keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Jyllannin mustat minuutit

Boris Runqvistin silmillä katsellen Suomi pelasi tuloksellisesti kelpo ottelun Blue Water Arenalla. 1-2 tappio maailman huippujoukkueelle ei ole ollenkaan paha, mutta se tapa, jolla tappio tuli oli erikoinen. Mixu Paatelainen ei ollut tyytyväinen vaan syytti pelaajiaan löysästä asenteesta.

Ehkä osittain Mixun mielipiteeseen löysäilystä voi yhtyäkin. Mutta löysällä asenteella tuli myös Tanska ja Suomi sai ensimmäisellä jaksolla pidettyä suhteellisen helposti yllätysjohtonsa. Yleisökään ei ollut tyytyväinen kotijoukkueen otteisiin ja alkoi jopa buuaamaan omilleen. Tauolta tultiin Suomen 1-0 johdossa. Tässä vaiheessa peli olisi pitänyt pystyä tappamaan, mutta musta minuutti toisen jakson alkupuolella tuhosi haaveet voitosta.

Molemmat Tanskan maalit tulivat Suomen omista nukahduksista. Jotenkin tuli taas mieleen viime maaliskuun hengetön Portugali-kohtaaminen, jossa joukkue ei missään vaiheessa herännyt taistelemaan. Vaikka Suomi pystyi toisella jaksolla luomaan hyviäkin hyökkäyksiä, ei se saanut keskityksistään mitään vaarallista aikaan.

Suomen tehottomuus menee osittain myös Teemu Pukin piikkiin. Teemu ei ole mikään rymistelijätyyppi, joka olisi parhaimmillaan runnomassa palloja sisään ruuhkan keskeltä. Sinne olisi tarvittu Shefki Kuqi puskemaan pallot sisään. Sellaista pelaajaa Suomella ei tällä hetkellä ole. Toki jokerikorttina Juhani Ojalan olisi voinut siirtää loppuminuuteiksi piikkipaikalle. Sellainen ei vaan taida sopia Mixun idealismiin.

Ottelun ikävintä antia, omista virheistä syntyneiden maalien lisäksi, oli tietysti nuo ensimmäisen jakson mustat minuutit. Ensiksi Losan erittäin pahalta näyttänyt polvivamma ja sen jälkeen hyvin pelanneen Fredrikssonin pohjerevähdys. Omien huonot syötöt ja marraskuinen tanskalaisnurmi tekivät pelaajille todelliset karhunpalvelukset. Sonera Stadiumin tekarilla näitä vammoja ei ehkä koskaan olisi tullut?

Fredrikssonin vamma tuskin edes on kovin paha, mutta Alekseilla alkoi aikainen Joulutauko. Lähes maaginen paluu maajoukkuepaitaan huipentui maalintekijän maaliin 18.minuutilla, mutta iloa kesti vain 7 minuuttia, kun nappulat juuttuivat nopeassa käännöksessä nurmeen ja polvi pääsi vääntymään periaatteessa täysin harmittoman näköisessä tilanteessa. Losan tuskasta näki, että nyt pudottiin kovaa ja korkealta. Uudessa seurajoukkueessa Kazanissa alku oli ollut hyvä: mies on vihdoin kunnossa ja saanut jalkaansa todellisen huippujoukkueen kokoonpanon oven väliin. On suuri inhimillinen tragedia, että juuri kun pelaaja oli saanut uransa ja elämänsä kuntoon, joutuu hän nyt aloittamaan kaiken taas alusta.

Vielä ei ole tiedossa kuinka pitkä sairasloma Losaa odottaa, mutta se selviää pian, kun mies käy Münchenissä tutkituttamassa vammansa. Pahimmassa tapauksessa Eremenko Junior on sivussa koko kevätkauden. Se tarkoittaa poisjääntiä tärkeistä Europa Liigan otteluista ja tietysti myös Venäjän liigan peleistä. Kuntoutus vienee kauan, eikä harjoituksiin ole asiaa taistelemaan minuuteista. Pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen voi vaikuttaa seuraavaankin kauteen. Toivoa sopii, että raharikkaalta Rubinilta löytyisi kärsivällisyyttä, eikä Losaa nähdä taas kesällä Jaron paidassa. Kyllä pistää taas miettimään kuinka ihmeellinen ja epäreilu tämä jalkapallon maailma on.

Murheellisista tapahtumista huolimatta löytyi Tanska-kohtaamisesta myös joitakin positiivisia asioita. Suomen ylivoimaista Kuningasta Roman Eremenkoa lienee turha edes mainita, mutta sen lisäksi illan onnistujia olivat ainakin Perparim Hetemaj ja Kasper Hämäläinen. Perpa teki röyhkeän sisääntulon vaihdosta ja pystyi heti luomaan vaaraa Tanskan maalille. Tälläistä röyhkeyttä Suomi tarvitsee. Samoin Kasper Hämäläinen pääsi usein ennakkoluulottomasti ohi tanskalaisista ja oli myös luomassa Suomen maalia. Toivottavasti Kasper vaan pääsisi pian pois Ruotsista ja kehittyisi lisää. Juhani Ojalaa olisin halunnut nähdä hieman pitempään topparina - vaikutti otteiltaan hyvin mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta sen ajan kuin ehti kentällä olla.

Positiiviseksi lasken myös sen, että saatiin taas pientä selvyyttä kenen taso ei maajoukkueessa riitä: Halstin, Lampin ja Sparvin ei pidä kuulua Huuhkajien avauskokoonpanoon. Taso ei vaan yksinkertaisesti riitä. Eikä Lucas Hradeckykään kai ihan heti tule Esbjergiä laadukkaammassa seurassa pelaamaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti