tiistai 24. tammikuuta 2012

Arkiston kätköistä, osa 1: koko kansan Paavo

Blogimme aloittaa tänään uuden juttusarjan nimeltään "Arkiston kätköistä". Julkaisemme tässä juttusarjassa vanhoja kuvia ja muisteloita 2000-luvun alkupuolelta, jolloin allekirjoittanut oli aloitteleva futisentusiasisti ja ns. "lutuurilasseilu" oli vasta orastamassa. Ajauduin hieman puolivahingossa matlockkaamaan vanhoja kotisivujani, kun eräänä iltana selailin vanhoja Makran foorumin viestejä, ja löysin sieltä varsin mehevää kuvamateriaalia, joka palautti mieleen hienoja muistoja.

Päätin aloittaa juttusarjan ajankohtaisella aiheella: presidenttiehdokas Paavo Arhinmäellä, joka on varmasti tuttu henkilö lähes jokaiselle Suomi-futiksen scenessä vähänkin pidempään pyörineelle kannattajalle. Paavohan tunnetaan yleisesti futispiireissä mukavana kansanmiehenä, joka stonit päällä ja karhut jalassa kiertää Suomen maajoukkueen pelejä ja sulautuu massaan taviksen lailla. Paavon tavaramerkkeinä ovat olleet helpostilähestyttävyys ja luontevan miellyttävä kansanomaisuus, mikä tietysti herättää puoluekannasta riippumatta positiivisia mielikuvia.

Itseäni on viime aikoina suunnattomasti harmittanut se tyyli, jolla Paavon vanhaa jalkapalloharrastusta on mediassa tongittu typerän sensaatiohakuisesti, vaikka siellä ei tosiasiassa ole mitään sensaatiota löydettävissä. Paavon historia on puhdas ja jopa kunnioitettava mitä tulee futiskannattamiseen. Paavon kannattajaryhmän, 116% boyssien, historia on lyhyt, mutta kunniakas. Toki muutamia ylilyöntejäkin ehkä sattui, mutta kellepä niitä ei sattuisi? Uskon, että tätä mieltä on se suuri tiedostava enemmistö, joka asioista oikeasti on perillä.

Ensimmäinen kohtaamiseni Paavon kanssa on syksyltä 2001, kun FC Jokerit pelasi liigakarsintaa FF Jaroa vastaan Vaasassa(Pietarsaaren keskuskentällä ei siihen aikaan ollut vielä valoja). Se oli kylmä marraskuinen pakkaspäivä ja luntakin oli jo satanut maahan. Itse matkustin paikanpäälle pikajunalla Tampereelta ja toisella puoliajalla uskaltauduin kuokkimaan "pahamaineisen" 116% Boysin katsomoon. Aluksi suhtautuminen oli hieman epäluuloista, mutta lopulta esittelin itseni futisfoorum-nimimerkillä ja asia oli sillä selvä. Vaikka olinkin paikallisvastustaja HJK:n kannattaja, ei minua katsottu sattuneesta syystä pahalla. Olin silloin aloitteleva jalkapallososiologi ja todella haltioissani päästyäni vihdoinkin aitojen kovamaineisten tosikannattajien seuraan.

Jokerien kannattajaporukalla oli tuolloin oikeasti kova maine ja tuonakin iltana he saivat erityiskohtelun suurilukuiselta järjestyksenvalvontaryhmältä. Boyssien laulut olivat tunnetun ärhäköitä, eikä niissä kirosanojakaan vältelty, mikä tietysti kuului vanhaan brittiläiseen lädihenkiseen kannatuskulttuuriin. Taskumatitkin olivat kovassa käytössä. Olin ihan pähkinöinä ja mietin vaan että huh huh kuinka fantastista menoa! Yksi lapsus 116 boysseille kuitenkin tuona iltana sattui. Kun Jaron pelaaja Ridvan Zeneli meni kulmaa antamaan, kuului helsinkiläiskatsomosta pilkkalaulu "Serbi, murhaaja! Serbi, murhaaja!" En muista edes osallistuiko Arhis tuohon chänttiin, mutta tunnetustihan pieleen meni, kun Zeneli on kotoisin Kosovosta ja juuriltaan albaani.

Jos maalipaikat lasketaan maaleiksi, niin Jaron olisi pitänyt tuona iltana voittaa vähintään 8-2. Tulos 1-1 oli siihen nähden lähes loistava, varsinkin tärkeän vierasmaalin takia. 116% boyssit olivatkin tulokseen tyytyväisiä.

Pelin päätyttyä kysyin yhdeltä bodarin kokoiselta lihaksikkaalta jokerikannattajalta, jolla oli Aquascutumin lätsä, olisiko mahdollista päästä heidän kyydissään Vaasan linja-autoasemalle. Ihmetykseni oli suuri, kun minulle tarjottiin paikkaa 116% boyssien tila-autosta aina Tampereelle saakka. Edes maksua eivät olisi ottaneet, mutta vaadin saada maksaa 50 markkaa tästä kunniasta. Siellä sitä oltiin tila-auton takaosassa lattialla istumassa vieressä itse Paavo Arhinmäki ja muita Suomen kovamaineisimman "huligaani"-ryhmän lädejä. Toisaalta tutkivana sosiologina ei tällainen poikkeavan oloinen lähentyminen ole koskaan ollut itselleni ainutkertaista, sillä klubitaustastani huolimatta olin tuohoon aikaan melko hyvissä väleissä myös FC Lahden kannattajien kanssa. Nuo olivatkin ainoat kovamaineiset kannattajat 1990-luvun lopun ja 2000-luvun alun Suomessa. He olivat pioneerejä, jotka raivasivat tietä nykyiselle hassuhattujen takinkäännölle kohti brittiläisen casual-kulttuurin valtavirtaa. Kuriositeettina kerrottakoon, että oman seurani HJK:n kannattajien maine ei siihen aikaan ollut vielä kovinkaan uskottava, vaan heidät tunnettiin sakemanni-koulukunnan karnevalistisena joulukuusi-porukkana.

Muistan, että tuona iltana, kun pääsin 116% boyssien tila-auton kyytiin, käytiin myös yliopistojen edari-vaalit ja matkan aikana Paavo soitteli kampukselle ja seurasi tuloslaskentaa. Läpihän Paavo tietysti meni, kuten asiaan kuuluu. Korostettakoon, että tuohon aikaan Paavo ei vielä ollut mikään megajulkkis, kuten nykyään, vaan hänet oli vasta valittu Vasemmistonuorten puheenjohtajaksi. Otsikoissa hän oli toki ollut Kuokkavierasjuhlien järjestäjänä. Tuona marraskuisena iltana Paavosta välittyi itselleni erittäin kunnioitettava todellisen futis-ihmisen maailmankatsomus. En silti osannut arvata, että 10 vuotta myöhemmin tuo sama myyttinen hahmo olisi presidenttiehdokkaana.

Kun tila-auto saapui Tampereelle, boyssit hyvästelivät minut Tammelan torilla. "Kinky, jätä se porvariseura", oli Paavon vinkki aloittelevalle sosiologille. Kunnia ei unohdu. Voi vaan jossitella, missä olisinkaan tänä päivänä, jos olisin tuolloin kääntänyt takkiani? Klubin kannattajana en tietenkään kertonut Forzan porukoissa henganneeni jokeri-lädien kanssa, vaan pidin rakkaan salaisuuteni itselläni.

Myöhemminkin törmäsin satunnaisesti Arhikseen futiksen parissa. Kun 2003 Stadin derbyssä 116% Boys järjesti upean mannermaisen pyroshown, sakotti Palloliitto Jokereita rankasti. Paavo ja Boyssit eivät kuitenkaan jääneet toimettomiksi vaan keräsivät sakkorahat seuralle myymällä "Saa Soihduttaa"-t-paitoja. Ostin henkilökohtaisesti Paavolta yhden paidan ja se on edelleekin minulla kaapissa.

Yksi hieno muisto Jokerien ajoilta on myös kauden 2002 liiganousu Kaurialassa. Pelin jälkeen boyssit juoksivat kentälle onnittelemaan liiganousun kunniaksi valmentaja Ville "Poika" Lyytikäistä. Aloitteleva sosiologi ryntäsi boyssien ja Paavon perässä itsekin aistimaan tunnelmaa vihreälle veralle. Pelin jälkeen ei kuitenkaan boyssien bussiin ollut asiaa, kun Paavo ystävällisenä miehenä etukäteen varoitti ettei Klubin kannattajan sovi ehkä tulla nousua juhlivien Jokeri-kannattajien sekaan. Tuo vinkki oli varmasti ihan ystävällinen ja kaukaa viisas.

Summa summarum: koskaan en ole Paavon nähnyt tekevän mitään laitonta tai osallistuvan laittomuuksiin. Paavo on aina ollut edistyksellisen intohimoinen futismies ja on sääli, että FC Jokerit meni nurin. Suomalainen futis-skene ei tuon jälkeen ole ollut enää entisenlaisensa. Paavo jätti omalla hienolla panoksellaan lähtemättömän vaikutuksen nykyiseen suomalaiseen kannatuskulttuuriin, joka saa inspiraationsa paljolti juuri 116% boyssien viitoittamalta tieltä. Kun Suomi pelaa maailmalla, on kunnia seistä samassa katsomossa todellisen kansan miehen rinnalla.



Monissa liemissä keitetty FC Jokerit-lippu Vaasan Hietalahdessa 7.11.2001.


Pietarsaaresta oli saapunut paikalle värikäs rumpuryhmä.


"Poika" Lyytikäinen.


Vaarallisen jäinen kenttä. Lämmitystä ei oltu uskallettu laittaa päälle.


Zeneli ja Tero Karhu.


Keskellä nuori huppupäinen Paavo juhlii boyssien kanssa Jokerien maalia.


Järjestyksenvalvojat valppaana.



Tamperelaisen sosiologin oma kannatuslippu päätykatsomossa. Lippu takavarikoitu kolme vuotta myöhemmin ja määrätty hävitettäväksi.


Boyssit juhlii nousua.


Hämeenlinnassa tifo kaudella 2003.


Derbyn soihdutus.


Lehtileike vuodelta 2003.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Oululainen Costa Concordia

Taas on se aika vuodesta, kun saamme lukea surullisia uutisia suomalaisen ja oululaisen jalkapallon tilasta. Kukapa muukaan kuin kohuseura AC Oulu on taas jälleen vaikeuksissa, kuten aina ennenkin tähän aikaan vuodesta. Tällä kertaa AC Oululle on annettu Palloliitossa armon aikaa helmikuun puoleen väliin kerätä tarvittava määrä rahaa kasaan. Ei pitäisi olla vahingoniloinen, mutta kun sama seura joka vuosi perseilee, alkaa se olla jo tragikoomista katseltavaa. Ei siis mitään uutta auringon alla!

Olen aiemminkin käsitellyt tätä samaa aihetta. Ja kiitettävän uskollisesti AC Oulun janarit toistavat aina saman tarinan. Harri Kampman oli seuran kannattajien lellikki ja symboloi voittoa Miika Juntusesta. Ei olisi paljon huonommin voinut käydä, kun liigaseikkailun tuloksena ry suikkasi 800 000 euroa miinukselle. Ja kun Harri Kynnös astui uuden "puhtaalta pöydältä" perustetun osakeyhtiön toimitusjohtajaksi, fanit hehkuttivat kuin viimeistä päivää. Lopulta Kynnös teki seuralle velkaa satoja tuhansia euroja ja fanit puukottivat selkään. Syksyllä 2010 piti taas kaiken muuttua kullaksi, kun ruoriin astui sateentekijäksikin ristitty Kimmo Piispanen. Persiilleen meni sekin yritys ja taas hehkuttajat käänsivät takkiaan ja manasivat miehen alimpaan helvettiin.

Viime syksynä AC Oulun johtavalle pallille istutettiin pitkän etsinnän jälkeen Petteri Haapala, asunnon välittäjä Haukiputaalta, ja samat orgastiset riitit toistuivat. Nyt eletään tammikuuta ja seuralta on jo nyt lisenssi katkolla. Maireita pommeja? Vieläkö fanipoikien uskollisuus säilyy?

AC Oulun tilanteesta jotain kertoo se, että rahat ovat niin lopussa, että divarin paras maalivahti Jeremy Vuolo oli pakko vapauttaa sopimuksestaan ja päästää New York Redbulsiin ilmaiseksi. Mielenkiintoista on myös se, että seuralla ei ilmeisesti ollut varaa ottaa Heinäpään hallista vuoroja, vaan toimitusjohtaja Haapalan suhteilla Haukiputaan Pallo antoi ilmaiseksi omasta 200 neliön hallista tilaa, jotta "Oulun lippulaiva" voisi treenata 6 miehen ryhminä 3v3 peliä. HauPa oli jopa maksanut yhden pelivuoron Heinäpäähän jotta saatiin peli aikaiseksi. Suhteellisen säästäväistä meininkiä, kun toisaalla kuitenkin puhutaan tosissaan liigaan pyrkivästä seurasta? Oulun liikuntaviraston Timmi-järjestelmän mukaan AC Oululle on jo varattu Heinäpäähän 1/3 osa kentän vuoroja, joten reeneihin voi ottaa 10 miestä yhtäaikaa! Onnea vaan valitsemallanne tiellä.

Miten tähän on tultu? On toki totta, että lähtötilanne uuteen kauteen ei ollut helppo. Selässään sekä AC Oulun ry:llä että myös Oy:llä on miljoonien velat. Maine on vuosien varrella ryvettynyt niin paljon, että uusia tukijoita on hankala saada. Pahin virhe syksyllä oli se, että toimistolle palkattiin taas lisää epäammattimaisia toimijoita. AC Oulun toimistohan koostuu asuntovälittäjä Haapalan lisäksi vain vanhoista pelaajista, joilla ei myynnin ja markkinoinnin saralla ole minkäänlaisia kannuksia. Ei ihme jos myynti ei vedä, kun huumorivaihtoehto Nurmelan kaveriksi otettiin kaksi täysin kokematonta untuvikkoa: Janne Hietanen ja Juho Meriläinen. Se, että on joskus ollut kova pelaamaan jalkapalloa, ei takaa vielä minkäänlaisia meriittejä bisnesmaailmassa.

Toinen virhe minkä AC Oulu on tehnyt on jääräpäinen luottaminen kotimaisiin pelaajiin. Suomalaiset pelaajat ovat kalliimpia kuin ulkomaalaiset, eikä oman kylän pelaajien kasvattaminen ole mikään bisnes Suomessa. AC Oulun valitsema kotimaisten pelaajien kasvattaminen on sinisilmäistä hyväntekeväisyyttä, mihin rutiköyhällä velkaisella seuralla ei luulisi olevan nyt varaa. Myös divaritasolle epärealistisen kallis päävalmentaja heikentää AC Oulun selviytymismahdollisuuksia. Jos ja kun AC Oulu kaatuu, kaatuu se omaan puuhastelun strategiaansa.

Nyt kädet ristiin, että helmikuun konkurssilta vältyttäisiin. Pelastusveneet on jo laskettu. Tekeekö Haapala Schettinot vai pysyykö pää kylmänä, se nähdään kohta. Toivottavasti AC Oululle kävisi paremmin kuin Costa Concordialle. Pitäisiköhän järjestää taas koneyrittäjille kahvikekkerit?

keskiviikko 11. tammikuuta 2012

Tuotantokausi 2011

Raketit paukkuivat, vuosi vaihtui ja tammikuu on jo pitkällä. On taas se aika vuodesta, kun kotimaisen jalkapallon uskolliset fanipojat odottelevat jo vesikielellä hallihöntsyjen alkamista. Tai sitten ei. Kaikesta huolimatta jo tämän viikon perjantaina(13.1.) yhteen iskevät Talin suloisessa kalaverkkohallissa HJK ja FC Lahti. Voisi kai mennä katsomaan ja sulautua uskollisten fanipoikien massaan.

Katsomoaktiviteettien odotuksen ratoksi päätin vielä vähän hempeillä muistelemalla mennyttä vuotta ja listasin kaikki viime vuoden jalkapallokokemukseni. Listasta tuli pitkä. Ei tosin ehkä niin pitkä kuin joskus nuoruuden aitoina "hard core-vuosina" oli tapana. Jotenkin sitä kolmikymppisenä myöhäisteininä alkaa jo valikoida menojaan, eikä ihan jokaiseen matsiin ole pakko päästä. Toki tähän vaikuttaa myös monet muut rasitteet kuten se, että töissä pitää joskus käydä ja vaimo tarvitsee huomiota.

Livenä paikanpäällä katsomossa seurasin vaivaiset 33 ottelua. Näistä ottelutapahtumista 28 tapahtui Suomessa, loput viisi ulkomailla. HJK:n kannattajalle HJK oli luonnollisesti se seuratuin joukkue 13 kotipelin ja 11 vierasmatsin urakalla. Toki kotipelejä olisi tullut nähtyä yksi enemmän, ellei joku olisi ennen Dinamo Zagreb-peliä joutunut youtube-videon takia putkaan ottelun ajaksi(tapahtui oikeusmurha!). Maajoukkuetta seurasin kolmesti ulkomaille ja kahdesti näin Huuhkajat tositoimissa Olympiastadionilla. Lisäksi näin kolme OPS:n vierasmatsia, yhden Viron divarin ottelun ja Suomen cupia Bragulla.

Mitä näistä matseista jäi käteen? En sanoisi, että olisin kokenut mitään elämää mullistavaa uutta kokemusta vaan vuosi oli taas sitä samaa vanhaa jatkumoa vanhalle elämäntavalle, jossa olen ollut sisällä nyt jo reilut kymmenen vuotta. Se on pieni sosiaalinen elämänpiiri, joka tuntuu luonnolliselta ja hyvältä. Siitä on syntynyt kaavamainen tapa viettää vapaa-aikaa. Vähän samaan tapaan kuin Salattujen elämien tai Kotikadun seuraajat tahtovat pysyä kärryillä tapahtumista ja nähdä jokaisen jakson kimurantit juonen käänteet. Juuri katkeamaton vuosien seuraaminen ja sen saatossa syntynyt tarina tekee elämäntavasta niin mielenkiintoisen ja hohdokkaan. Yksittäisten otteluiden merkitys on vuosien tai vuosikymmenten jatkumossa vähäinen. Hahmot pelikentällä vaihtuvat, mutta naamat katsomossa pysyvät samoina.

Listaa katsoessani olen oikeastaan yllättynyt siitä, etten pysty enää muutaman kuukauden jälkeen palauttamaan mieleeni juurikaan mitään erityisiä huippuhetkiä näistä näkemistäni otteluista. Se vähän harmittaa, koska ottelut ovat tarjonneet varmasti pelillisesti paljon laadukkaita suorituksia ja upeita taktisia oivalluksia. Sydäntalvella kesää muistellessa esiin nousee vähän toisenlaisia muistoja.

Kotipeleistä on helppo nostaa kauden kohokohdiksi Bangor- ja Schalke-pelien ennenkokematon kiima katsomossa ja yllätykselliset tapahtumat kentällä. 10-0 lukemat walesiläistä pubijengiä vastaan oli riemastuttava tapa mennä jatkoon. Teemu Pukin Schalkea vastaan pommittamien maalien jälkeiset hetket palauttivat samat voimakasta hengellistä kokemusta muistuttavat tuntemukset kuin Mika "Hirvi" Kottilan maalit syksyllä 1998. Syvälle sieluun sattui, mutta positiivisessa mielessä!

Paskin kokemus kaudella 2011 oli ehdottomasti heinäkuinen reissu Pietarsaareen, jossa Jaro kyykytti Suomen mestareita. Pitkä matka, 35 asteen kuumuus, elimistön orastava alkoholikuivuminen ja lopulta täydellinen masentuminen hukkaan heitetystä ajasta. Sinä iltana paluumatkalla tein päätöksen, etten koskaan enää astu jalalla kyseiseen paskakylään.

Vuoden romanttisimmaksi kokemukseksi muistoissa nousee onnellinen Saksan reissu. Mahtavan ja turvalliseltakin tuntuneen kotivoiton ajattelu Düsseldorfin jokirannassa, kaljahuuruinen junamatka Gelsenkircheniin, orgastinen riemu 1-1 tasoituksesta, aurinkolasien tippuminen piippuhyllyltä alakatsomoon Gazhprom-lakanan päälle, raastava jännitys jatkopaikan puolesta, katkera putoaminen takaisin suomifutiksen melankoliseen viileään todellisuuteen ja lopulta turhautuneiden kännisten suomalaisurpojen joukkosikailu öisellä paluumatkalla Düsseldorfiin. Voiko mikään olla parempaa? No, ehkä lohkovaihe joskus tulevaisuudessa.

Suomen tynkäkausi on sen verran rajallinen ajanjakso vuodesta, että aikaa jää myös jalkapallon tv-lähetysten seuraamiseen. Nykyisinhän melkein matsi kuin matsi näkyy ilmaisilta nettistreemeiltä, joten tarjonta on lähes rajatonta. Tilastobarometrit osoittavat, että allekirjoittanut seurasi viime vuonna 74 peliä "telkkarista". Näistä matseista peräti 38 oli Eurocupin otteluita, mikä tarkoittaa 51% kaikista katsomostani tv-matseista. Usein tv-matsien seuraaminen on enemmänkin vain kevyttä viihdettä ja selvästi analyyttisempää kuin oman seuran totinen kannattaminen stadioneilla. Toisaalta mikäs sen parempaa kuin gloryhuntata itänaapurin rybyseuroja pimeinä talvi-iltoina ja ryypiskellä työpäivän jälkeen hieman viiniä tai olutta.

Toiseksi suosituin tv-ottelujen kategoria oli kotimainen "suomifutis", jonka otteluita näin kaikenkaikkiaan 14 kappaletta. Osittain tämä selittyy sillä, että jääkiekkokanava-Urho TV:ltä oli vielä alkukaudesta mahdollista ostaa maksullisia nettistreemejä, joilla sitten pystyi seuraamaan HJK:n kotiotteluita iltavuorossa työkoneelta. Loppukaudesta tuokin ilo sitten päättyi Urho TV:n rahojen loputtua. Toki myös ilmainen Veikkaus TV:n maanantai-illan Canal Plus lähetys houkutti katsomaan otteluita, vaikka oma seura ei olisi pelannutkaan. Loput segmentit jakautuivat brittifutikselle(8 kpl), Suomen maajoukkueen vierasmaaotteluille(3 kpl) ja muille satunnaille liigoille ja Viron maaotteluille.

Kaiken kaikkiaan vuonna 2011 seurasin yhteensä 107 jalkapallo-ottelua, mikä yhteenlaskettuna tarkoittaa yli 6,5 päivän yhtämittaista jalkapallon seurantaa. Se tuntuu oikeastaan aika vähältä. "Pystyt parempaan", sanoisi Keke.

Jalkapallon suurkulutukselle löytyy varmasti useita hyviä motiiveja, mutta yksi tärkeimmistä merkityksistä on sen terapeuttisuus. Se on pakoa arkielämän jokapäiväisestä harmaudesta: on perin rentouttavaa ja vapauttavaa sukeltaa 90 minuutin ajaksi irti tosielämän huolista, paineista ja ahdistuksesta. Jos vain suurempi osa suomalaisista löytäisi jalkapallon vapauttavan mahdollisuuden, masennuslääkkeiden kulutus kääntyisi rajuun laskuun. Suosittelen kaikkia kokeilemaan. Jalkapallo on parasta huumetta.

Boriksen lista 2011:



Paikan päällä nähdyt ottelut:


1. HJK-Honka 1.2.
2. HJK-KuPS 19.3.
3. Portugali-Suomi 29.3.
4. LPS-IFK Mariehamn 10.4.
5. TPS-HJK 6.5.
6. HJK-Jaro 19.5.
7. IFK M-HJK 22.5.
8. Viikingit-OPS 5.6.
9. Ruotsi-Suomi 7.6.
10. Honka-HJK 9.6.
11. HJK-RoPS 15.6.
12. Haka-HJK 18.6.
13. HJK-TPS 22.6.
14. MyPa-HJK 19.6.
15. HJK-Inter 8.7.
16. HIFK-OPS 10.7.
17. HJK-Bangor 19.7.
18. Jaro-HJK 23.7.
19. Latvia-Suomi 10.8.
20. HJK-Honka 12.8.
21. HJK-Schalke04 18.8.
22. Pärnu Linnameeskond-Tallinna Kalev 21.8.
23. Schalke04-HJK 25.8.
24. Suomi-Hollanti 6.9.
25. TPS-HJK 8.9.
26. FC Hml-OPS 17.9.
27. HJK-VPS 21.9.
28. KuPS-HJK 24.9.
29. IFK Mariehamn-HJK 2.10.
30. Suomi-Ruotsi 7.10.
31. Honka-HJK 16.10.
32. HJK-MYPA 22.10.
33. HJK-Haka 29.10.

Televisiosta katsotut ottelut:

1. Arsenal-Leeds 8.1.
2. ManUtd-Liverpool 9.1.
3. Rangers-Kilmarnock 10.1.
4. Notts Country-ManCity 30.1.
5. Vitesse-Feyenoord 6.2.
6. SJK-Klubi04 9.2.
7. Belgia-Suomi 9.2.
8. OPS-Bodens BK 12.2.
9. HJK-DIF 13.2.
10. AC Milan-Tottenham 15.2.
11. Rubin-Twente 17.2.
12. BATE-PSG 17.2.
13. CSKA-PAOK 22.2.
14. Zenit-YB 24.2.
15. Spartak-Basel 24.2.
16. Twente-Rubin 24.2.
17. Barcelona-Arsenal 8.3.
18. Tottenham-Milan 9.3.
19. CSKA-Porto 10.3.
20. Ajax-Spartak 10.3.
21. Roma-Lazio 13.3.
22. Spartak-Ajax 17.3.
23. Zenit-Twente 17.3.
24. Rayo Vallecano-Real Betis 27.3.
25. Real Madrid-Tottenham 5.4.
26. Barcelona-Shahtar 6.4.
27. Porto-Spartak 7.4.
28. Schalke-ManU 26.4.
29. HJK-Kups 9.5.
30. HJK-Inter 12.5.
31. VPS-HJK 15.5.
32. Inter-MyPA 16.5.
33. Porto-Braga 18.5.
34. JJK-KuPS 23.5.
35. SanMarino-Suomi 3.6.
36. MyPa-HJK 12.6.
37. KuPS-HJK 4.7.
38. Arsenal-Dnipro 11.7.
39. Bangor-HJK 13.7.
40. Metalan-KUPS 21.7.
41. Dinamo Zagreb-HJK 3.8.
42. Lyon-Rubin 16.8.
43. TsSKA-Spartak 28.8.
44. Haka-HJK 29.8.
45. HJK-KuPS 12.9.
46. APOEL-Zenit 13.9.
47. Lille-CSKA 14.9.
48. Inter-HJK 18.9.
49. HIFK-FC Lahti 25.9.
50. Bayern-ManCity 27.9.
51. Pohjois-Irlanti-Viro 7.10.
52. CSKA-Trabzonspor 19.10.
53. Shahtar-Zenit 19.10.
54. Tottenham-Rubin 20.10.
55. ManUtd-ManCity 23.10.
56. Zenit-Shahtar 1.1.
57. Trabzonspor-TsSKA 2.11.
58. AEK-Lokomotiv 3.11.
59. Viro-Irlanti 11.11
60. Tanska-Suomi 15.11.
61. Schalke-Nürnberg 19.11.
62. Chelsea-Liverpool 20.11.
63- Tottenham-Aston Villa 21.11.
64. Zenit-APOEL 22.11
65. Napoli-Mancity 22.11.
66. CSKA-Lille 23.11.
67. Real-Atletico 26.11.
68. Rubin-Shamrock 30.11.
69. Tottenham-PAOK 30.11.
70. Lokomotiv-Sturm Graz 1.12.
71. Stoke-Dinamo Kiev 1.12.
72. Liverpool-QPR 10.12.
73. Real Madrid-Barcelona 10.12.
74. Schalke-Bremen 17.12.