perjantai 30. marraskuuta 2012

Balotelli on äijä

Tervehdys vaan kaikille lukijoille, ellette ole jo kaikki kaikonneet? Kirjoitustauko on venynyt ikävän pitkäksi, ei vaan ole aikaa, voimia, eikä yleensä inspiraatiotakaan laittaa ajatuksia nettiin. Olen ollut elokuusta lähtien vauvan kanssa kotona ja niin se vain on, että tämä sinänsä mahtava hoitovapaa on imenyt aika vahvasti kaiken pois kirjoittelusta. Pahoittelut siitä.

Syksyn aikana on jalkapallomaailmassa tapahtunut kaikkea kivaa. Kaikkein hienoimmaksi uutiseksi nostaisin kuitenkin Mario Balotellin ratkaisun. Tällä kertaa mies ei tehnyt mitään hölmöä, vaan sen kaikkein kauneimman teon. Mies pitää kaksi viikkoa isyyslomaa kauden tärkeimmillä hetkillä. Teon nostaa vieläkin upeammaksi se tosiasia, että brittiläinen yhteiskunta on patavanhoillinen perhepolitiikan suhteen, eivätkä rahamiehet yleensä laita tikkua ristiin lapsiensa puolesta. Mariolla on munaa!

Italialaisen Balotellin osakkeet nousivat tämän uutisen myötä todella suuresti. Ehkä mies ei olekaan aivan täysi bimbo vaan hämäävän ulkokuoren alta löytyy lämmin ja vastuullinen sydän. Sama taitaa päteä minuun?

Vuoden vaihteessa palaan sorvin ääreen ja spämmääminen saa jatkua. Taso nousussa takuu varmasti.

 



sunnuntai 23. syyskuuta 2012

20 kuvaa Seinäjoelta


Aamulla Tikkurilassa.
Niin kaunis on Pohjanmaa...
Sateinen Seinäjoki.

Reportteri K-marketin edustalla.
Lakeuden komein kirkko?
Kokoomus kuunteli ja tarjosi kaffet.
Oulun ylpeys lämmittelemässä.
Miiga-Ultras aina paikalla!
Kloppi-tarra bongattu.
Pahamaiset Klopit olivat vieraavaraista väkeä.

OPS dominoi jälleen.

Askartelukerhon liput ja kassi.

OPS - Ikuisesti!

Aidan takana pelattiin pesäpalloa.

Miiga soitti Luizille.

Näkymä pääkatsomoon.

OPS hallitsi peliä suvereenisti.

Kaunis logo.

Upea onnikka.



Mä ja Miiga yhteiskuvassa. (kuvaaja: Emppu)













lauantai 22. syyskuuta 2012

Pohojanmaa, perkele!

Terveisiä täältä Pendolinosta. Olen nyt jossain Ylöjärven kohdalla matkalla kohti Seinäjokea(ja varmaan kirjoittelun päätyttyä lähellä Seinäjokea). Huippufutista-blogi ottaa arvokasta aikalisää vauvalarpista ja päätti lähteä Seinäjoelle katsomaan Miika Juntusen paljon kehuttua Oulun Palloseuraa ihan ehdasti livenä. Tällä kaudella kun ei ole tullut nähtyä matsin matsia divaripalloa, niin ei siinä vaimolla ollut juuri nokan koputtamista.

Seinäjoki on hieno kaupunki. Se tunnetaan tangosta ja pesäpallosta, mutta on siellä aina ollut myös loistava jalkapallokulttuuri. Itselleni Seinäjoen keskuskenttä on speciaali sen vuoksi, että tein siellä 16-vuotiaana keskenkasvuisena kakarana heti ensimmäisessä edustusjoukkueen vierasottelussani maalin 7.minuutin kohdalla. Tuo maali jäikin sitten ainoaksi vakiokupongilla ja Kakkosen tasolla, mutta edelleen muistelen sitä lämpimästi, syystäkin.

Toinen loistava syy matkustaa tänään pendolinolla Pohjanmaalle on se että siellä kohtaa kaksi suomalaisittain erikoista seuraa. Molemmat ovat nimittäin viimeisen päälle hyvin hoidettuja ja vakavaraisia seuroja, joilla on ammattimainen organisaatio ja talous kunnossa. Kun asiat on kunnossa, mahdollistaa se myös kunnianhimoissen tavoitteen asettelun. Nostan hattua molemmille tasapuolisesti.

Tässä vaiheessa on tietysti hyvä myöntää, että aivan puolueeton silminnäkijä en ole. Olen seurannut aktiivisesti Miika Juntusen toimintaa jo vuosien ajan. Vuodesta 1997 lähtien olen ollut intohimoinen Miikan fanipoika ja edelleen TPV:n nousu syksyllä 1998 on mielestäni yksi suomalaisen jalkapallohistorian kovimpia saavutuksia. Nyt Miika tekee uutta jalkapallohistoriaa johtamalla kivitalon kokoisella egollaan Oulun Palloseuraa. Mikäs sen parempaa, kun kateelliset kaakattaa ja karavaani kulkee.

Yksi mielenkiinnon aiheista tänään on myös seinäjokelainen jalkapallokulttuuri. Klopit on käsittääkseni yksi Suomen parhaiten hoidetuimmista ja suurimmista kannattajaryhmistä, jonka arvostus kannattajapiireissä on aina ollut hyvin korkealla. Saa nähdä minkälaiseen menoon tänään yltyvät. Huhujen mukaan Klopeilla matsin jälkeen saunailta. Muistuttaisin, että Klopit ei suinkaan ole mikään tähdenlento seinäjokelaisessa urheilukulttuurissa. Kun 90-luvun loppupuolella aloittelin tätä elämäntapaa, niin silloin TP-Seinäjoen Orange Army oli ainut laatuaan Suomessa.

Vaikka panosta ei ottelussa olekaan, niin silti tunnetta riittää. Täytyy hämmästellä Palloliiton päätöksiä kitkeä liigakarsinnat Suomesta. Ne ovat aina olleet Suomen cupin finaalin lisäksi kauden todellinen kliimaksi. No, nyt mennään tällä sapluunalla ja seurataan mitä Keith Armstrong ja Simo Valakari saavat kehiteltyä Miika Juntusen ja Luiz Antonion lippulaivan päänmenoksi.

Kippis :tuoppi:

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Huippufutista Boriksen mitalla liputtaa Spartakin UCL-mestaruutta

Huippufutista Boriksen mitalla blogin suvereeni jalkapalloasiantuntija Boris Runqvist uskoo, että UEFA Champions Leaguen mestaruus ei kaudella 2012-2013 mene espanjalaiselle eikä englantilaiselle joukkueelle. 

Runqvist nostaa mestarisuosikiksi venäläisseuran, joka on aivan liian kauan alisuorittanut Euroopan kentillä.
- Tänä vuonna on Spartak Moskovan aika, Runqvist julistaa haastattelussa.

Spartak aloittaa Mestarien liigan pelinsä keskiviikkona vieraissa pahimmassa mahdollisessa paikassa katalonialaista FC Barcelonaa vastaan. Länsimediassa ei juurikaan mahdollisuuksia Spartakille anneta ja vedonlyöntitoimistot tykittävät yli 20 kertoimia Spartakin voitosta. Runqvist kuitenkin tyrmää länsimedian asiantuntemuksen.
-Valehtelisin, jos sanoisin Barcelonan olevan suosikki tässä matsissa. Spartak on Venäjän suosituin urheilubrändi ja sitä se on ollut jo Neuvostoliiton ajoista asti. Rahaa venäläisessä jalkapallossa liikkuu enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Spartakilla ei ole mitään syytä lähteä alistumaan etukäteen Barcalle, päinvastoin.

Vaikka Zenit otti eilen kunnola kuokkaansa keskinkertaista Malagaa vastaan vieraissa, ei Runqvist usko, että Spartak sortuisi samanlaiseen amatöörimäiseen ilmeeseen.
-Zenitilta en ole nähtynyt yhtään hyvää europeliä sitten Uefa Cupin voiton 2008. Vaikka rahaa taas hassattiin 100 miljoonaa euroa uusiin pelaajiin, niin jotenkin vaan zenitläinen karäktääri ei europeleihin sovellu vaan sieltä nähdään aivan uskomattomia pupelluksia harva se päivä. Nythän Zenit on häpäissyt itsensä myös Venäjän liigassa häviämällä kotonaan tsetseeneille. Ei helvetti sentään! Spartak pääkaupungin seurana on pystynyt mentaalisesti tasapainoisiin suorituksiin Euroopassa, oli materiaali mikä hyvänsä.

Blogin asiantuntijan kommenteissa lepää totuuden siemen. On myös totta, että samoin kuin Zenit, myös Moskovan ylpeys on vahvistunut selvästi viime kaudesta.
-Kim Kälsström oli loistava kaappaus keskikentälle. Samoin Romulo Vasco Da Gamasta on aivan fantastinen pelaaja. Boca Juniorsista isolla rahalla kaapattu Issauralde on tuonut puolustukseen aivan uudenlaista pitävyyttä ja varmuutta, joka aiemmin on moskovalaisilta puuttunut ja estänyt suuremman euromenestyksen syntymisen. Tänään Barca on loistava mittari nimenomaan puolustuksen pitävyyden testaamiseksi. Maalilla Dykan on tämän hetken eurooppalainen ykkösmaalivahti. En näe yhtään syytä, miksi Spartak tänään maalin päästäisi.

Runqvist paaluttaa, että sinisilmäisen Barca-pallon tehot nähtiin jo viime kaudella. Pelikirja on auttamatta vanhentunut. Näihin faktoihin vedoten Huippufutista Boriksen mitalla veikkaa ottelun lopputulokseksi 0-1 tai 0-2 vierasvoittoa. 

Unohtakaa Messit ja Xavit. Nyt on venäläisen jalkapallon riemukauden aika. Tämän jälkeen kaikki Euroopassa tuntevat sensaation nimeltä Spartak.

AVAUSKOKOONPANOT:





tiistai 18. syyskuuta 2012

Kun Zenit pelaa, silloin otetaan...

Hiljaista on pidellyt blogissa viime aikoina, myönnän sen. Olisi ollut paljon kirjoitettavaa. Kesä on ollut täynnä tunnetta, pettymystä ja ikuista odotusta. Niinkuin useimmiten jalkapallomaailmassa tuntuu olevan. Ei vaan ole riittänyt paukkuja kirjoitteluun, niin raskasta, mutta toisaalta mahtavaa, tämä pienen lapsen täyspäiväinen hoitaminen on. Pahoittelut radiohiljaisuudesta lukijoilleni.

Syksy tulee. Huomasin sen taas. Piti olla täysin normaalista poikkeamaton rauhallinen mukava koti-ilta, mutta niin se vain Championsliigan alkaminen laittoi jalan vipattamaan.

Muutaman tunnin pohdiskelujen ja itsensä kieltämisten jälkeen kahdeksalta suunta kohti Kauniaisten S-markettia ja kassiin sopivahkosti eri laatuisia oluita ja siidereitä. Siitä sitten romanttisissa tunnelmissa vaellusta pimeässä, kosteassa ja miellyttävän lämpimässä(+14) syysillassa kohti kotia ja omaa läppäriä.

Kävellessä halki pimeän Thurmanin puiston tunsin sydämessäni haikeutta. Nämä illat olivat joskus kauan 10-15 vuotta sitten niitä elämän loistavia tähtihetkiä. Mikäs sen parempaa: pimeys, syksyn tuoksu, positiivinen melankolia, hallittu tissuttelu ja Mestarien liigan seuraaminen tv:stä, aivan uskomattoman hieno combo! Tänään tuo sama ihana tunne palautui elävänä mieleen kaikesta perhe-elämähössötyksestä ja muuttuneesta, sinänsä upeasta, elämäntilanteesta huolimatta. Tänään juhlitaan!

Sanotaan, että slavofilia on sairaus. Niinhän se on. Itse sairastuin tautiin joskus 12-13-vuotiaana, kun jostain kumman syystä alkoi Venäjän politiikka ja yhteiskunta kiinnostamaan. Seurasin uutisia televisiosta ja muodostin vahvoja mielipiteitä itäisestä transitiosta ja siirtymätaloudesta. Silloin 90-luvulla Venäjä oli kaaoksessa ja Venäjän jalkapalloliiga heikko. Pelaajat pakenivat maailmalle, jotkut jopa Suomeen.

Muistan kuinka tilasin säästämilläni viikko-ja synttärirahoilla kaapeli-tv:n maksukanava ORT:n vuonna 1995, että pääsisin seuraamaan Venäjän liigan viikkomakasiinia. Kellarista löytyy edelleen kasettitolkulla vanhoja VHS-maalikimaroita.

On sanomattakin selvää, että kaltaiseni vanhan pervon slavofiilin on vaikea päästä eroon taipumuksistaan. Aina kun venäläinen joukkue pelaa eurokentillä, on pakko virittää kristallinkirkas venäläinen streemi ja seurata alkuperäiskielellä venäläisen seurajoukkueen edesottamuksia. Tänään kiihottimena on upea Malaga-Zenit -matsi.

Vaikka Zenit koetaankin maailmalla Putinin Venäjän nukkejoukkueena, ei se minua hetkauta. En todellakaan ole mikään Putinin fanipoika, kaikkea muuta. Minulle Zenitin kannattaminen europeleissä on suoraa jatkumoa sille kehitykselle, joka on jatkunut jo 90-luvun alkupuolelta saakka. Minulle nykypäivän Zenit ei ole sen likaisempi kuin Jeltsinin Spartak syksyllä 95, kun pöllyttivät Blackburnia vanhalla Luzhnikilla. Oi niitä aikoja. Kehitys kehittyy.

Täytyy kyllä myöntää, että en noteeraisi tätä päivää edes vähää alusta ellei omia suosikkijoukkueita olisi mukana. Kiitos siitä Spartakille, Zenitille, BATE:lle, Shahtarille ja Dinamolle. Tällä kaudella mielenkiintoa Chämppärissä riittää. Vanha sanonta sanoo, että kun Zenit pelaa, silloin otetaan. Niin tänäänkin, mutta hallitusti, sillä huomenna on taas herätys leikkimään kello 7.30.

P.S. Muistutuksena taas kaikille lukijoilleni: olen avannut blogille oman Twitter-tilin osoitteessa:
@Huippufutista

torstai 23. elokuuta 2012

Tsemii Bilbaoon

Pikainen päivitys blogiin, nyt muki kädessä ja Athletic-matsia kaihoisasti odotellen. Rapiat 10 minuuttia h-hetkeen. HJK siis pelaa "säälipleijareissa" Baskimaan ylpeyttä Athletic Bilbaota vastaan. Special-hetki kaikille tosikannattajille.

"Olisinpa Bilbaossa" -fiilarit painaa päälle, mutta syyllisyyttä en tunne. Kotona on antoisaa 8 kuukautisen pojan kanssa. Ihana vandaali, jota hoidan päivisin vanheimpainvapaalla vielä lokakuun alkuun asti ja sitten vuoden vaihteeseen kotihoidontuella. Elämässä on onneksi paljon tärkeämpiäkin asioita kuin HJK:n europelit. Europelit tältä kaudelta on nähty, ellei sitten keväällä?

Tiistaina seurasin taas UCL:n karsintaa telkkarista. Helsingborgin esitys Celticiä vastaan oli niin yllättävä, että meikäläinen oli häpnadilla lyöty ja itsekunnioitus palasi saman tien. Odotin ruotsalaisten loistoa ja Celticin tappiota, mutta ne penteleet hoiteli homman vieraissa kotiin helposti ja suurella ammattimaisella varmuudella. Celtic on mainettaan kovempi joukkue tämän perusteella(Ja HJK mainettaan kovempi!).

Ruotsalaisten ongelma on sama kuin täällä Suomessa. Rahan puute. Pelaajat näyttävät d-tason pelaajilta, eikä kenellekään ole suotu yhtään ominaisuutta, jolla voisi päteä suuren rahan ammattilaisia vastaan. Vain onni ja täydellinen taktinen nappipeli voisi tuoda jatkopaikan näistä karkeloista. Sorsan vetoa voi jossitella loputtomiin, olisiko pitänyt kiertää maalivahti vai syöttää sittenkin luukulle? Lopputulos tuskin olisi ollut parempi. Massen puskun torjui maajoukkuetason maalivahti Forster. Tuosta jätkästä kuullaan vielä.

Sain muuten kunnon räkätaudin kurkkukipuineen, kun HJK meni häviämään kotona Celticille. Yli viikko meni heikossa hapessa, kun vastustuskyky pääsi pettämään aina ikävän Deja vu-tunteen johdosta. Siis sen tunteen, kun suomalainen joukkue(Klubi tai maajengi) konttaa kauden tärkeimmässä ottelussa. Se tunne on koettu kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja viimeisen viidentoista vuoden aikana, kun tätä hommaa on seurattu aivan liian tosissaan. Pahinta on se, että vaikka itsensä valmistelisi etukäteen pessimismiin ja yrittäisi suhtautua kuinka kevyesti tahansa, niin nurkan takaa iskee aina morkkis ja synkkyys, jonka vain tuo yksi ja ainoa tunne voi aiheuttaa. Lohdutuksena toki on, että UCL-karsintojen jälkeen tulee aina Europa-liigan karsinnat ja sitten kun niissäkin "puppeloidaan" voi jo alkaa keräämään kiimaa MM-karsintojen avausmatsia ajatellen. Sen jälkeen tuleekin jo marraskuu, jonka jälkeen ihan saatanan kylmä talvi...and the life goes on and on and on...

Tänään Athletic vieraissa ei juuri optimismia herätä. Asetelmat ovat lähes samat kuin KuPSilla(jota ei koskaan, ei koskaan voi verrata Klubin timantiin!) Bursasboria vastaan. Kansanomaisesti sanottuna kaikki odottaa persraiskaista, vaikka Llorente olisi kuinka passe. Hyvää on se, että avauskokoonpano(www.hjk.fi) on lähes sama kuin Glasgow´ssa. Tällä ryhmällä on mahdollista virittää oma mentaalinen taso sellaiseksi, että se pystyy keskittymään ensimmäisen jakson tekemään työtä ja nauttimaan kenties rouva fortunan tuomasta lisäedusta. Kärjessä keskenkuntoinen Sadik on arvoitus, jota Muurinen katselee tasan sen verran kuin on aihetta. Herran haltuun.


Oma veikkaus 4-1 Athleticille. Tsemiä joukkueelle ja hienoille klubifaneille, jotka matkustivat paikanpäälle.

P.S. Muistutuksena faneilleni: olen avannut Twitter tilin, jonne tulee satunnaisesti päivityksiä:

@Huippufutista



tiistai 7. elokuuta 2012

Boris Runqvist -TV vieraili Celticin treeneissä

Aamupäivällä oli tarkoitus käydä kuvaamassa legendaarisen skottijoukkue FC Celticin saapumista Helsinki-Vantaalle, mutta koti-isän aikataulu hieman venähti pojan päiväunien ja pitkän lounaan takia, joten emme päässetkään paikanpäälle. Matka tyssäsi Espoon keskukseen, jossa päätin palata takaisin bussista myöhästymisen takia. HJK-bodykin oli puettu päälle, joten harmittava taka-isku sinänsä.

Illalla Boris Runqvist -TV päätti onnistua ja korvata aamupäivän pettymyksen lähtemällä kuvausreissulle Töölööseen Celticin harjoituksiin. Huippujoukkuehan sieltä on tulossa vastaan ja tuskinpa HJK:lla on mitään mahdollisuuksia huomenna. ;)

 Tässä raporttia paikanpäältä:

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Turpasauna vaihtuikin euro-glooriaan!

Kaikki taikauskoiset poppakonstit käytettiin kotikatsomossa. Ei kaljaa ennen toista puoliaikaa, hikoilua kuumassa hupparissa ja kaiken kukkuraksi paskalta haisevaa islantilaista nenänuuskaa. Voihan veljet!

HJK ylitti itsensä! Ajoittain loistavaa pallonhallintaa rapakuntoisia Celtic-staroja vastaan. 2-1 on loistava tulos kun lähdetään ottamaan erää muoviselle ja kiimaiselle Sexy Football Soneralle! Kiitos Mursu!

Silti taas jäi jossiteltavaa. Mäksän betoninen haltuunottio täysin vaarattomassa tilanteessa vaarattomalla omalla hyökkäysaluella ja epätarkka syöttö takaisinpäin: omissa soi. Toisessa maalissa näytti ensin, että suoraan vaihdosta tullut Berat Sadik uinahti ja päästi oman miehensä puskemaan ilman vartiointia 2-1. Tarkempi tarkastelu kuitenkin varmistaa, että kyseessä oli räikeä tuomarivirhe. Tshekkiläinen pillipiipari puhalsi pelin käyntiin heti, kun Sadik oli ylittänyt sivurajan. Käytännössä Sadikilla ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä kulmatilanteeseen.

Eipä silti: 2-1 on loistava saalis Celtic Parkilta. Sokea Reettakin huomasin, että Glasgown jätkät on rapakuntoisia tuhnuja ja Sonskulla lyödään niille luu kurkkuun. Voiko edes hienompaa olla? 1-0 riittää, mutta veikkaan artomaisesti "raiskiaisia". Lohkovaihe - here we come!

Nyt saa ****u naattia! I LOVE YOU VILLE WALLEN!!!!!!!!!!!!!!!

Turpasauna Glasgow`ssa

Tänään tulee ruma selkäsauna Glasgow´ssa, niin se vaan on. HJK:lla ei tule olemaan minkäänlaista saumaa entisistä gloorian ajoista heikentyneen ja nykyään varsin keskinkertaisen Celticin kyydityksessä. Itse laitoin tulosvetoon 4-0 ja 5-0, eivätkä nuo luvut välttämättä edes riitä. Tasoero on jopa kovempi kuin HJK:n ja KR:n välillä. Tuosta otteluparistahan Klubi meni jatkoon murskaluvuin 9-1.

HJK:lle tilanne on nolo. Se tienasi viime kauden europeleistään muhkeamman potin kuin Championsliigassa syksyllä 1998. Silti se unohti vahvistaa joukkuetta talvella ja konttaa nyt jopa Veikkausliigan tasoisessa amatöörisarjassa Jaroja, Honkia ja Maarianhaminoita vastaan. Puhumattakaan Turun Interistä. Nykyinen HJK on suorastaan luokaton, jos katsotaan sen pelaajamateriaalia. Varsinkin nurmella HJK on kontannut ja kovaa. Muovikenttien ulkopuolella HJK:lla on tämän kauden liigassa vain kaksi voittoa kahdeksasta ottelusta. Kai siellä Glasgow´ssakin oikea nurmi on?

Viimeksi kun HJK pääsi lohkovaiheeseen, oli sillä Jerevanissa karsintapelissä mukanaan oma kokki ja matka tehtiin omalla charter-lennolla. Nyt HJK matkustaa Glasgow´hun reittilennoilla ja vieläpä kahdessa eri ryhmässä kuin juniorijoukkue konsanaan. Mahtaa olla kivaa. Olisi hauska tietää, miten HJK aikoo sijoittaa pihistelemällä säästyneet varat? Naurettavaa pelleilyä ja väärää säästämistä, jos minulta kysytään.

Tottakai toivon, että HJK pystyisi tänään venymään vaikkapa maalittomaan tasuriin tai edes pieneen tappioon. Tällä kertaa odotukset ovat kuitenkin täysin olemattomat verrattuna normaaliin johtuen juuri materiaalin heikentymisestä. Nämä Schüllerit, Perovuot, Kansikkaat ja muut eurokentille kuulumattomat mitättömyydet tulevat häpäisemään HJK:n nimen. Tällä materiaalilla jopa Antti Muurisen nimi tullaan vetämään lokaan. Se on hirvittävä katastrofi.

Jos HJK:lla olisi viime kauden tasoinen joukkue, uskoisin jatkopaikkaan. Heikentynyttä Celticiä vastaan HJK:lla olisi ollut fantastinen mahdollisuus mennä lohkovaiheeseen. Siitäkin huolimatta HJK olisi ollut suuri altavastaaja. Gelsenkirchen 1-6, Zagreb 0-2, Belgrad 0-3, Istanbul 0-2. Näistä vierastuloksista voi päätellä, että hyvälläkin joukkueella kyyti on huippujoukkueita vastaan kylmää. Nykyisellä pelleilyjoukkueella on turha edes unelmoida murskatappion välttämistä. HJK saa, mitä se talvella on tilannut.

Kiitti vit*sti Saarnio!

Ennen Glasgow´ssa tapahtuvaa rumaa ja surullista raiskausta on hyvä ajatella positiivisesti ja palata vielä Islannin kauniisiin muistoihin. Tässä jatko-osa BR-TV:n videoreportaasiin:


lauantai 28. heinäkuuta 2012

Boris Runqvist -TV Reykjavikissa (Part 1)

Tässä vielä lukijoillemme yhteenvetoa Reykjavikista, joka osoittautui varsin vekkuliksi kesäkaupungiksi. Tässä ensimmäisessä videossa käsittelemme tiistain tapahtumia suoraan KR Völlur stadionilta ja myöhemmin ilmestyvässä videossa läpi käymme Gaysir-kierroksen antia.



keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Reykjavikin aamu ja maapisteet


 Täällä Reykjavik ja voiton jälkeinen aamu. HJK teki sen mitä oli tullut hakemaan: maapisteet. Kello on nyt rapiat puoli yhdeksän paikallisaikaa ja jostain syystä olo on ihan pirteä. Kohta pitäisi siis suunnata jonnekin aamupalalle.

Eilinen oli loppujen lopuksi hieno päivä. KR:n ottelutapahtuma oli sykähdyttävä kokemus ihmisineen ja puitteineen. Katsomossa HJK chäntit raikasivat radioon asti, klubitalossa oli hyvä tunnelma ja Reykjavikin whitetrash-lähiön nuhjuinen tunnelma toi oman mausteensa soppaan.
 
Pelin jälkeen suuntasin n.15 klubikannattajan kanssa stadionin viereiseen paikalliseen kauppakeskukseen, jonka alakerrasta löytyi KR:n oma viihtyisä pubi. Myös muutama paikallinen oli eksynyt paikalle. Olikin mukava jutella ja vaihtaa mielipiteitä kaikesta islantilaisesta elämästä ja filosofiasta. Lisäksi KR:n pelaajat kävivät hakemassa sopimukseen kuuluvat take away-kebunsa.

Illan päätteeksi siirryimme cäbeilla keskustan Celtic-cross irkkupubiin, jossa oli hehkeä tunnelma celtik-huiveineen. Tapasin muuten paikanpäällä päivystäneen Hesarin toimittajan Jope Satraattolan sattumalta pubin terassilla (molemmat bränvin-linjalla, se tarkennettakoon). Olen aina ajatellut, että työnsä puolesta julkisuuteen päätyneiden henkilöiden häiriköinti juttusille hankkiutumalla on noloa, mutta Brittifutista-case kiinnosti niin paljon että tein poikkeuksen.
 
Aamulla kun tänään heräsin  on tullut mietittyä Islannin hienoutta. Esim. Satraattolan nykyisessä asuinmaassa Satraattolan vastuuasemaan verrattavassa roolissa oleva kaveri on kaukaista eliittiä, jota kadunmies (tai kaltaiseni toimittaja) ei voi jututtaa. Islannissa voi.







tiistai 24. heinäkuuta 2012

Väliaikarapoa Islannista

Saapuminen Islantiin.

Tänään Reykjavikiin

Odottelen juuri Helsinki-Vantaalla koneen lähtöä Reykjavikiin. Boardingiin on kaiken järjen mukaan aikaa puolisen tuntia. Olo on eilisillan johdosta hieman krapulainen, mutta tilasin juuri kylmän lonkeron, joten kaiken järjen mukaan kohta alkaa helpottaa. Koneessa on onneksi aikaa nautiskella myös juomia, sillä lento Iceland Airin suora lento kestää 3,5 tuntia ja määränpäässä olemme paikallista aikaa noin kello 16.

Tällä hetkellä on vielä ilmassa kahdenlaista tietoa ottelun alkamisajasta. Todennäköisesti se on kello 19.15 Islannin aikaa, mutta HJK sivuilla puhutaan kello 20:sta. Luotan edelleen, että tuo kaikissa virallisissa lähteissä ilmoitettu on oikea. Tietysti tuo HJK.n ilmoittama 20 olisi parempi kaltaiselleni viime hetken reppumatkaajalle, sillä melko tiukkaa tekee, että ehtii repun heittää keskustan hostelliin. Keflakista pitäisi siirtymisen kestää pääkaupunkiin noin tunnin verran, jos kaikki menee hyvin.

En lupaile tässä vaiheessa sen kummempia liveseurantoja, mutta  jos vaan netti toimii niin päivitykset ovat hyvinkin mahdollisia. Viimeistään huomenna pitäisi tulla laajempaa rapoa pelistä, jos hostellissa langaton pelittää.

Suoraan sanottuna odotukset tälle reissulle ei ole järin suuret. Peli lässähti avausosan 7-0 murskavoitossa, joten aika vaivaannuttavaa on tuonne Ahvenanmaan tyyppiselle ahdistuneiden ihmisten paskasaarelle lähteä.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Inter Turku on historiallinen suurseura

Ihanaa, mahtavaa, tajunnan räjäyttävää. Jo suomalaisjoukkueen katsominen suuressa matsissa netin kautta(vrt Schalke-HJK) saa ihon kananlihalle, kun katsomo pauhaa ja laulaa omia fanilaulujaan. Näin kävi myös tänään huippukuntoisen streemin äärellä ottelussa Hollannin Twente vastaan Suomen Inter Turku. Oltiin vihdoin taas osana suurvaltion jalkapallokulttuuria.

Tämä on sitä hienoa pientä olennaista mistä suomalainen jalkapallokannattaja joutuu elämään vuodesta toiseen niin suuressa puutteessa. Aina sitä vaan toivoisi, että Suomessa olisi 2-3 joukkuetta jotka vuodesta toiseen haastaisivat Keski-Euroopan parhaita useaan kertaan syksyn lohkovaiheen pimeillä ja kevään kirpeillä pakkasilla suurissa otteluissa. Jossain Moskovassa/Norjassa/Ukrainassa tätä herkkua on kansalle aina tarjolla ja siksi myös kansan yleinen mentaliteetti on jalostunut 365-jalkapalloyhteiskunnaksi. Kysyn vaan, koska Suomessa?

