tiistai 24. tammikuuta 2012

Arkiston kätköistä, osa 1: koko kansan Paavo

Blogimme aloittaa tänään uuden juttusarjan nimeltään "Arkiston kätköistä". Julkaisemme tässä juttusarjassa vanhoja kuvia ja muisteloita 2000-luvun alkupuolelta, jolloin allekirjoittanut oli aloitteleva futisentusiasisti ja ns. "lutuurilasseilu" oli vasta orastamassa. Ajauduin hieman puolivahingossa matlockkaamaan vanhoja kotisivujani, kun eräänä iltana selailin vanhoja Makran foorumin viestejä, ja löysin sieltä varsin mehevää kuvamateriaalia, joka palautti mieleen hienoja muistoja.

Päätin aloittaa juttusarjan ajankohtaisella aiheella: presidenttiehdokas Paavo Arhinmäellä, joka on varmasti tuttu henkilö lähes jokaiselle Suomi-futiksen scenessä vähänkin pidempään pyörineelle kannattajalle. Paavohan tunnetaan yleisesti futispiireissä mukavana kansanmiehenä, joka stonit päällä ja karhut jalassa kiertää Suomen maajoukkueen pelejä ja sulautuu massaan taviksen lailla. Paavon tavaramerkkeinä ovat olleet helpostilähestyttävyys ja luontevan miellyttävä kansanomaisuus, mikä tietysti herättää puoluekannasta riippumatta positiivisia mielikuvia.

Itseäni on viime aikoina suunnattomasti harmittanut se tyyli, jolla Paavon vanhaa jalkapalloharrastusta on mediassa tongittu typerän sensaatiohakuisesti, vaikka siellä ei tosiasiassa ole mitään sensaatiota löydettävissä. Paavon historia on puhdas ja jopa kunnioitettava mitä tulee futiskannattamiseen. Paavon kannattajaryhmän, 116% boyssien, historia on lyhyt, mutta kunniakas. Toki muutamia ylilyöntejäkin ehkä sattui, mutta kellepä niitä ei sattuisi? Uskon, että tätä mieltä on se suuri tiedostava enemmistö, joka asioista oikeasti on perillä.

Ensimmäinen kohtaamiseni Paavon kanssa on syksyltä 2001, kun FC Jokerit pelasi liigakarsintaa FF Jaroa vastaan Vaasassa(Pietarsaaren keskuskentällä ei siihen aikaan ollut vielä valoja). Se oli kylmä marraskuinen pakkaspäivä ja luntakin oli jo satanut maahan. Itse matkustin paikanpäälle pikajunalla Tampereelta ja toisella puoliajalla uskaltauduin kuokkimaan "pahamaineisen" 116% Boysin katsomoon. Aluksi suhtautuminen oli hieman epäluuloista, mutta lopulta esittelin itseni futisfoorum-nimimerkillä ja asia oli sillä selvä. Vaikka olinkin paikallisvastustaja HJK:n kannattaja, ei minua katsottu sattuneesta syystä pahalla. Olin silloin aloitteleva jalkapallososiologi ja todella haltioissani päästyäni vihdoinkin aitojen kovamaineisten tosikannattajien seuraan.

Jokerien kannattajaporukalla oli tuolloin oikeasti kova maine ja tuonakin iltana he saivat erityiskohtelun suurilukuiselta järjestyksenvalvontaryhmältä. Boyssien laulut olivat tunnetun ärhäköitä, eikä niissä kirosanojakaan vältelty, mikä tietysti kuului vanhaan brittiläiseen lädihenkiseen kannatuskulttuuriin. Taskumatitkin olivat kovassa käytössä. Olin ihan pähkinöinä ja mietin vaan että huh huh kuinka fantastista menoa! Yksi lapsus 116 boysseille kuitenkin tuona iltana sattui. Kun Jaron pelaaja Ridvan Zeneli meni kulmaa antamaan, kuului helsinkiläiskatsomosta pilkkalaulu "Serbi, murhaaja! Serbi, murhaaja!" En muista edes osallistuiko Arhis tuohon chänttiin, mutta tunnetustihan pieleen meni, kun Zeneli on kotoisin Kosovosta ja juuriltaan albaani.

Jos maalipaikat lasketaan maaleiksi, niin Jaron olisi pitänyt tuona iltana voittaa vähintään 8-2. Tulos 1-1 oli siihen nähden lähes loistava, varsinkin tärkeän vierasmaalin takia. 116% boyssit olivatkin tulokseen tyytyväisiä.

Pelin päätyttyä kysyin yhdeltä bodarin kokoiselta lihaksikkaalta jokerikannattajalta, jolla oli Aquascutumin lätsä, olisiko mahdollista päästä heidän kyydissään Vaasan linja-autoasemalle. Ihmetykseni oli suuri, kun minulle tarjottiin paikkaa 116% boyssien tila-autosta aina Tampereelle saakka. Edes maksua eivät olisi ottaneet, mutta vaadin saada maksaa 50 markkaa tästä kunniasta. Siellä sitä oltiin tila-auton takaosassa lattialla istumassa vieressä itse Paavo Arhinmäki ja muita Suomen kovamaineisimman "huligaani"-ryhmän lädejä. Toisaalta tutkivana sosiologina ei tällainen poikkeavan oloinen lähentyminen ole koskaan ollut itselleni ainutkertaista, sillä klubitaustastani huolimatta olin tuohoon aikaan melko hyvissä väleissä myös FC Lahden kannattajien kanssa. Nuo olivatkin ainoat kovamaineiset kannattajat 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomessa. He olivat pioneerejä, jotka raivasivat tietä nykyiselle hassuhattujen takinkäännölle kohti brittiläisen casual-kulttuurin valtavirtaa. Kuriositeettina kerrottakoon, että oman seurani HJK:n kannattajien maine ei siihen aikaan ollut vielä kovinkaan uskottava, vaan heidät tunnettiin sakemanni-koulukunnan karnevalistisena joulukuusi-porukkana.

Muistan, että tuona iltana, kun pääsin 116% boyssien tila-auton kyytiin, käytiin myös yliopistojen edari-vaalit ja matkan aikana Paavo soitteli kampukselle ja seurasi tuloslaskentaa. Läpihän Paavo tietysti meni, kuten asiaan kuuluu. Korostettakoon, että tuohon aikaan Paavo ei vielä ollut mikään megajulkkis, kuten nykyään, vaan hänet oli vasta valittu Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi. Otsikoissa hän oli toki ollut Kuokkavierasjuhlien järjestäjänä. Tuona marraskuisena iltana Paavosta välittyi itselleni erittäin kunnioitettava todellisen futis-ihmisen maailmankatsomus. En silti osannut arvata, että 10 vuotta myöhemmin tuo sama myyttinen hahmo olisi presidenttiehdokkaana.

Kun tila-auto saapui Tampereelle, boyssit hyvästelivät minut Tammelan torilla. "Kinky, jätä se porvariseura", oli Paavon vinkki aloittelevalle sosiologille. Kunnia ei unohdu. Voi vaan jossitella, missä olisinkaan tänä päivänä, jos olisin tuolloin kääntänyt takkiani? Klubin kannattajana en tietenkään kertonut Forzan porukoissa henganneeni jokeri-lädien kanssa, vaan pidin rakkaan salaisuuteni itselläni.

Myöhemminkin törmäsin satunnaisesti Arhikseen futiksen parissa. Kun 2003 Stadin derbyssä 116% Boys järjesti upean mannermaisen pyroshown, sakotti Palloliitto Jokereita rankasti. Paavo ja Boyssit eivät kuitenkaan jääneet toimettomiksi vaan keräsivät sakkorahat seuralle myymällä "Saa Soihduttaa"-t-paitoja. Ostin henkilökohtaisesti Paavolta yhden paidan ja se on edelleekin minulla kaapissa.

Yksi hieno muisto Jokerien ajoilta on myös kauden 2002 liiganousu Kaurialassa. Pelin jälkeen boyssit juoksivat kentälle onnittelemaan liiganousun kunniaksi valmentaja Ville "Poika" Lyytikäistä. Aloitteleva sosiologi ryntäsi boyssien ja Paavon perässä itsekin aistimaan tunnelmaa vihreälle veralle. Pelin jälkeen ei kuitenkaan boyssien bussiin ollut asiaa, kun Paavo ystävällisenä miehenä etukäteen varoitti ettei Klubin kannattajan sovi ehkä tulla nousua juhlivien Jokeri-kannattajien sekaan. Tuo vinkki oli varmasti ihan ystävällinen ja kaukaa viisas.

Summa summarum: koskaan en ole Paavon nähnyt tekevän mitään laitonta tai osallistuvan laittomuuksiin. Paavo on aina ollut edistyksellisen intohimoinen futismies ja on sääli, että FC Jokerit meni nurin. Suomalainen futis-skene ei tuon jälkeen ole ollut enää entisenlaisensa. Paavo jätti omalla hienolla panoksellaan lähtemättömän vaikutuksen nykyiseen suomalaiseen kannatuskulttuuriin, joka saa inspiraationsa paljolti juuri 116% boyssien viitoittamalta tieltä. Kun Suomi pelaa maailmalla, on kunnia seistä samassa katsomossa todellisen kansan miehen rinnalla.



Monissa liemissä keitetty FC Jokerit-lippu Vaasan Hietalahdessa 7.11.2001.


Pietarsaaresta oli saapunut paikalle värikäs rumpuryhmä.


"Poika" Lyytikäinen.


Vaarallisen jäinen kenttä. Lämmitystä ei oltu uskallettu laittaa päälle.


Zeneli ja Tero Karhu.


Keskellä nuori huppupäinen Paavo juhlii boyssien kanssa Jokerien maalia.


Järjestyksenvalvojat valppaana.



Tamperelaisen sosiologin oma kannatuslippu päätykatsomossa. Lippu takavarikoitu kolme vuotta myöhemmin ja määrätty hävitettäväksi.


Boyssit juhlii nousua.


Hämeenlinnassa tifo kaudella 2003.


Derbyn soihdutus.


Lehtileike vuodelta 2003.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti