sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Peukut pystyyn Fabrice Muamballe

En seurannut eilen Tottenhamin ja Boltonin FA-cupin kohtaamista telkusta tai muustakaan mediasta, vaan kuulin järkyttävän suru-uutisen vasta illalla. 41.minuutilla Boltonin Fabrice Muamba kaatui elottomana maahan kesken ottelun saatuaan jonkinlaisen sairauskohtauksen. Miestä elvytettiin kentällä minuuttien ajan ja yleisö seurasi tapahtumia hiljaa järkyttyneenä. Vasta ambulanssimatkalla sairaalaan saatiin pelaajan elintoimintoja palaamaan. Viimeisimpien tietojen mukaan Muamban tila on vakaa, mutta vakava.

Tällaiset yllätykselliset ja täysin odottamattomat tapaukset pistävät jälleen kerran miettimään kuinka ihmeellinen tämä (jalkapallo)maailma oikein on. Nämä surulliset kohtalot saavat muistamaan sen tosiseikan, että jalkapallossa kyse on kuitenkin vain pelistä, joka on täysin toisarvoista verrattuna kamppailuun elämästä ja kuolemasta. Jopa paatunein jalkapallohullukin tämän onneksi ymmärtää. Vaikka tapaus kaikenkaikkiaan oli pelottava ja surullinen, oli kuitenkin hienoa nähdä miten asiantuntevasti ja kunnioittavasti Tottenhamin yleisö asiaan suhtautui.

Harvemmin jalkapallo-otteluissa näkee noin hiljaista ja myötätuntoista hetkeä. Tottenhamin kannattajat ja yleensäkin englantilainen yhteiskunta näytti tässä tapauksessa niitä parhaita puoliaan. En olisi niin varma, olisiko vierasjoukkueen pelaajan lyyhistyminen otettu yhtä sivistyneesti vastaan eräissä vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa. Samalla tämä Tottenhamin yleisön käytös muistuttaa meitä toki myös siitä kuinka lyhyt matka tajuttoman pelaajan symppaamisesta on pahasti loukkaantuneelle vastustajan pelaajalle ilkkumiseen. Se on monesti vain veteen piirretty viiva. Suurissa jalkapallokulttuureissa on tapana tunnistaa nämä nyanssit.

Vaikka pelaajana Fabrice Muamba oli minulle täysin tuntematon suuruus, enkä ollut hänen nimeensä aiemmin törmännyt, toivottaa blogimme pikaista toipumista hänelle ja jaksamista hänen läheisilleen. Samalla blogimme haluaa myöntää englantilaisen jalkapallokulttuurin sivistyneisyyden: Englanti on edelleen suuri kulttuurivaltio, vaikka ihan kaikesta en englantilaisessa futiksessa diggaakaan.

----

Lopuksi vielä yleistä läppää blogin tilanteesta. Myönnän, että tämä talvi on ollut hienoista hiljaiseloa, mikä ei tietenkään ole hyvä asia. Hienoiset muutokset työrintamalla ovat häirinneet nettikirjoittelua ja lisäksi joulukuussa syntynyt esikoispoika on vienyt voimavaroja futikseen panostamiselta odotetun paljon. Toki mieluummin hengailen pojan kanssa kuin kirjoittelen futishörhöille blogikirjoituksia päivät pitkät. Kevättä on kuitenkin nyt rinnassa ja tilanne hiljalleen muuttumassa lukijaystävällisempään suuntaan. Blogilla on paljon uusia ideoita toteutettavana ja se tulee seuraamaan läheltä varsinkin kotimaista jalkapallokulttuuria. Ensi viikolla teemmekin taas paluun Sonskun ulkoilmakatsomoon, kun Klubi kohtaa KuPS:n liigacupin puolivälierässä. Ehkä siitäkin jotain kirjoitettavaa saadaan aikaan. Myös lukijoilta toivotaan kehitysideoita siitä, mihin suuntaan blogia voisi kehittää.

Hyvää kevään jatkoa lukijoille. Palataan asiaan taas pian.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti