maanantai 11. heinäkuuta 2011

Braku, Juntunen ja Stadin kingit

Eilen päätin tehdä sen, mitä olin jo pitkään suunnitellut. Lähdin katsomaan Helsingin IFK:n kotiottelua Brahen kentälle Alppiharjun legendaaristen katujen ja kolmosen raitiovaunun kolinan ympäröimänä. Luin viime viikolla Hesarista, että Kjell Westö kertoo kirjassaan Missä kuljimme kerran, että näille alueille uskaltautuessaan sai HIFK:n mies tai ylipäätään porvari aikoinaan hyvin helposti dunkkuunsa. Toista se on nykyään.

Vastakkainasettelun aika on ohi. Mielestäni Brahen kentän ahtaus ja lievä askeettisuus sopii oikein hyvin nykyään äänekkäistä kannattajistaan tunnetulle Ykkösen pikkuseuralle. Yleisöä sunnuntaina oli rapiat 800, mutta paikka oli kuin ammuttu täynnä, eikä paljoa enempää alueelle olisi mahtunutkaan. Jonotin pääsylippua kadulla noin kymmenen minuuttia, mikä ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta, kun samaan aikaan katsomossa chänttäsi reippaasti Stadin Kingien äänekäs mieskuoro.

Monet ovat ylistäneet Stadin Kingien kannustusta maasta taivaaseen, mutta ainakin sunnuntaina tuo hypetys vaikutti turhalta. Tottakai on hienoa, että myös liigaa alemmilta sarjaportailta löytyy kannatuskulttuuria ja olihan sen Aleksis Kiven 1930-luvulla rakennetun koulun seinästä palaava kuuluisa kaiku alkuun hauskan kuuloista, mutta ei se silti minun tajuntaani räjäyttänyt. Laulut olivat suhteellisen monotonista ja tylsää huutamista, nerokkaat sanoitukset ja iskevät viisut loistivat poissaolollaan. Turhan paljon oli SMJK:n tyylisiä lyhyitä huutoja ja jankkaavaa slobomaista yhden kirjaimen huutelua. Mutta jokainen taplaa tyylillään.

Maksoin lipustani 13 euroa ja sillä pääsi istumaan uuteen Ginola-katsomoon. On hienoa, että edes jossain saadaan katsomo-olosuhteita parannettua. Brahen kentälle tuo uudistus on melkeinpä minimivaatimus, niin vaatimattomat olosuhteet siellä jopa Ykkösen tasolle on olemassa.

Ginola-katsomo, aivan Stadin Kingien pääkatsomon kyljessä, oli oikein mukava kokemus, vaikka katsomon yläpuolelle kohoavat lehtipuut olivatkin omalla tahmaisella mahlallaan ikävästi sotkeneet penkkien pinnat sillä seurauksella, että pikeepaitani selkämys liimautui ikävän tuntuisesti penkkiin kiinni. Seuraavalla kerralla vähän painepesuria ennen matsia, niin tuokaan ei ole ongelma. Kokonaisuudessaan ottelutapahtuma oli kuitenkin hyvin myönteinen kokemus.

-----

Jatketaanpa vielä muutama sananen eilisestä vierasjoukkueen näkökulmasta. Ottelu päättyi Oulun Palloseuran 2-1 voittoon, mikä kirvoitti harvalukuisissa oululaiskannattajissa pienen toivon kipinän. OPS kun on aloittanut kautensa taas hieman alisuorittaen ja piste-ero sarjajohtoon on huvennyt jo 9 pisteeseen. Eilinen voittokaan ei tullut helpolla vaan vaikean ja tuskaisen pelaamisen lopputuloksena.

Miika Juntusen askelista näki, että paineet ovat valtavat. Talven hankinnat eivät taaskaan ole menneet putkeen vaan harmaita hiuksia ovat aiheuttaneet erityisesti hyökkäyspään pelaajien vaisuus. Veikkausiigan kestotähti Pekka Kainu ei ole päässyt omalle tasolleen, sikana säkissä ostettu uusi brassivahvistus Brodoloni on ollut niin järkyttävän huono kuin pahimmat pessimissit osasivat odottaa, eikä Juntusen oma poika Matias ole vielä päässyt parhaaseen teräänsä. Tosin hieman lohtua toi eilisen loistava 1-0 maali, jonka Juntunen tykitti varmasti verkon perukoille.

Hieman ennen täyttä aikaa Luizao puski OPS:n voittoon ja penkillä hermoillut Luiz Antonio sai taas hengähtää. Karu fakta on, että OPS pelaa jokaisessa ottelussaan elämästä ja kuolemasta. Liigapaikan tavoitteeksi asettanut seura ei saisi enää hävitä otteluita. Toisaalta hyvä asia oululaisseuran kannalta on se, että 9 pisteellä sarjaa PK-35 ei välttämättä halua sarjasta nousta vaan alkaa hidastamaan loppukaudesta vauhtia. Silloin on Oulun ylpeyden paikka iskeä.

Eilisen perusteella on hyvin vaikea uskoa OPS:n liiganousuun vielä tänä vuonna, kun vain yksi joukkue nousee. Joukkueen selkeästi heikoin osa-alue on hyökkäyspeli. Brodoloni tulisi heivata loppukaudeksi vaikkapa Närpesiin tomaatinpoimijaksi. Pekka Kainun pitää alkaa kantaa vastuuta. Lisävahvistukset eivät olisi pahitteeksi. Luulenkin, että Miika avaa kukkaron nyörejä heinä-elokuun aikana. Hankintalistalla voisi olla pari hyökkääjää ja maalivahti, joka osaa avata peliä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti