torstai 25. elokuuta 2011

Missä kuljimme kerran

Kotouduin juuri aamupalareissulta jokirannasta. Söin baagelin, banaania ja jugurttia. Seuranani minulla oli pari ampiaista ja rytmikkäästi pulloa jokivalliin hakkaava puliukko. Haahuilin onnesta soikeana Düsseldorfin vanhassa kaupungissa kapeilla kujilla ja kaduilla. Vaikka mikään historiallinen kaupunki tämä ei ole, kun sodan aikana sattuneesta syystä liittoutuneet natsit pommittivat kaupungin maan tasalle, niin olo oli kuin Kjell Westön romaanissa Missä kuljimme kerran.

Tämä päivä olkoon tarina urhoollisesta pienestä HJK:sta. Vaikka periaatteessa kaupungin pitäisi olla tuttu MM-kisareissulta, niin ilman karttaa onnistuin taas suunnistamaan aivan väärään suuntaan ja lyhyestä aamiaisreissusta tulikin yli kahden tunnin korpivaellus. Sellainen se voi olla myös pienelle töölöläiselle pienessä naapurikaupungissa.

Ilma täällä Pohjois-Rheinin alueella ei ole onneksi mikään helteinen. Ajoittain aurinko paahtaa mukavasti kasvoja kärventäen, mutta onneksi pilviharsoa on alkanut jo kertyä taivaalla niin että se antaa varjoa ja suojaa. Varmaa on, että helteeseen ei kaadu tänään HJK:n puolustustaistelu Veltins-Areenalla. Aurinkokin taitaa laskea juuri kick offin aikaan.

Lopulta sisukkaalla suunnistamisella saavuin maaliin ja sain Galleria Kauphofista ostetut kaljat ja yhden Gorbatchev-vodkan hotlahuoneen jääkaapin suojiin. Kohta pitäisi lähteä vetämään kebabit naamaan. Ja sen jälkeen...

HJK:n kannattajat ovat tänään onnekkaita. Vailla minkäänlaisia suorituspaineita voi HJK lähteä pitämään omaa fantastisesti ja ansaitusti hankittua johtoasemaansa. Ainoa tavoite on pelata virheetön ottelu. Siihen HJK pystyi jo Zagrebissa, miksei se siihen pystyisi myös tänään? Välttämättä sekään ei riitä jatkopaikkaan, jos Schalke vaan löytää oman tasonsa Mestarien liigan välieräjoukkueena. Jos HJK putoaa jatkosta tekemättä tyhmiä virheitä, ei mikään jäisi harmittamaan. Kaksi hienoa ottelua superkovaa vastustajaa vastaan on kaikki, mitä kannattaja joukkueeltaan voi toivoa. Tänään jatkoon menee se, joka uskaltaa pelata, eikä pelkää virheitä. Itseluottamuksen pitäisi HJK:lla olla terveellä pohjalla.

HJK-kannattajat ovat rantautuneet Düsseldorfiin. Rannan kaljaterasseilla on puhelinraporttien mukaan jo täysi rähinä päällä. Lisäksi Ludwigstrassenilla käveli vastaan kaksi Pukki-paitaista miekkosta, joita en koskaan aikaisemmin ollut tavannut. Päätän raporttini nyt tähän. Se missä kuljimme kerran, on huomenna jo historiaa. Toivottavasti se kaikki on mahdollisimman iloista historiaa. On vain yksi Klubi.



Tekeekö Pukki tänään sakukaiserista rosvopaistia?


Varrella virran.



Missä kuljimme kerran.


Over and out.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti