perjantai 23. joulukuuta 2011

Runqvistin Jouluevankeliumi, vol 3

Hei taas rakkaat ystävät ja toverit! Taas on se aika vuodesta, kun jatkamme tutuksi käynyttä perinnettä ja laadimme Runqvistin Jouluevankeliumin. Tämä on nyt jo kolmas laatuaan. Niin se aika vierähtää...

Viime vuoden lahjalistalla minulla oli seitsemän toivetta. Niistä voi sanoa neljän toteutuneen. Ei siis mikään paha vuosi loppujen lopuksi?

1. Toivoin maajoukkueen suosion säilymistä ennallaan ja että SMJK ja muut katsojat jaksaisivat kannustaa Huuhkajia edelleen. Lupasin myös olla paikalla Råsundalla kun Suomi kohtasi Ruotsin.

Tämä kohta toteutui lähes täydellisesti. Suomi jaksoi pelata karsinnat loppuun nuorekkaalla joukkueella ja yleisöäkin piisasi ihan kiitettävästi. Olin paikalla Tukholmassa yli tuhannen muun suomalaisen kanssa, vaikka tuloksellisesti se olikin eittämättä kauden murhaavin matsi. SMJK:n syksyä väritti tifoselkkaus ja mellakat. Uskon, että saatu julkisuus vain terävöitti ilmettä ja oli hyväksi suomalaiselle jalkapallokulttuurille.

2. Toivoin, että Palloliitto löytäisi mahdollisimman sopivan päävalmentajan maajoukkueen peräsimeen.


Mixu on osoittanut olevansa sopiva! Loistava ja pitkäaikainen vaihtoehto maajoukkueen päävalmentajaksi. Ei minkäänlaista valittamista. Jatka valitsemallasi tiellä!

3. Toivoin, että Suomeen kasvaisi uusia maalintekoon pystyviä huippuhyökkääjiä. Mainitsin nimeltä potentiaalisiksi vaihtoehdoiksi Roope Riskin ja Teemu Pukin.


Teemu Pukki lunasti odotukset, vaikka tuskin kukaan olisi lyönyt rahojaan Teemun puolesta vielä keväällä tappiollisen IFK Maarianhamina-ottelun jälkeen. Toisin kävi ja Boris Runqvist oli oikeassa. Teemu Pukki on suomalaisen jalkapallon todellinen kultapoika. Ura Schalkessa on alkanut enemmän kuin lupaavasti.

4. Toivoin suurta muutosta kotimaiseen jalkapalloon siten, että suurten kaupunkien joukkueet menestyisivät viime kautta paremmin. Nimeltä mainitsin JJK:n, Hongan, Tampere Unitedin, TPS:n, Interin ja Oulun, joiden tehtävänä olisi ollut kasvattaa "jalkapallobuumia".

Tämä haave meni jokseenkin reisille. Kulunut kausi oli Veikkausliigalle surkea. Seurat kärsivät rahapulasta, liigan maine oli ryvettynyt sopupeliskandaalien takia ja maaseututaajamien joukkueet surffasivat muutaman sadan yleisömäärillä. Tampu suljettiin sarjasta, AC Oulu tiputettiin divariin, OPS ei noussut, Hongan glooria on lopullisesti ohitse ja TPS palasi takaisin tavallisten seurojen tasolle. Oikeastaan ainoa valopilkku oli JJK:n suosion jatkuminen ja europelipaikan saavuttaminen. Tosin se hinta, mikä siitä maksettiin, saattaa vielä osoittautua liian kovaksi?

5. Toivoin suomalaiselle jalkapallolle lisää rahaa, stadioneita, kansainvälistä menestystä ja irtautumista lintukotomeiningistä.


Ei, ei ja ei. Taas mentiin metsään. Lintukotomeininki jatkuu, liigan urheilullinen taso on ehkä heikompi kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla ja stadionien kunnostuskin on jämähtänyt kuntien väitettyyn rahapulaan. Ainoa hieno asia oli HJK:n odotettua parempi euromenestys. Schalke-pelit pelastivat kesän ja oli melko lähellä, että suomalainen seura olisi tehnyt historiaa. HJK on nyt rikkaampi kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla ja sillä on pienet saumat nousta suomalaiseksi Rosenborgiksi. Toivotaan, että onni on HJK:n puolella ja se saa kerättyä ainakin melkein yhtä kovan jengin kuin viime kaudella. Helppoa se ei tule olemaan.

6. Toivoin Tampereelle omaa mesenaattia ja tukiverkostoa, joka maksaisi Unitedin vanhat velat pois.

Näin jälkeenpäin katsottuna tämä toive nostattaa vähän hassuja ellei jopa hysteerisiä tuntemuksia. Mesenaatti löytyi kyllä Singaporesta, mutta seuran taru päättyi siihen. Oikeastaan tämä kohta täytyy siis laskea toteutuneeksi, sillä Tamun kannattajat jatkavat toimintaa ensi kaudella Tampereen piirin Kutosessa ja mikä parasta täysin velattomana ja tervejärkisten todellisten jalkapalloihmisten johdolla. Kaikkien tempauksieni jälkeen poden hienoista syyllisyyttä ja haluaisin maksaa Tamun kannattajille kunniavelkani takaisin pukemalla sinisen paidan päälleni. Älkää siis epäröikö soittaa minulle, jos tarvitsette pelaajia. Olen valmis kantamaan värejänne ja johdattamaan sinipaidat kohti korkeampia sarjatasoja.

7. Toivoin Hongan stadionhankkeen etenemistä ja samalla Hongan taistelua mitaleista. Toivoin myös Tampereen kaupungin myötämielisyyttä Lemminkäinen-stadionia kohtaan.


Eiköhän nämä kaikki stadionhaaveilut niin Espoossa kuin Tampereellakin ole nyt syytä laittaa jäihin. Ei tule tapahtumaan. Honka taistelee lähinnä sarjapaikastaan tulevina vuosina. Toivottavasti se tekee sen Myyrmäessä.

-------------------

Mitä sitten toivoisin kaudelle 2012? Tässä tiukassa tilanteessa ei ainakaan seurajalkapallon suhteen uskalla liian optimistinen olla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ensi kaudella sarja tulee olemaan entistäkin heikkotasoisempi ja persaukisempi mutasarja, jota rahassa kylpevä HJK dominoi taas mielinmäärin. Hiukan sääliksi käy Klubia, kun se joutuu ilman omaa syytään kärsimään sparraajien puutteesta. Se voi heijastua pahimmillaan myös eurokrapulana.

1. Toivon HJK:lle Europaliigan lohkovaiheen paikkaa. Tämä on kova tavoite, mutta uskon, että seura on taas vuoden kypsempi taistelemaan tosissaan eteenpäinmenosta. Parempaa arpaonnea vaadittaisiin myös.

2. Toivon, että liigasta saataisin ulos joku maaseudun rahattomista rupujengeistä. Se voi olla vaikkapa Jaro, Haka tai Mypa. Tilalle laatua suurista kaupungeista, esimerkiksi OPS, SJK tai HIFK. Tämän kehityksen sopisi jatkua myös tulevilla kausilla.

3. Toivon, että HJK saisi edes yhden potentiaalisen kilpailijan Veikkausliigaan. Yksinäinen ylivoima ei kehitä tarpeeksi.

4. Toivon, että liiga pääsee irti Urho TV:n kusetussopimuksesta ja Veikkauksen asemaa katsotaan kriittisemmällä otteella. Kaikki vaihtoehdot pitää tarkistaa, eikä toimimattomiin instituutioihin pidä hirttäytyä.

5. Toivon Teemu Pukille onnea Schalkeen. Hän on suomalaisen jalkapallon ykkösmies tällä hetkellä. Toivon, että Teemu ei loukkaantuisi, saisi vielä lisää terävyyttä ja rohkeutta otteisiinsa ja tekisi ainakin viisi maalia kevätkaudella. Suomi-Ranska-pelissä toivon Teemun tekevän maalin ja tuovan Suomelle MM-avauksesta kolme pistettä.

6. Toivon, että Sauli Niinistön valtakauden jälkeen Palloliiton johtoon saadaan aito sateentekijä, joka voi oikeasti tuoda toivoa matalaliitoa lentävään kotimaiseen jalkapalloon.

7. Lopuksi toivon oikeutta kaikille kaltoin kohdelluille jalkapallokannattajille Suomessa ja Jouharyhmältä lisää ajankohtaisia räpäytyksiä aiheesta. Taistelu on alkanut!

torstai 1. joulukuuta 2011

Englantilainen jalkapallo on kuollut! Eläköön PAOK Saloniki!!

Eläköön, eläköön, eläköön!! Englantilainen jalkapallo on kuollut ja kuopattu! Näin voidaan sanoa, kun kreikkalainen altavastaaja PAOK Saloniki järjesti todellisen jalkapallothrillerin perinteikkäällä White Hart Lanellä ja voitti täysin oikeutetusti englantilaisen mahtiseura Tottenhamin maalein 2-1.

Todettakoon että englantilaisten kavennusmaali tuli rankkarista ja oli täysi oikeusmurha, joka käänsi ottelun luonteen täysin. Kaiken lisäksi kreikkalaiset saivat tuosta väärin tuomitusta tilanteesta punaisen kortin. Tosin altavastaajan taistelua tuo kortti vain tulistutti ja teki lopulta voitosta yhden kaikkien aikojen kauneimmista, jonka olen jalkapallokentillä nähnyt.

Ottelussa oli kuitenkin nähtävissä paljon suurempaa symboliikkaa kuin pelkkä Euroopan liigan marraskuinen lohkovaiheen ottelu. Tämä ilta osoitti niin pelillisesti kuin myös siinä tapahtuneen yleisön käyttäytymisen perusteella kuinka englantilainen jalkapallo on kuollut ja kuopattu.

Muutama tuhat PAOK-kannattajaa näytti heti alusta alkaen mitä intohimo ja ultrakulttuuri merkitsee. Sen avulla PAOK siirtyi nopeasti tavoittamattomaan 2-0 johtoon ja samalla saavutti varman jatkopaikan. Paidat riisuttiin pois ja "horto magiko" kaikui niin että korvissa vaan suhisi. Kannatuskulttuuri on yksinkertaisesti kaikkein tärkein asia jalkapallossa, mikä voi siirtää jopa vuoria paikoiltaan, kuten tänään nähtiin.

Tällaista raivokkaan intohimoista eläytymistä ja tunnelmaa, jonka kreikkalaiset tänään Lontossa järjestivät, ei olla nähty yhdessäkään Valioliigan ottelussa tällä kaudella, eikä tulla enää tällä vuosikymmenellä varmasti koskaan näkemäänkään. Tottenhamin rahan ahneet tähtipelaajat jäätyivät kreikkalaisten lauluihin totaalisesti ja se sai valkopaitaisen pelleporukan näyttämään kehnolta amatöörien kyläseuralta. Vain ruskea vana valui raharikkaiden Tottenham-pelaajien puntista, kun PAOKin tosikannattajat ottivat täysin White Hart Lanen haltuunsa. Ja mikä irstainta, tämä kaikki tapahtui samaan aikaan kun Tottenhamin omat katsojat, koostuen lähinnä Lontoon cityn juutalaisista pankkiireista, snobeista ja muista jalkapalloa ymmärtämättömistä jupeista, lähinnä puhaltelivat muniinsa ja yrittivät välillä kiusaantuneen oloisesti mumista säälittäviä ja mielikuvituksettomia britti-huutojaan. Tähän on tultu.

Mistä tämä kaikki kertoo? No se kertoo tietysti siitä, että englantilainen jalkapallo on menettänyt täysin aidon vanhan sielunsa ja arvovaltansa. Tottenhamin tappio ilman minkäänlaista briteille ennen niin ominaista taistelua ei ollut yllätys. Ennenvanhaan englantilaiset nuoret miehet lähtivät ryöstöretkille Keski-Eurooppaan, varastivat merkkivaatteita muotikaupoista ja järjestivät ottelupaikkakunnilla täysiveriset mellakat. Silloin englantilaisia pelättiin. Mutta nykyään tuo kannattajakulttuurin suuri valtikka on siirtynyt Kreikkaan, Turkkiin ja muualle Itä-Eurooppaan.

Siinä missä tämän päivän englantilainen wannabe-huligaani istuu pubissa ja juo olutta lädien kanssa, samaan aikaan itäeurooppalainen ultra syö hormooneja, vaalii ruumiinkulttuuria ja harjoittelee taistelulajeja. Ei siis ihme, että englantilaiset kannattajat eivät enää tulee ottamaan suuria voittoja kannattajien välisissä taistoissa, eivätkä tuo kotietua seurojensa otteluihin. Päinvastoin, englantilaisille nauretaan.

Pidän suurena ihmeenä, jos Englannin Valioliigan keinotekoinen rahaan perustuva mahtiasema säilyy vielä tulevinakin kausina. Kuka ihmeessä haluaa seurata tällaista kirjastonhoitajien tylsää virkamiesliigaa, jossa ylipalkatut plösöt potkivat hiljaisten katkarapukatsomoiden edessä? On vain ajan kysymys, milloin suuri yleisö tajuaa tämän kusetuksen ja sen, missä oikeasti pelataan edelleen sitä vanhan ajan hyvää aitoa jalkapalloa. Sitä jalkapalloa, jossa yleisö koostuu työväenluokkaisista kovaa huutavista miehistä ja jossa pelipäivinä on aina kyse taistelusta elämästä ja kuolemasta. Se ei ole bisness-eliitin ja turistien leikkipaikka vaan aitojen kannattajien peliä, jossa pääosassa ovat soihdut, savut, bängerit, kauniit katsomokoreografiat, uhkaavalta tuoksuva ilmapiiri ja kaarteiden omat lait. Kaikki tämä aidon elämän maku puuttuu Englannin Valioliigasta.

On aivan varmaa, että jossain vaiheessa suuri totuus paljastuu ja silloin Aasiassa ja muualla Englantia huoraavilla tärkeillä jalkapalloalueilla tämä huomataan ja ison globaalin rahan suunta kääntyy. Silloin Itä-Euroopan sarjojen ja Kreikan tyyliset sarjat ovat vahvoilla taistelussa kansainvälisestä mediahuomiosta ja tv-rahavirtojen uusjaossa. Valta tulee vaihtumaan samalla tavalla kuin se tänään symbolisesti kääntyi White Hart Lanella. Muistettakoon tämä ilta englantilaisen jalkapallon kuolinpäivänä. Eläköön PAOK! Eläköön elämän makuinen hienostelematon jalkapallo!