tiistai 21. helmikuuta 2012

Forza Azzurri!

Ilokseni voin todeta, että tänään Ylen Mestarien liigan tv-ottelussa kohtaavat kaksi hyvin perinteistä, mutta erilaista seuraa. Kansan syvien rivien Napoli vastaan öykkäri-oligarkki Abramovitshin muoviällötys Chelsea. Mielenkiintoarvoltaan tämä räjähtävä ottelupari on jotain aivan muuta kuin viime tiistain umpisurkea ja hengetön Leverkusen-Barca-vääntö.

En voi olla painottamatta liikaa sitä faktaa, että Napoli kerää tänään itseltäni täydet sympatiat. Se on hieno kansanomainen seura, jonka kannattajat ovat hienoja ihmisiä. Oikeastaan voidaan sanoa, että Napolissa kannattajat ovat seura.

Muistattehan, että tänään vastakkain ei ole italialainen ja englantilainen seura, vaan napolilainen ja englantilainen seurajoukkue. Kuten ikuinen Napoli-legenda Maradona ennen Napolissa pelattua Italian ja Argentiinan välistä vuoden 1990 MM-välierää sanoi: ”Mitä Italia on tehnyt teidän hyväksenne? En pidä siitä, että kaikki pyytävät nyt napolilaisia olemaan isänmaallisia ja kannattamaan omaa maajoukkuettaan. Napoli on aina ollut marginalisoidussa asemassa Pohjois-Italian toimesta. Napoli on kaupunki, joka on kärsinyt eniten epäreilusta rasismista.”

Oli hienoa seurata syksyllä Ylen tv-otteluksi valittua Napolin ja rahaällötys Manchester Cityn kohtaamista, jossa kotiyleisön sitoutuminen ja fanaattisuus oli todella korkealla tasolla. Napolissa on edelleen sitä vanhaa hyvän ajan ilmapiiriä jäljellä, joka niin monessa muussa korkeimman huipputason seurassa on saatu tapettua. Hienoa on se, että se ei ole sortunut talousdopingiin, kuten esimerkiksi Chelsea, vaan käynyt läpi rehelliset konkurssit ja noussut sitten takaisin kovalla työllä ja kansan tuella parrasvaloihin.

On arvostettavaa, että Napoli on globalisaation puristuksessa säilyttänyt oman identiteettinsä ja vanhat tapansa. Se pelaa rehellisesti napolilaisille, ei kiinalaisille, eikä singaporelaisille. Napolia tulee pelätä ja kunnioittaa, muuten olet vapaata riistaa. Napolilainen on ”eläin”, joka vähät välittää siitä, mikä olisi poliittisesti korrektia. Kun Napoli pelaa, Uefan korulauseet ja "calcio modernot" voi heittää romukoppaan. Kun Napoli pelaa, soihdut ja savut syttyvät ja tunnelma on sympaattisen ”pohjoisafrikkalainen”.

Moni ”eurooppalainen” suhtautuu Napoliin vähintäänkin epäluuloisesti ellei jopa tuomitsevasti siellä tapahtuneiden väkivallan tekojen seurauksena. Kun Bayern München pelasi syksyllä Napolissa, joutui kaksi saksalaista hassuhattukannattajaa puukotuksen kohteeksi. Kaksi napolilaista moottoripyöräilijää pysäytti moottoripyöränsä kadulle ja kävi tuikkaamassa tikarinsa saksalaiseen lihaan. Samoin kävi riekkuville Liverpool-faneille muutama vuosi sitten. Napolissa saa tunnustaa väriä, mutta omalla vastuulla.

On hyvin todennäköistä, että jotain tapahtuu taas tänään, jos Lontoosta ketään uskaltautuu paikanpäälle. Päihtynyt britti on usein rasittava olio, joka luulee itsestään liikoja. Silloin napolilainen miekka on oiva kapistus saamaan nuo luulot vähemmälle. Vesikielellä jo odotan sitä, minkäläistä itkua nämä pömppömahaiset kaljanlitkijä-puppelipojat huomisessa The Sunissa vuodattavat.

Entäpä Chelsea? Hyi helvetti. Napolin pudotettua haisevan ulosteläjän Manchester Cityn jatkosta, on Chelsea ehkä se toiseksi osuvin kohde, joka on ilo ampua ulos tästä maailman arvostetuimmasta seurajoukkuekisasta. Venäjän kansalta varastetuilla likaisilla ruplilla mälläävä ökyjoukkue ei tunnu pärjäävän, vaikka rahaa on niin ettei paskalle taivu. On Drogbaa, Terryä, Lambardia, Torresia ja muita maailmantähtiä, mutta silti joukkueena se on pelkkä mitätön keskikastin tavisjengi.

Mielenkiintoiseksi Chelsean tilanteen tekee myös se, että tänään on oikeasti manageri Villas Boasilla veitsi kiveksillä. Isonilkki-Abramovitsh on repinyt peliverkkareitaan Chelsean Valioliigataaperrrusta seuratessaan ja nyt on lähtö lähellä myös eurokentiltä. Todennäköisesti Villas-Boas pistää kunnon catenaggiot pystyyn Napolissa ja luottaa siihen, että napolilaiset ovat vaarattomampia kuin joutuvat jauhamaan kuudentoista tuntumassa nopeiden vastahyökkäysten sijaan. Ratkaisu pyritään siirtämään rahan pesään Stamford Bridgelle.

Jos ja kun Chelsea pelokasta kilpikonnaa lähtee pelaamaan, ei Napoli siitä hätkähdä. Sieltä kyllä löytyy tulivoimaista materiaalia, jolla on myös kyky ratkaista tärkeitä otteluita. Löytyy Inleriä, Dossenaa, Hamsikia ja Lavezzia, mutta yksi on silti ylitse muiden: 25-vuotias suuri maalitykki Edinson Cavani. Tämä pitkälettinen uruguaylainen väkkärä muistuttaa ulkomuodoltaan ehkä hieman Pippo Inzagia, mutta pituutta ja massaa löytyy silti 188-centtiseltä ”El Matadorilta” paljon enemmän. Tuo on tärkeä pointti kun lähdetään puskemaan kohti Chelsean lihamuuria terryineen päivineen. Toivotaan, että Cavani lyö vähintään 2-0 taululle ja Chelsea on ulkona kuin lumiukko. Forza Azzurri!

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Pitch invasion Goodison Parkilla: törkeää sabotaasia vai asiallista menoa?

Evertonin ja Mancityn välisessä Valioliigan kamppailussa tapahtui eilen kummia. Mies juoksi kentälle ja kahlitsi itsensä käsiraudoilla maalitolppaan noin viisi minuuttia ennen ensimmäisen puoliajan päätöstä. Kului useita minuutteja ennen kuin vandaali saatiin irti tolpasta. Kylmänä pakkasiltana pelaajilla oli täysi työ pitää itsensä lämpimänä episodin ajan. Tämä erikoinen tapaus herätti maailmanlaajuista ihmetystä ja närkästystäkin.

Alkureaktiona närkästys ja jopa viha on varmasti täysin ymmärrettävä reaktio. Kuka ääliö kehtaa tulla keskeyttämään pelin näin brutaalilla tavalla? Se on sabotaasia ja väärin, sillä jalkapallokentän pitäisi olla koskematon tila, jonne vain pelaajilla ja tuomareilla on asiaa.

Onhan näitä pitch invasionejä toki ennenkin nähty. Jimmy Jump lienee maailman tunnetuin kenttäinvaasioiden toteuttaja, jolla on jopa omat kotisivut. Suomessa yksi tunnetuimmista kenttäinvaasioiden erikoismiehistä on lempinimellä "Sirppi ja vasaramies" tunnettu kieroutunut yksilö, joka lienee jo siirtynyt hämäräpuuhissaan eläkkeelle. Yhteistähän näille veijareille on se, että nuo jutut on tehty enemmänkin huomiohuorausmielessä, pilke silmäkulmassa ja ilman sen kummempia vakavasti otettavia poliittisia motiiveja.

Eilisessä kentän valtauksessa ei kuitenkaan ollut kyseessä mikään letkeä hassuttelu tai äärioikeistolle tyypillinen sivistysyhteiskunnan tuhoamiseen tähtäävä angstinen sikailu. Eilisessä iskussa oli kyse aidosta aktivismista, jonka oikeutukselle on nähtävissä perusteet. Näkisin, että paikka ja aika olivat tälle iskulle oikein hyvin valittuja.

Eilisen iskun toteuttaja, John Foley, on jo pitkään ollut poliisin hampaissa aktivisminsa takia. Hän johtaa riistoyhtiö Ryan Airin vastaista kampanjaa, jonka motiivina on kyseenalaistaa yhtiön työläisiä riistävät toimintamallit ja varsinkin nuoria harjoittelijoita törkeällä tavalla hyväksikäyttävät pahuuteen ja ahneuteen perustuvat järjestelmälliset huijaustaktiikat, joita voidaan verrata jopa ihmiskaupan muotoihin. Foley on kokenut vääryyden läheltä, sillä hänen oma tyttärensä joutui Ryan Airin ja sen sivufirmojen huijaamaksi ja nöyryyttämäksi.

John Foleyn kampanjan tukijaksi on ilmoittautunut myös Liverpool Solidarity Federation, joka puolustaa yleisellä tasolla demokraattista hyvinvointiyhteiskuntaa ja on ollut äänekkäästi vastustamassa Britannian porvarihallituksen mieletöntä säästöpoliikkaa. Foleyn isku voidaankin nähdä osana laajempaa yhteiskunnallista protestia kuin vain pelkkänä Ryan Air-protestina, vaikka se sitä varmasti ensisijaisesti olikin.

Katsojan alkujärkytyksen jälkeen on varmasti jokaisen myönnettävä, että Foleyn isku osui ja upposi. On varsin ironista, että tapaus ajoitettiin juuri Manchester Cityn otteluun ja se tapahtui juuri perinteisessä köyhässä työläiskaupungissa Liverpoolissa. Nykyisin Manchester City on maailman rikkain seura mälläten šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin rahoilla. Todelliset futiskannattajat tuntevat lähinnä sääliä ja kuvotusta, kun Citystä puhutaan.

Oikeastaan Mancity on räikein esimerkki siitä, mitä koko Valioliigalle on viime vuosien saatossa käynyt. Ennen jalkapallo oli työläisten peli, mutta enää se ei ole vuosiin ollut tavallisten alaluokkien saavutettavissa. Huippukalliit lipunhinnat ja yleinen kaupallistuminen ovat pitäneet huolen jalkapallon siirtymisestä rikkaan keskiluokan ja yläluokkaisten perheiden peliksi. Globaali viihdeteollisuus on ottanut Valioliigan pelinappulakseen ja tuotteistanut sen Aasian globaaleille markkinoille. Jalkapallon vanha romanttinen sielu on totaalisesti hävitetty. Juuri näiden seikkojen johdosta John Foleyn isku oli hyvä näpäytys uudelle hallitsevalle eliitille ja muistutus työläisten ja riistettyjen ryhmien olemassaolosta. Se oli rohkea hätähuuto brittiläistä kurjistamispolitiikkaa vastaan.

Parastahan tietysti koko jupakassa oli se, että katsomossa Goodison Parkilla paistatteli myös Ryan Airin sikaniska ja isopomo Michael O´Leary, joka varmasti oli iloinen firmansa maailmanlaajuisesta mediahuomiosta. Voidaan vain arvuutella lähteekö tästä nyt etenemään maailmanlaajuinen Ryan Air boikotti? Ainakin Manchester Unitedin kannattajat varmasti mielellään osallistuvat siihen.