Arvostan Inter Turkua korkealle. Näin tein jo ennen matsia. Viime viikon Inter-HJK näytti kuinka kaukana helsinkiläisten organisaatio on vakavasti otettavasta ammattilaisseurasta. Inter on tehnyt sen, mistä HJK voi vain unelmoida. Ulkomaalaishankinnat nappiin, rahakkaat kotimaiset pelaajat nappiin, yleinen "professional" mentaliteetti Job Dragtsman johdosta nappiin. Kaikki tehty paljon paljon paremmin kuin rahassa kylpevässä Stadissa.

En ihmettele yhtään nyt puoliajalla, kun tätä kirjoitan, että Inter johtaa Twenteä(45 miljoonan euron ammattilaisorganisaation budjetti) 1-0. Se maali, se maali oli niin saatanan kaunis. Sen jälkeen jatkui pyyteetön englantilainen bussin ajo maalin eteen. Tuo yllättävä maali oli kuin suoraan Roy Hodgsonin päiväkirjasta. Näin sitä pitää.  Huomatkaa kuinka puoliajan lopussa oli kulttuurin stadionilla kuoleman hiljaista. Inter oli taittanut ylivoimaisen vastustajan selkärangan.  Missä fanikulttuuri?

Toinen jakso. Loistava tunti täyteen. Valitettavasti tuomari alkoi selvästi vetää kotiinpäin toisella jaksolla. Twenten maali roikkui ilmasssa, kiitos dumarin. Tästä esimerkkina Reposen kiintiökortti ja kaikkein naurettavimmista hipaisuista Interiä vastaan tuomitut vaparit. Lopulta Interiltä vietiin selkeä pilkku ja hetikohta omissa soi. Kaikki kunnia toki Twentelle: 1-1 oli hyvin tehty maali.

Parasta Interissä oli tänään tasapaino puolustuksen, keskikentän ja hyökkäyksen välillä. Asia joka suomalaisjoukkueilta usein puuttuu. Kaikki kentällä olijat näyttivät ammattilaisilta, eivät Sakke Saarisilta. Siitä plussaa Interille. Ojala oli valovuoden edellä hollantilaisia, Toni Kauko osoitti olevansa maajoukkuetason pelaaja(toisin kuin HJK:n Timi Lahti), kapteeni Henri Lehtonen oli kentän kuningas, Ari Nyman pelasi omalla tasollaan, Joni Aho loisti kuin suurseuran ammattilainen konsanaan, Pim Bowmanin unelmamaali(nämä osuu ehkä 1 sadasta??), Irakli Sirbiladzen härkämäinen hyökkäyspeli ja lopulta hatusta vedetyn Eemeli Reposen täydellinen maalivahtityöskentely takasi ansaituin vierastasapelin ja hyvät asetelmat kotipeliin.

Interillä on nyt etu ja uskon ehdottomasti, että se käyttää sen Veritaksella. Ehkä olen jopa paikalla.

Lopuksi.

Vaikka olenkin HJK:n kannattaja ja sydämeni itkisi verta, jos HJK mestaruuden häviäisi, niin totuuden nimissä on sanottava, että suomalainen jalkapallo kaipaisi juuri FC Interin kaltaisia organiosaatiota edustamaan tätä raiskattua maata Mestarien liigan karsinnassa. Interillä on sitä kaivattua munaa ja pelisilmää, joka HJK:lta on puuttunut. Ehkäpä jo Turussakin sinänsä mahdottomasta Sheriff-haasteesta on jotain otettu sukan varteen.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

KR Reykjavik harjoitteli Soneralla(PART 2)

Kesätoimittajamme(DE3) oli paikalla, kun HJK:n eurovastustaja KR Reykjavik treenasi tänään Soneralla. Tässä tuore reportaasi ja video suoraan pääkallopaikalta:

Huippufutista Boriksen mitalla –blogin kesätoimittaja sai iltapäivästä blogin toimituksesta toimeksiannon mennä seuraamaan huomenna pelattavaan HJK – KR Reykjavik otteluun valmistavia harjoituksia vierasjoukkueen osalta. Mikä olisikaan mukavampi tapa viettää maanantai-iltaa ennen kiimaista matsipäivää kuin scouttailla tulevaa vastustajaa Sonera Stadionin aidan takaa?

Saavuin HJK:n kotistadionin ulkopuolelle vähän ennen kello kuutta, jolloin ilmassa ei vielä ollut sen suurempaa jalkapallojuhlan tuntua. Ainoa kesästä muistuttava asia oli etuliite blogin toimittajan tittelin edessä, vettä tuli kuin Ester Arildsdotterin perseestä ja lämpöasteita oli rapiat 15. Islantilaisvieraamme pääsisivät siis nauttimaan varsin kotoisista olosuhteista heinäkuisen Helsingin illassa. Pari muutakin kiinnostunutta toimittajaa seisoskeli stadionin lipan alla odottamassa islantilaisen joukkueen saapumista treenikentälle. Kiertelin varovaisesti stadionin ympärillä etsmässä sopivaa kuvauspaikkaa ja palatessani takaisin pukukoppien oville huomasin, että medialle oli avattu ovi pääkatsomoon. Ravintolan ovella seisoskellut turvamies kuitenkin totesi, ettei paikalle ole mitään asiaa ilman pressikorttia.
Kolmen vartin pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen Urheilukadulle kaarsi Saharan päädystä (nyk. Peri-kenttä) Kovanen-bussi, joka kostautui epäilysteni mukaisesti KR:n kulkuneuvoksi. Bussi ajoi suoraan pukuhuoneen eteen, mutta onnistuin kuitenkin taltioimaan videolle pelaajien siirtymisen pukuhuoneeseen. Huomionarvoista oli se, että kaikilla oli jo valmiiksi treenikamppeet päällä ja joillain jopa nappulakengät jalassa. Melkoisen epäammattimaista touhua.
Pelaajien siirryttyä stadionin uumeniin, päätin, että on aika siirtyä otollisemmille kuvauspaikoille. Pääsin parahiksi pääkatsomon ja eteläpäädyn välisen aidan taakse, kun islantilaisjoukkueen taustahenkilöt tulivat ottamaan tuntumaa heille selvästi vieraaseen tekonurmeen. Pelaajat seurasivat melko pian perästä ja tuntuivat ottavan kummallisen alustan nopeasti omakseen. KR:n lämmittelykin oli löysähköä potkiskelua ringissä höystettynä noin viiden minuutin juoksuosuudella. Joukkueen mukana pyöri myös noin kymmenkesäinen pullea poika joka temppuili nurmella muiden pelaajien keskellä. Näkisittekö tälläisen olevan mahdollista jonkin oikean jalkapallojoukkueen, kuten vaikka HJK:n tärkeissä valmistavissa harjoituksissa?

Islantilaisten puppeleiden potkiskelu ei ollut kovin mielenkiintoista seurattavaa, joten lähdin etsimään vaihtoehtoisia kuvakulmia stadioinin muista nurkista. Olympiastadionin nurkassa minua odottikin epämiellyttävä yllätys, kun HJK:n otteluissa Paristo Oy:n esimiesasemassa toimiva järjestyksenvalvoja vahti stadionia ja sen ympäristöä haukankatseellaan. Blogillamme ja ko. turvafirman yhteistyössä on aiemmin ollut pieniä ongelmia ja katsoin parhaaksi poistua paikalta vähin äänin. Jäähallin nurkalta potkiskelu näytti ihan yhtä hirveältä kuin aiemminkin ja lähdin ajankulukseni tallustelemaan takaisin alkuasetelmiin.

Juuri kun olin saapumassa vahtipaikalleni eteläisen sisäänkäynnin edustalle, HJK:n urheilutoimenjohtaja Tuomo Saarnio kaarsi paikalle uudenkarhealla BMW-merkkisellä autollaan, 45 minuuttia harjoitusten alkamisen jälkeen. Uskomatonta. Saarnio on saanut kannattajilta melkoisen määrän lokaa niskaansa tämän kauden aikana, eikä suotta, jos miehen omistautuminen työlleen on tosiaan näin huonolla mallilla.

KR aloitti treenien lopulla pelin kahdeksalla kahdeksaa vastaan. HJK:n kakkosvalmentaja Juho Rantala kuvaili vastustajaa näkemiensä otteluiden perusteella urheilulliseksi, kurinalaiseksi ja hyvähenkiseksi. Lyhyen loppupelin perusteella blogimme on valmis allekirjoittamaan Jallun ajatukset. KR:n pelaajat vaikuttivat melko fyysisiltä ja isokokoisilta. Hyökkäyksessä numerolla 8 pelannut Baldur Sigurðsson viimeisteli harjoituksissa hyvällä prosentilla ja jätti ehkä parhaan kuvan itsestään. Lisäksi keskikentällä hääri joku JJK:n pelaajan näköinen pitkätukka, jonka henkilöllisyydestä blogimme ei ole aivan varma. Varmaa on kuitenkin, että tämä salaperäinen kaveri antoi hyviä syöttiä ja vaarallisen oloisia keskityksiä hyökkäävän keskikenttämiehen paikallaan. Pitäkää varanne, Klubi-alakerta!

Pelin jälkeen islantilaiset potkivat palloa rivissä kilpaa maalin ylärimaan kymmenisen minuuttia ja vetäytyivät sitten pikkuhiljaa takaisin pukuhuoneeseen. Yksien harjoituksien perusteella, arvioisin, että HJK lähtee ottelupariin selkeänä suosikkina ja sillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet ratkaista homma jo huomisessa ottelussa.

KR Reykjavik harjoitteli Soneralla

Kesätoimittajamme oli paikalla, kun HJK:n eurovastustaja KR Reykjavik treenasi tänään Soneralla. Tässä tuore videoreportaasi suoraan pääkallopaikalta:



P.S. Illan aikana tulossa mahdollisesti kattavampaa reportaashia. Pysykää kanavalla!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Häpäiseekö "Anti-Keskusta-HJK" Klubin savolais-pellervolaiset juuret?

Perinteisesti Klubin kannattajia on pidetty puoluepoliittisesti sitoutumattomina ja suvaitsevaisina ihmisinä. Katsomossa on voinut ystävällismielisesti kaveerata keskenään niin oikeanlaidan nahkapää-skinit kuin äärivasemmiston hieman kajahtaneet korpikommaritkin. Todennäköisesti äärisuuntaukset eivät ole koskaan olleet mitenkään yliedustettuina Klubin kannattajakunnassa vaan se on myötäillyt normaalia puoluekannatuskulttuuria yhteiskunnassa. Tärkeää on ollut se, että kaikki ovat mahtuneet ns. "saman katon alle" ja ainoa ihmisiä yhdistävä tekijä on ollut rakkaus Klubiin. 

Kaikki kuitenkin muuttui 7.heinäkuuta Turussa, kun Anti-Keskusta-HJK:ksi itseään tituleeraava sirpaleryhmä aktivoitui ikävällä tavalla Kupittaalla ottelussa Interiä vastaan. Klubin aiemmin puolueettomuuspolitiikastaan tunnetussa kannattajasektiossa liehui raivoisasti Anti-Keskustalainen banderolli.

Tuo tökerösti väännetty tekele pisti silmään merkkinä huonosta mausta ja eräiden tahojen tarpeesta ottaa vahvasti poliittisesti kantaa. Pelkkänä humoristisena pelleilynä asiaa ei voi ottaa, vaan tekoa tulisi tarkastella vakavana väkivaltaisena diskursiivisena tekona Klubikannattajien vanhaa harmoniaa ja epäpoliittisuutta kohtaan. Tätä ei voi katsoa läpi sormien.



Perinteisesti HJK tunnetaan isänmaallis-porvarillisena sinivalkoisena Töölön ja Helsingin porvariseurana. Sitä on toisaalta vihattu työläispiireissä, ei tosin niin voimakkaasti kuin aidosti poroporvarillisia HIFKiä, HPS:ää tai vaikkapa Kiffenia, mutta erityisesti HJK on seurana herättänyt kateutta ja pahaa verta maaseutukaupungeissä "landella". Klubilaisia on siellä aina pidetty ylpeinä stadilaisina.

Mutta onko HJK antikeskustalainen seura oikeasti? Mielestäni tämä väite on todella absurdi ja täysin harhaanjohtava. Nämä Anti-Keskustan lippuja heiluttavat eivät tunne historiaansa. Suosittelen heitä lukemaan Tähtien Tarinan, 2007 ilmestyneen HJK:n mainion 100-vuotishistoriikin. Seuraavassa tulen lainaamaan teoksesta muutamia rivejä ja osoittamaan, että HJK ei ole antikeskustalainen seura.

Mainittu teos, s.84:
Jukka Salomaan valinta puheenjohtajaksi oli yksi askel kohti uutta ja modernia ja etäännytti HJK:ta entistä enemmän helsinkiläisurheilun kangistuneista kaavoista. Uusi puheenjohtaja oli pellervolaisen Mainosyhtymä OY:n toimitusjohtaja. Hän edusti liikemiehistä ja yritysjohtajista koostuvaa kaupunkipellervolaisuutta, jonka näkemykset tulevaisuudesta erosivat perinteisesti maaseutuun keskittyneiden osuustoimintamiesten näkemyksistä kuin yö ja päivä. Valinta osui nappiin helsinkiläisen todellisuuden kanssa. Maaseutu muutti Helsinkiin, ihmiset sopeutuivat kivikyliin ja kaupunkilaistuivat. Heidän maailmansa oli maailma, jossa Jukka Salomaa eli.'

HJK:n jalkapallon edustusjoukkuetta ahdistaneet helsinkiläisyyden muurit kaatuivat lopullisesti Jukka Salomaan puheenjohtajakautena. HJK savolaistui ja pikkukaupunkilaistui, kun se värväsi pelaajia "sie ja mie" -kielikulttuurin alueelta. Klubin tulevaisuuden kannalta oli myös merkittävää, että Jukka sai houkuteltua HJK:n johtokuntaan Savosta Helsinkiin muuttaneen Yrjö "Josa" Jäntin. Jukkaa ja Josaa yhdisti ennen kaikkea jalkapallo, mutta myös mainosmaailma, liike-elämä ja kaupunkipellervolaisuus.

Josa Jäntin elämässä jalkapallo oli ollut mukana pikkupojasta asti. Hän oli lähtöisin Kuopion Pallo-Tovereista, opiskeli Helsingissä ekonomiksi, palasi Savoon tutustumaan Osuuspankin käytännön työhön ja sai sieltä komennuksen takaisin pääkaupunkiin OKO:n mainospäällikön apulaiseksi. Sosiaalinen savolainen valittiin ammattimiehenä Jukka Salomaan aloitteesta HJK:n johtokunnan 1966 perustamaan Mainos- ja PR-valiokunnan jäseneksi. Pitkien keskustelujen ja taivuttelujen jälkeen Josa lupasi toimia Klubin "nimellisenä rahastonhoitajana" 1969, kunnes paikalle löytyisi mies hoitamaan akuuttiin talouskriisiin ajautuneen seuran rahaliikennettä.
HJK:n pankki oli ollut vuosikymmenet KOP. Josa Jäntti oli kanava, kun Klubi päätti avata tilin myös OKO:ssa. Seuran mahdollisuudet saada sponsorirahaa paranivat ja myös rahoituspohja laajeni huomattavasti, sillä lainat ja vekselit eivät olleet itsestäänselvyyksiä säännöstellyn rahan pankkitaloudessa. Harva kai siinä vaiheessa huomasi, että Klubissa tehtiin samalla ideologinen siirto kohti uutta arvomaailmaa, sillä HJK:ta oli koko seuran aikaisemman historian ajan yhdistänyt Kansallispankin urbaani sinivalkoinen suomalaisuusaate. Osuuspankki oli maaseudun pankki, jossa oli päätetty saada jalansija myös Helsingistä, sillä sen tallettaja- ja asiakaskunta muutti kiihtyvällä vauhdilla pääkaupunkiin.  HJK:sta tulikin yksi Osuuspankkiryhmän kaupunkivalloituksen sillanpääasemista.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Eurokuppia Tallinnassa: Levadia-Siauliai


EM-kisojen shokista toivuttuamme blogimme on taas heräämässä eloon. Europelit ovat taas käynnissä ja suomalaisseurat taistelevat kunniasta ja menestyksestä. Vaikka nämä alkuvaiheen karsinnat ovatkin jostain syystä kotimaisessa mediassa todella pahasti aliarvostettu, niin Huippufutista-blogissa tilanne on eri.

Meidän mielestämme europelit ovat kannattajan parasta aikaa ja samalla loistava asia koko suomalaiselle seurajalkapallolle. Nämä ottelut liittävät meidät upealla tavalla eurooppalaisten seurojen suureen jalkapalloperheeseen. Lisäksi se tarjoaa unelman paremmasta tulevaisuudesta. Tuohon oljenkorteen tulisi jokaisen suomalaisen seuran panostaa.

Tätä unelmaa odotellessa kesätunnelmissa oleva blogimme korkkasi alkavan eurokauden Tallinnassa vironvenäläisten ylpeyden FC Levadian kotipelissä liettualaista Siauliaita vastaan. Kuvatekstit puhukoon puolestaan. Käsistähän se lähti, enkä tämän kummempaa raporttia teille matkasta tarjoa.

Kesämies odottelee junan saapumista Koivuhovin asemalla tyhjän viinakärryn kanssa.

Kesämies on saapunut Tallinnaan seuraamaan eurojalkapalloa ja tekemään ostoksia.

Kesämies kävi piipahtamassa Lillekülassa Viron jalkapallon pyhällä parkkipaikalla.
Näkymä sisään A Le Coq stadionin tyhjään toimistoon. Taustalla Viies Sektor.

Kesämies ja euro-KGB-Mosse.



Kesämies ja kohuttu natsipatsas Vabaduse Väljäkillä. Terveisiä sukulaiskansoille!


Russalka-monumentilla oli hyvä fiilistellä ennen ottelua omia slavofiilisia taipumuksia.

Ziguli on maukasta ja perinteistä laatuolutta Tallinnassa. Suosittelen.


Levadian hulit saapuu poliisisaattueessa Kadriorgulle.


Illan europeli oli houkutellut katsomoon joitakin satoja tallinnalaisia.

Siauliausta oli saapunut viiden hengen hiljainen mobi.
Levadian ultrat pitivät hyvää ääntä läpi ottelun.
Siauliain sektoria edestä.


Kovaa taistelua, jossa Siauliailla oli parhaat paikat.

Molemmat maalivahdit pelasivat hyvän ottelun.

Kaljamyyntiä ei ottelussa ollut, joten lähdin puoliajalla ryyppäämään Lasnamäkeen.



Patriarkka Aleksei II:n aukiolla Lasnamäessä.




Illan päätteeksi  päätin lopettaa alkoholin juomisen kokonaan ja palata Helsinkiin tyhjällä viinakärryllä.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Klubijohto valitsi Honka-rejectien tien

Nyt se on varmaa. HJK ei voita Suomen mestaruutta kaudella 2012. Niin sysipaskaa peliä se esitti Turussa Interin vieraana. Oikeastaan HJK:n pelaajia ei sen kummemmin voi esityksestä edes haukkua. Se pelasi omien taitojensa ylärajoilla ja suoritti pelin lähes virheettä. Tällä pelaajamateriaalilla parempaan ei vaan pysty HJK venymään. Tästä voimme syyttä seurajohtoa ja täysin omissa utopioissaan elävää älykääpiö-valmennusjohtoa. Toki Juho "turisti" Mäkelälle myös propsit siitä, että arpoi omat häänsä kauden tärkeimmän ottelun kanssa päällekkäin. Ja tämä mies kutsuu itseään ammattilaiseksi?

Kuka päätti viime syksynä ja talvena valita Honka-rejectien palvontapolitiikan Suomen virallisen suurseuran viralliseksi linjaksi? Oliko se kenties Ollis, Saarnio, Mursu vai jopa itse harmaa eminenssi Rantala? Totuutta emme ehkä koskaan saa tietää, mutta päätöksen seuraukset tuntuvat seurassa ja kauan. Tappiollisen Championsliigan 2.karsintakierroksen jälkeen Islannista palaa lammaslauma, jolle tulee vähintään kahden vuoden katkos rahakkaisiin UCL-karkeloihin. Jälleen kaksi hukattua vuotta toteuttaa unelma suomalaisesta Rosenborgista. Jälleen kaksi vuotta armotonta vitutusta kannattajan takaraivossa.

Tämän päivän peliä katsellessa mieleen tuli sellainenkin outo skenaario, että valittu strategia on täysin tietoisesti valittu, eikä näitä Intereitä, MIFKejä ja Jaroja ole edes tarkoitus oikeasti voittaa. Riittää kun HJK saa rauhassa kehittää omia ja Hongan junnuja paremmiksi pelaajiksi ja toivoa, että parin kolmen vuoden päästä ne ehkä olisivat jo tarpeeksi tasokkaita voittamaan Interin, MIFKin ja Jaron. Harmi vaan että silloin HJK ei pelaa enää europelejä.

Eniten HJK:n synkkä tilanne on tietysti paljon puhutun keskikentän keskustan syytä. Rasmus Schüllerin oikea paikka olisi korkeintaan Klubi04, en tosin ole varma riittäisikö taso sinnekään. Tänäänkin Interin 1-0 maali lähti Rasmuksen amatööritason harhasyötöstä, jota näkee korkeintaan nelosen matseissa.  Aivan puujalka koko kaveri, jonka vedot on tussuja ja sijoittuminen naurettavaa hissuttelua. Pelimiestä Schüllerista ei veistaisi edes Jose Mourinho.

Toinen synkkä esimerkki Klubin pelaajapolitiikasta on viime syksynä Ruotsista maitojunalla kotiin palannut Honka-reject Joel Perovuo, jota on nyt vuoden ajan yritetty ajaa sisään joukkueeseen siinä kuitenkaan onnistumatta. Paljokohan vielä Mursu ja Rantala antavat tälle pellelle armonaikaa näyttää tasonsa? Annan teille ilmaisen vinkin: Joel on jo näyttänyt tasonsa ja siirtoikkunan auettua hänet kannattaa lainata ilmaiseksi Pallohonkaan.

Jotta kermakakku olisi päältä kaunis, niin onhan Klubilla onneksi heittää keskikentälle myös huippuhankinta Okkonen, joka pelasi parhaat pelinsä joskus 10 vuotta sitten. Tämä mypalainen laatupelaaja vaarantaa monivuotisten kausariasiakkaiden uusintatilaukset ensikaudelle, joten kannattaisi tästäkin ylijäämäpelaajsta päästä mahdollisimman äkkiä eroon.

Kaikkea ei tietysti voi pistää honkalaisten tai mypalaisten piikkiin. Esimerkiksi hyökkäys oli ennen kauden alkua paperilla kova, mutta karu fakta on vaan se, että kauden ykköshyökkääjä HJK:ssa on ollut Joel Pohjanpalo, jolla ikää  vasta 17-vuotta. Jolle on tehnyt 6 komeaa maalia, mutta se on tietysti suurseuran ykköshyökkääjälle aivan liian vähän, kun kausi lähenee puolimatkan krouvia. Se, että Joel Pohjanpalo on HJK:n tämän hetken paras hyökkääjä ei ole Joelin vika. Joelin paikka olisi oikeasti Klubi04:ssä hattutemppuja sylkien ja säännöllisesti pelata edarissa jämäminuutteja lopusta, jos kaikki olisi mennyt hyvin, mutta ei mennyt. Kaikki kunnia Joel Pohjanpalolle, enkä todellakaan syytä HJK:n kriisistä häntä vaan seurajohtoa.

Kuriositeettina mainittakoon, että HJK:n täysin merkityksetön ulkomaalaishankinta Sherif Ashraf on ollut vähän vaikeassa paikassa, kun peliaikaa ei alkukaudella tullut ja ympärillä oleva joukkue on täysin sekaisin. Muutamia väläytyksiä on ollut ja varsinkin keskitykset ja vaparit ovat miehen vaarallista antia. Silti ei vahvista HJK:ta oikein mitenkään tällä hetkellä. Jossain muussa seurassa olisi voinut olla tähti. Täysin turha hankinta, joka ei sovi joukkueen pelityyliin, jos pelityylistä edes tällä hetkellä voidaan puhua.

Suoranaisen tyhmyyden lisäksi HJK:n seurajohdolla on ollut myös epäonnea. Sellaiset vanhat konkarit kuten Mathias Lindström ja Ville Wallen, jotka aikaisemmin ovat olleet joukkueensa laadukkainta ja luotettavinta osastoa on pettänyt jostain syystä pahasti. Tietysti osittain Massen ongelmat profiloituvat topparipari Timi Lahteen. Lahti kun on myös jalalla toivottaman hidas ja lisäksi aikaisemmin haaveiltu kehitys ei valitettavasti enää ole maajoukkuetasoa, vaan täysin pysähtynyt ellei jopa kääntynyt laskusuuntaan. Toivottavasti Lahdestakin päästään eroon mahdollisimman nopeasti.

HJK:n upean ylivoimainen mestaruuskausi 2011 ei saanut jatkoa seurajohdon typeryyden vuoksi. HJK rikastui europeleillä, mutta tilaisuutta ei vaan osattu hyödyntää joukkueen vahvistamiseksi. Se on todella pöyristyttävää, kun seura teki voittoa kuitenkin kolme miljoonaa. Kauden jälkeen tiedämme onko nykyinen puppelointi jopa pahempi ja rajumpi kuin 90-luvun lopussa hukattu Championsliigavisiitin tuoma huikea mahdollisuus. Positiivista tietysti, että tällä kertaa eurogloorian tuomista euroista pääsi nauttiman myös muut suomalaiset seurat. Montakohan sataa tuhatta euroa hassattiin honkalaisten konkurssipesään?

Toivottavasti edes siirtoikkunan auettua tulisi ukkoa ovista ja ikkunoista testille. En todellakaan halua viettää loppusyksyä sateisella Sonskulla murjottaen ja Schüllerin ja Perovuon friikkisirkukselle laulaen. Nyt niitä ulkomaanapuja ja äkkiä! Terveisiä seurajohdolle: päivät lyhenee, panokset kovenee.

P.S. Blogimme on mukana europeleissä tälläkin kaudella. Buukkasimme matkat Reykjavikiin ja tavoitteena tehdä laatublogia suoraan paikanpäältä. Itse europelit avasimme jo torstaina hieman kosteahkossa Tallinnassa ja siitäkin matkasta saattaa jotain rapoa tänne vielä tulla.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat

Kuten ounastelin jo aiemmin on Uefa lähtenyt ristiretkelle Venäjän jalkapalloliittoa vastaan. Yksi viaton strobo, järjestysmiesten pahoinpitely ja poliittisesti epäkorrektit huutelut toivat Venäjälle 120 000 euron sakot ja uhkauksen viedä Venäjältä 6 pistettä seuraavissa EM-karsinnoissa. Onko tämä oikein?

Periaatteessa Uefan tuomio on ihan oikein, sillä varsinkin järjestysmiesten kimppuun käyminen on paha rikos ja siitä pitää syyllisiä rangaista, tässä tapauksessa siis Venäjän jalkapalloliittoa, vaikka heillä tuskin on mitään tekemistä näiden yksittäisten känni-idioottien kanssa. Soihduttelua Uefa on monesti katsonut läpi sormien tai mätkäissyt korkeintaan muutaman tonnin sakot. Rasististisesta huutelustakin on monenlaista todistusta ja esimerkiksi Vitali Mutkon mielestä venäläiset fanit syyllistyivät tshekki-faneille buuaamiseen, mutta eivät rasistiseen huuteluun. Vieläkin totuus on melko epäselvä.

Uefan tuomio on olosuhteisiin nähden raju. Jo rahallisesti sakko on tuntuva ja hyvin harvinaislaatuinen. Mahdollinen 6 pisteen menetys seuraavissa EM-karsinnoissa olisi jo oikeusmurha. Tätä ei Venäjän liitto voisi koskaan hyväksyä vaan aloittaisi oikeustoimet. Venäjän väitetyt rikkeet eivät mielestäni olleet näin räikeitä kuin Uefa antaa olettaa. Järjestysmiesten pahoinpitely on tietysti vakava asia, mutta onko sittenkin syy tapahtumiin Puolan kisaorganisaation, joka luottaa vapaaehtoisvoimiin ja on hyvin epäjärjestäytynyt. Strobon heittelijää pelin jälkeen tuli "pidättämään" n. 10  eläkeläisiltä näyttänyttä järjestysmiestä ja vastassa heillä oli monikymmen- ellei jopa satapäinen päihtynyt venäläisarmeija. Odotusarvoon nähden vain neljän järjestysmiehen pahoinpitely oli hyvin lievä lopputulos.

Jos tälle linjalle lähdetään, niin toivottavasti Uefa pysyy linjassaan ja kohtelee kaikkia kisamaita samalla tavoin. Näissä kisoissa vaadin 250 000 euroa sakkoja ja 10 pisteen menetystä seuraaviin EM-karsintoihin Puolalle. Ennen Venäjä-peliä ja sen jälkeen puolalaiset huligaanit kohdistivat iskunsa normaaleihin faneihin kuten kadulla kävelleihin lapsiperheisiin ja rauhanomaisesti käyttäyneisiin tavallisiin pelipaitoihin pukeutuneisiin keskiluokkaisiin kisaturisteihin, joilla ei ollut mitään motivaatiota tapella. Tämä jos mikä on paitsi laitonta ja raukkamaista myös kaiken huligaanikoodiston vastaista.

Puolalaisten enemmistö hyväksyy iskut venäläisiä vastaan. Tämän voi tulkita niin, että puolalaiset ovat eläimen tasalla oleva surkea roskakansa, joka ei koskaan ole ansainnut näitä kisoja. Puolalaisten motiivina on äärioikeistolainen maailmankatsomus ja rasismi venäläisiä turisteja kohtaan. Odotan, että Uefa puuttuu näihin rikkeisiin ja antaa Puolalle riittävät tuomiot kisojen linjan mukaisesti. Näitä ei tietenkään tule, koska puolalaiset kansakuntana piileksii EU-kätyrien selän takana ja ovat parhaita ystäviä länteen kallellaan olevan Uefa-eliitin kanssa.

Kolmas esimerkki tapauksemme on Kroatia, jonka fanit heittelivät kaksi soihtua kentälle ottelussa Italiaa vastaan. Toisen soihdun jälkeen ottelu oli pakko vähäksi aikaa keskeyttää savun takia. Näiden kisojen aikana, pääasiassa Bad Blue Boys ja Torcida-ryhmän taholta, kroaatit ovat syyllistyneet kaduilla huliganismiin ja tehneet iskuja poliisia vastaan. Paha rikos. Odotan, että Uefa reagoi sikailija kroaaattien käytökseen ja nakittaa Kroatian liitolle vähintään 300 000 euron sakot ja 8 pisteen menetyksen seuraaviin karsintoihin.

Näinä kovina aikoina kysyn myös teiltä, hyvä lukijakunta, muistatteko paljonko Saksan liitto sai sakkoa kun saksalaiset fanit hyökkäsivät Ranskan MM-kisoissa ranskalaisen poliisin Daniel Nivelin kimppuun ja tanssivat tämän pään päällä saksalaisia kansantansseja? Niveliltä sokeutui oikea silmä ja hän vajosi koomaan kuudeksi viikoksi. Enpä muista että sakemanneja olisi sakotettu tapauksesta. Laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat?

Toivon hartaasti, että Uefa ottaa opikseen, eikä anna ikinä enää kisoja Puolan kaltaiselle läpirasistiselle äärioikeistolaiselle maalle. Onneksi sivistysmaa-Ukrainassa on mennyt paremmin ja siellä kaikki sujunut mallikkaasti. Ei muuta kuin rauhallista ja suvaitsevaista kisojen jatkoa kaikille, toivoo Bortsa.


tiistai 12. kesäkuuta 2012

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kaatuuko Venäjä faneihinsa?

Venäjä pelasi hienoa jalkapalloa perjantain avausotteluussaan ja kaatoi suvereenisti Tshekin maalein 4-1. Voiton jälkeen ehdittiin jo spekuloida Venäjän lohkovoittoa, mutta nuolaistiinko asiassa liian aikaisin? Luonnollisesti venäläiset riehaantuivat perjantaina myös katsomossa, ehkä hieman liikaakin. 2-0 maalin jälkeen kentälle heitettiin savuava strobo, joka tuonee Venäjän jalkapalloliittolle sakkoja. Hieman ikävämpi uutinen oli ottelun jälkeen venäläisten ja järjestysmiesten välillä tapahtunut joukkotappelu, jossa puolalaiset makkarapalkkalaiset saivat nenilleen. Strobon heittäjää yritettiin ottaa pelin päätyttyä kiinni, mutta hieman pömpöösisti puolalaiset olivat varustautuneet liian kevyellä arsenaalilla humalaisten voittoa juhlivien venäläisten varalle. Lienee melko luonnollista, että ryhmässä puolustetaan oman maan kansalaisia, niin kuin tässäkin sitten kävi. Sakkoja luvassa taas tästäkin.

Hieman huolestuttavampi uutinen on se, että Uefan syrjinnän vastaisen elimen Football Against Racism in Europen johtaja Piara Powar väittää venäläisten kannattajien huudelleen apinaääntelyä Tshekin mustaihoiselle pelaajalle Gebre Selassielle. Kuriositeettinä kerrottakoon, että samainen Piara Powar oli muuten talvella Liverpoolin rasistien kimpussa ja sai aikaan melkoisen hulabaloon. Näissä kisoissa kaikenlainen rasismi otetaan vakavammin kuin aikaisemmissa kisoissa ja ilmiö on Uefan kurinpitovaliokunnan erityisen tarkastelun kohteena.

Suurennuslasin alla näistä yksittäisistä huudoista voi aiheutua huomattavia ongelmia Venäjän jalkapalloliitolle. On aivan hyvin mahdollista, että Uefan kurinpitovaliokunta voi rangaista Venäjää pahimmillaan jopa pisteiden menetyksellä. Se olisi hirveä rangaistus, mutta pelkkä sakkojen antaminen tuskin heilauttaa Venäjän rahassa kylpevää jalkapalloliittoa suuntaan tai toiseen.

Venäjän liiton puheenjohtaja Vitali Mutko onkin ehtinyt jo kieltämään Piara Powarin väitteet roskaksi. Venäläiset eivät huudelleet rasistisia huutoja pelaajille vaan ainoastaan protestoivat aloittamansa stadionilla aloittamansa "meksikolaisen aallon" pysähtymistä tshekkiläisten sektoriin. Katsomokulttuuria tuntevalle tuo tuntuisi aivan normaalilta reaktiolta kyseisessä tilanteessa. Sellaiselle, joka ei jalkapallokulttuuria syvemmin tunne, on aina suuri vaara tulkita katsomoiden reaktiot väärin. Mikä on sitten lopullinen totuus tässä asiassa, ei varmaankaan koskaan selviä.

Jos Venäjältä otetaan arvokisojen finaaleissa pisteitä pois kannattajien väitettyjen, mutta epäselvien rasististen huutojen takia, tulee se olemaan mielenkiintoinen ennakkotapaus. On jopa mahdollista, että tämän jälkeen katsomoihin palkataan erikseen rasistiseen käytökseen sitoutuneita henkilöitä viemään pisteitä kilpailevilta joukkueilta ja aiheuttamaan niille vaikeuksia. Jotenkin tuntuu, että pistemenetykset eivät tule poistamaan rasismia katsomoista. Uefan pitäisi lopettaa turhanpäiväinen jeesustelu ja lätkäistä vaan suoraan elinikäiset porttikiellot rasismiin sortuneille kannattajille Uefan alaisiin otteluihin. Venäjän jalkapalloliitto ja pelaajat eivät ole syyllisiä yksittäisten idioottien käytökseen.


lauantai 9. kesäkuuta 2012

Wroclawin ihme

Venäjän karhu ei jättänyt mitään seliteltävää tshekeille Wroclawin illassa. Kuka olisi uskonut tällaista? Pari viikkoa sitten Championsliigan Chelsean riveissä voittaneen Petr Cechin maaliin teki Venäjä neljä upeaa maalia. Milloin viimeksi Cech on päästänyt näin monta yhden pelin aikana?

Kertaheitolla Venäjä teki itsestään yhden kisojen suurimmista mestarisuosikeista. Ja millä tyylillä se tulikaan: täysin ylivoimainen Venäjä olisi hyvin voinut tehdä neljä tai viisi maalia enemmänkin. Venäjän hyökkääminen oli rentoa, kaunista ja nautittavaa, eikä Tshekki edes pelannut mitenkään erityisen huonosti.

Yhtä pientä nukahdusta lukuunottamatta Venäjän joukkuepeli oli varman näköistä. Hitaaksi arvioitu keskuspuolustus päästi Tshekin kaventamaan läpiajosta helpon näköisesti. Muuten joukkue näytti läpi ottelun olevansa terävässä kunnossa. Ehkä juuri valmentaja Advocaatin yhden harjoituksen päivätahti on osatekijänä sopivan vireystilan löytymiseen.

Eilisessä pelissä oli nähtävissä paljon samaa kuin neljä vuotta sitten Itävalta-Svetsin EM-turnauksessa, jossa Venäjä oli yksi kisojen yllättäjistä kauniilla ja yltiöhyökkäävällä "totalfootball"-tyylillään. Andrei Arshavin vaikutti olevan kuin uudesti syntynyt varsa. Hänen millin tarkat syöttönsä ja tappavat kuljetukset oikeilla hetkillä olivat täysin barcamaisella tasolla. Arshavin onkin nykykunnossaan jopa parempi kuin Messi.

Toinen illan onnistujista oli maalissa varmasti esiintynyt Vjatsheslav Malafejev. Zenitissä ura näytti olevan jo taantumassa, mutta Venäjän ykkösvahti Igor Akinfejevin loukkaantuminen on nostanut miehen ikäänkuin mustana hevosena Venäjän ykkösmaalivahdiksi.  Mies, jonka vaimo kuoli traagisesti auto-onnettomuudessa Pietarin kehätiellä vuosi sitten ja joka vuonna 2006 hörppäsi 7 maalia Portugalia vastaan, on Tshekki-pelin jälkeen sementoinut asemansa Venäjän johtavana maalivahtina näissä kisoissa. Tshekkiä vastaan Malafejev otti kaiken mikä otettavissa oli.

Hyökkääjistä TsSKA-mies Alan Dzagojev pisti tappavan tehokkaasti paikoistaan sisään, toisin kuin Aleksandr Kerzhakov, joka ei saanut lukuisista avopaikoistaan mitään aikaan ja joutui oikeutetusti lopussa vaihtoon. Kerzhakovin korvaajaksi tullut Tottenham-reject Roman Pavljutshenko kiitti luottamuksesta ja taiteili upealla yksilösuorituksella 4-1 osuman syötettyään ensin 3-1 maalin Dzakojeville. Koska Kerzhakovin viimeistely oli niin luokatonta, joutuu Advocaat vakavasti pohtimaan aloittaako Pavljutshenko Puolaa vastaan. Todennäköisesti ei aloita, koska Kerzhakov teki tehottomuudestaan huolimatta todella paljon töitä ja hakeutui ilmiömäisesti tekopaikkoihin. Puola-pelissä odotetaan liukkaalta ykköstykiltä siis vähintäänkin hattutemppua.

Suurin yllättäjä itselleni oli Juri Zhirkovin vahva peli laidalla. En olisi uskonut, että edelleen mies jaksaisi juosta päästä päähän hurjalla fysiikalla, jonka taso ei nähtävästi ollut laskenut yhtään neljän vuoden takaisesta. Vaikka Anzhissa ei ehkä enää kuljekaan, niin maajoukkueessa Zhirkov on totisesti täyttä timanttia! Aivan huikea peli ja mielenkiintoista nähdä, miten onnistuu suurempia joukkueita kuten Saksaa tai Hollantia vastaan.

Jos pelillisesti ottelu oli suuri menestys Venäjän punakoneelle, niin sitä se oli myös katsomossa. Vain muutaman sadan kilometrin matkan Wroclawiin matkanneet tshekit olivat tietysti enemmistönä katsomossa ja pitivät ihan hyvää meininkiä yllä. Silti Venäjän takamailta Puolaan vaeltanut tuhansien keskiluokkaisten venäläisten meri otti tasavahvasti katsomon haltuun. Trikolorit liehuivat ja Rossija-huudot kaikuivat mahtipontisesti. Kannattajat olivat Venäjän kahdestoista pelaaja. Wroclaw oli taas hetken venäläinen kaupunki.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Tänään alkaa

Koko viikko vietetty ansaittua kesälomaa ja joka päivä on mielessä ollut vain perjantai. Tänään SE vihdoin alkaa - jalkapallon EM-kisat, joissa fiilistä on varmasti aina siihen asti kunnes Venäjä putoaa jatkosta. Timo Soini veikkasi muuten Ylen aamuteeveessä voittajaksi Venäjää, joten on olemassa pieni mahdollisuus sille, että Venäjä ei ehkä putoaisikaan jatkosta. Kaikkien aikojen kisat?

Lapsena olin suuri arvokisojen ystävä ja tuli seurattua kaikki pelit putkeen. Aikuisena se paras loisto on valitettavasti kadonnut ja lähes ainoa tapa innostua on oman suosikin mukana olo. Toki jos Venäjä ei mukana olisi, niin ehkä "kannattaisin" jotain muuta maata, kuten vaikkapa Ukrainaa, Tanskaa, Italiaa tai Ruotsia. Tai jos näistäkään ei kukaan olisi mukana, niin toivoisin, että edes Saksa kukistaa Espanjan, Hollannin ja Ranskan kaltaiset äärimmäisen ällöttävät jalkapallomaat. Huom. Englantia en tässä mainitse johtuen Roy Hodgsonin fyysisestä preesensistä. Tälle miehelle ei voi toivoa mitään pahaa, vaikka kansakuntana englantilaiset ovatkin sieltä runkuimmasta päästä.

Täytyy myöntää, että pelaajalistojen, taktiikoiden ja muun joukkueisiin liittyvän sisältötiedon osalta olen hyvin heikoilla jäillä. En todellakaan seurannut EM-karsintoja niin tarkasti, että osaisin juurikaan ennakkoon kertoa miten tietyt joukkueet pelaavat ja ketkä ovat siellä ne tärkeimmät pelaajat. Nämä tiedot toki lähtevät muodostumaan, kun turnaus pääsee alkamaan. Viime karsinnoissa ainoa kiinnostava joukkue oli Suomi.

Tämän päivän lohkosta eli A-lohkosta osaan toki sen verran sanoa, että Venäjä näyttäisi olevan ennakkoon se vahvin joukkue. Advocaat on viisaasti painottonut pelaajavalinnoissaan Zenit-TsSKA-akselia, joten pelaajat ainakin tuntevat toisensa hyvin. Joukkue lähtee pelaamaan hyökkäysvoittoisesti, kuten Hollannissa on tapana. Pelijärjestelmänä Venäjällä on perinteinen 4-3-3. Karsintalohkostahan Venäjä meni jatkoon juuri sen takia, ettei jaksanut keskittyä puolustamaan.

Keskikenttä ja hyökkäys ovat siis Venäjän vahvuutena. Zenit-tyylisesti pelaajat vaihtelevat vapaasti paikkoja ja liikkuvat paljon.   Olen täysin varma siitä, että näiden Shirokovien, Zyrjanovien, Dzagojevien, Arshavinien tai Denisovien taso kyllä riittäisi koviakin maita kuten Saksaa tai Hollantia vastaan, mutta yleensä vaan ei pää kestä. Tähän kun lisätään Venäjän kankea keskuspuolustus ja jo parasta ennen päiväyksensä ohittanut laitaviilettäjä Juri Zhirkovin mukana olo, niin todennäköistä on, ettei Venäjä puolivälieriä pidemmälle näillä eväillä mene. Tahtoisin kuitenkin uskoa, että menee.

Alkulohkosta Venäjä menee jatkoon, sillä lohko on kisojen helpoin. Jotain itsevarmuudesta kertoo muuten sekin, että Venäjä ei Wroclawissa majoittunut edes viiden tähden hotelliin vaan neljä tähteä kelpasi tällä kertaa. Kaupunkinahan Wroclaw on vähän kuin mikä tahansa Keski-Venäjän pikkukaupunki: sopivan väljää, vihreää ja puhdasta sekä kodikkkaan slaavilainen tunnelma. Tämän illan vastustaja Tshekki selvitti vain vaivoin tiensä kisoihin lähinnä maalivahtipelin ansioista. Ketään nimekkäitä pelaajia ei Peter Czechkiä lukunottamatta tuolla enää pelaa ja kärjessä Milan Baros on kisojen suurin vitsi. Dick Advocaat vertasi Tshekkiä Liettuaan eilisessä pressissä. Näin ollen Venäjä voittanee Tshekin vähintään 4-0.

Puola on mielestäni kisojen selkeästi heikoin joukkue, eikä sielläkään pelaa kuin kolme hyvää pelaajaa, joista kahdesta en ollut aiemmin edes kuullut. Dortmundilaisten varassa on aika vaikea pitää laivaa liikkeessä ja kotiyleisökin tulee kääntämään takkinsa aika nopeasti. Eiköhän Puolan pelaamien harjoituspelien tulos kerro siitä, että asiaa tälle tasolle ei vaan enää ole. Puola-pelissä on hyvä Venäjän antaa peliaikaa kakkoskentälleen.

Kreikka on lohkon joukkueista se pahin vastustaja Venäjälle. Kreikka veti pirun vahvat karsinnat, eikä ole kilpailullisia otteluita hävinnyt moneen vuoteen. Tuskin häviää alkulohkossa kenellekään ja todennäköisin tulos Venäjää vastaan 0-0 soputasuri, eli "Orthodox Brothers" jatkoon...

Venäläisille arvokisajalkapallo on vakava asia. Juuri tämä aspekti tekee niin hienoin ja mielenkiintoisen seurattavan Venäjästä. Vaikka odotukset eivät tällä kertaa ole juuri alkulohkoa pidemmälle, niin ennen kisoja Italista saatu voitto on saattanut alitajuisesti nostaa tunteita niin pintaan,  että jatkopelissä tappio vastaan tulevalle Saksalle tai Hollannille voisi taas aiheuttaa vakavaa liikehdintää kaduilla, kuten tapahtui Japanin/Korean MM-kisojen aikaan. Silloin Moskovassa käännettiin ladoja ympäri ja poltettiin taloja palamaan pahoissa mellakoissa.

Toiset kasvoivat lauantai-iltapäivän Englannin liigalähetysten kautta Englannin glooryhunttaajiksi. Minä taas katselin jo vuonna 95 ORT:ltä Stimorol-liigaa. Venäjä on minun joukkueeni. Tänään ehkä muutama vodka-snapsu suolakurkun kera ja pari Baltikaa, muttei kuitenkaan liikaa, niin voin kommentoida ottelua analyyttisemmin myös blogimme puolella. 

Espoon kotiryssä jää odottelemaan hermostuneena kick offia. Ugh, ugh, ugh, näihin kuviin, näihin tunnelmiin:



maanantai 4. kesäkuuta 2012

Boris Runqvist Baltic-Cupissa

Lyhyt yhteenveto viikonlopun Baltik-cupista lienee  paikallaan. Meikäläinen matkasi Tartuun Etelä-Viroon, eikä pettynyt. A-maaottelussa Suomi otti arvokkaan voiton pikkuserkuista ja voitto maistui hyvältä. Lisäksi katsomossa sai juoda puolen litran tuoppeja(lonkero, siideri, olut) hintaan 3 euroa ja poliisit olivat ystäviä, toisin kuin Suomessa. Ehkä positiivisinta antia olivat maalivahti Mäenpään tason löytyminen, Njazin maalit ja Mixun vankka luotto eteenpäinmenoon. 

Totta puhuen. Ei Suomen paikka ole näissä pilipali-mikkihiiri-cupeissa. Suomen pitäisi pelata EM-kisoihin valmistautuvia maita vastaan ja laittaa kovalla jalalla, kuten Jarkko Wissi teki vuonna 98 Ranskaa vastaan. Varsinkin tuo sunnuntain Vörun peli, jonka tosin onneksi katsoin jostain latvialaiselta paskastreemiltä,  oli karmeaa kurapaskaa. Mitä ihmettä Suomen maajoukkue tekee jossain kolhoosin keskellä paskan hajussa, kun pitäisi kehittyä? Ala-arvoiset olosuhteet ja sikamaista maajoukkueen ala-arvostamista. Tähänkö on tultu?

Kaikki mikä on Virossa ei silti ole kakkaa. Blogimme sai vyölleen arvokkaan loma-viikonlopun ulkomailla ja lisäksi uusi kesätyöntekijämme, eräs sukulaispoika, pelasi oikein hyvin viikonlopun aikana. Otti hyviä digikuvia ja herätti meikäläisen lauantaina kahdeksalta aamiaiselle, jonka jälkeen joutui lähtemään bongaamaan ne 10 nähtävyyttä, jotka olin blogimme ennakossa luvannut. Suuri kiitos matkan onnistumisesta siis blogimme kesätyöntekijälle!

TÄSSÄ KUVAREPORTAASIA VIRON MAALTA:

Matka käynnistyi mukavasti perjantai-aamuna Eckerö-linellä.

Rotermannin hassuttelumuseo lähinnä vain pilkkaa Neuvosto-Isänmaatamme.

Seben pikavuorossa Tallinnasta Tartuun maistui perinteinen Zhigulevskoje.




Annelinn on Tarttun lähiöistä kuuluisin ja viihtyisin.

Lähes identtinen kuvapäivitys Moldovan reissun vastaavaan.

Siellä juotiin, siellä nussittiin...

Kevyet mullat...

Oj Somija on!

Perinteinen kusifetissitauko piristää päivää!
Poliisisaattuessa stadionille.




Maammelaulut.

Suomen avaus.

Virolaisia gloryhuntereita.

Lisää virolaisia. Huomaa legendaarinen natsilippu. R.I.P.

Somijalaisia oli saapunut paikalle jonkin verran.

Boris Runqvist ja Jallu Rantanen in da house. Lisäksi joku tuntematon vaasalainen?

Iltalahden mukaan alussa pelasi "valkoinen Barca". Lol.

Mä ja mun stadion.

Kansanedustajien liput roikkuu.

VOITTO!

OI SUOMI ON!

Mä ja mun stadion.

Yöhulinaa Tarttossa.

Krapulassa oli hyvä mennä hiljentymään Uspenskin katedraaliin.

Pirun silta.

Tähtitorni.

Ülikoolin fresco.

Tampere Maja.

Dzhohar Dudajevin ex-duunimesta bongattu.


Wilde, Vilde ja Runqvist.

Ruiskukka-monumentti. Stalinismin uhrien muistomerkki.

Paluumatkalla Tallinnassa oli pakko käydä moikkaamassa Aljoshaa.

Mä ja mun rakas Lasnamäe. <3

Jos olisin tallinnalainen, asuisin Laagna-teen päässä minne sateenkaari päättyy.