäilevästi. Ehkä heistä saattoi tuntua, että olisin ollut vakoilemassa heidän elämäntapaansa. Vakuutin kuitenkin vilpittömyyttäni matkan suhteen. Sain kuvata rauhassa bussin ja taukopaikkojen tapahtumia. Tunnelma vaikutti rennolta ja vapautuneelta. Ainakin se yleinen käsitys, että Forzan alajaostona tunnettu HJK Kannattajat Since 2007-ryhmä on kova käyttämään alkoholia, pitää harvinaisen hyvin paikkansa. Jo alkumatkasta laulettiin karaokea bussin mikrofoniin ja hyvissä ajoin ennen Porvoon taukopaikkaa suoritettiin perinteinen "mahatifto". Aluksi tällainen revittely voi tuntua varsinkin oluen kohtuukäyttäjälle varsin alkukantaiselta ja brutaalilta, mutta kaikkeen ehkä tottuu.

Tiivistettynä voisi sanoa, että Forzan nykymeno vastasi aika paljon niitä ennakkokäsityksiä mitä sivustaseuraajalla on aiemminkin ollut. Vaikka ryhmää on usein arvosteltu ja tuomittu sen "Kari Tapio"-tyylisestä hienostelemattomasta kannatustoiminnastaan, on silti nostettava hattua näille jannuille. Heidän aktiivisuutensa on hyvin ihailtavalla tasolla ja heitä näkee paljon suuremmalla todennäköisyydellä pitkillä vierasreissulla kuten Rovaniemellä ja Kuopiossa keskellä arkea, kuin vaikkapa päätyläisten merkkivaatteisiin pukeutunutta ja metroseksuaalisuuteen sortunutta hienosteluporukkaa. Tälle ryhmälle pääasia todellakin on jalkapallo, eikä siihen liittyvät lieveilmiöt. Myös taito nauraa itselleen on kunnioitettava piirre. Kun ryhmän virallisessa t-paidassa lukee "myötähäpeän maksimointi", kertoo se vahvasta itsetunnosta ja uskosta omaan tekemiseen. Jatkakaa siis valitsemallanne tiellä.

Tässä kuvaraportti Myllykosken reissusta 29.4.2012. (huom. K-18)







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti