keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Lätkän ihmemaa

Sunnuntaina tapahtui se pahin skenaario suomalaisen jalkapallon kannalta. Kevätkendon "maailmanmestareiksi" suoritti itsensä, sinänsä ilmeisesti ihan hyvällä joukkuepelillä, koko kansan ihqut Kiekkoleijonat. Kansanjuhla keräsi 100 000 ihmistä Kauppatorille ja nyt melkein kaikki pikkunassikat pelaavat kaduilla katulätkää vannoen ilmaveivin nimeen. Samaan aikaan pöyristyttävä nationalistinen hypetys kiekkopornon tiimoilta mediassa vain kiihtyy.

Tässä kuvassa kotimainen jalkapallo on ollut suuri häviäjä. Kiekkoleijonien riemuvoiton myötä kuilu jääkiekon ja muiden lajien välillä vain kasvaa. Suomalaisten pyhä lehmä on nielaissut kaiken muun urheiluelämän kitaansa. Ei siis ihme, että futiskatsomoissa on ollut entistäkin tyhjempää, eikä vedonlyöntiskandaaleissa ryvettyneelle liigalle voi enää luvata oikeastaan minkäänlaista varteenotettavaa tulevaisuutta moneen vuoteen. Nyt jos koskaan voisi pieni ja traumatisoitunut futiskansa lyödä rukkaset tiskiin.

En tietenkään millään tavalla tässä halua dissata jääkiekkoa urheilulajina. Se on varmasti ihan hieno peli siinä missä lentopallo, koripallo tai jalkapallokin. Nämä muut lajit ovat vaan joutuneet aika epäkiitolliseen asemaan jääkiekkoon verrattuna. Jääkiekossa sitä himoittua menestystä on mahdollista saavuttaa ilman sen kummempia ponnisteluja lähes puolivahingossa. Maailmanlaajuisesti kilpailluissa lajeissa pienen maan tie huipulle on vaikea, kenties jopa suorastaan mahdoton.

On ikävää, että suomalaiset eivät ole erityisen urheiluhullua kansaa vaan he liittyvät vankkureihin silloin, kun tulee menestystä. Kuten korismies Aleksi Valavuori varsin pistokkaasti totesi, olisi Suomen pitänyt voittaa jääkiekon MM-kultaa viime vuosina edes kerran, jo pelkästään todennäköisyyslaskelmiin perustuen. Jos heität noppaa 15 kertaa, saat luultavasti edes kerran ennen heittoja valitsemasi numeron.

MM-juhlintaan liittyvä erittäin ikävä piirre on ollut mestareiden holtiton alkoholinkäyttö. Se ei sinänsä liity jääkiekkokulttuuriin vaan on koko suomalaisen urheiluelämän ongelma. Urheilupiireissä alkoholinkäyttö on vääristynyttä. Muistan itsekin olleeni juuri 17-vuotta täyttänyt juniori, kun minulle edustusjoukkueen kauden päätöspelin jälkeen linja-autossa tungettiin Linda-siideriä kouraan ja tarjoilu pelasi. Jokainen joka on joukkuelajeja harrastanut, tietää varmasti missä kunnossa pelaajat saunailloissa ovat. Muunlainen käytös leimataan suomalaisissa urheilupiireissä poikkeavaksi.

Valmentaja Pasi Nurminen asteli kisakoneesta umpitunnelissa, kaatui lentokoneen portaissa ja löi päänsä himoittuun pokaaliin. Legendaarinen Timo Jutila esiintyi lehdistölle humalassa ja sai lopulta "sairaskohtauksen", eikä pystynyt nousemaan kansanjuhlassa lavalle. Anssi Salmelan shamanistiset perskännikommentit ja nuuskan raapiminen sormilla huulesta suorassa lähetyksessä antoi varmasti loistavan esimerkin tuleville salmeloille. Herkässä kasvuiässä olevat lapset samaistuvat idoleihinsa, eivätkä osaa kyseenalaistaa tähtien käyttäytymistä. Myös median kaksinaismoralismi on ollut erikoista. Miksi mäkihyppääjät hyllytetään mäkiviikolta, kun korkki julkisesti aukeaa, mutta kiekkosankareille kaikki näyttää olevan sallittua? Toivottavasti Jääkiekkoliitossa oikeasti pohditaan näitä räikeitä ylilyöntejä, eikä vain paineta villasella.

On mielestäni positiivista, että SLU:n Teemu Japisson rohkeasti otti kantaa kiekkokullan juhlintaan. Urheilumenestyksen juhliminen ei anna mitään oikeutusta käyttäytyä huonosti ja antaa lapsille(tai aikuisillekaan) kuvaa tavoittelemisen arvoisesta änkyräkännistä.

Seuraavan kerran, kun Suomi voittaa MM-kisat, pitäisi kaduille määrätä ulkonaliikkumiskielto, ettei vaan kukaan heiluttelisi munaansa kadulla, hajoittaisi paikkoja, roskaisi, lähtisi Haaparantaan tappelemaan, virtsaisi presidentinlinnan katoilla tai muulla tavalla nöyryyttäisi itseään. Mahdollinen kansanjuhla pitäisi järjestää viikko voiton jälkeen Korkeasaaressa ja tapahtumaan olisi ehdottomasti lätkäistävä K-18 ikäraja. Mestarit voisivat siihen asti pämpätä ilman median valvovaa silmää maanalaisessa bunkkerissa, jonka oviaukko on sinetöity. Hengissä selvinneet voitaisiin valita kisajoukkueeseen taas seuraavana keväänä.

Vilpittömät onnittelut kiekkokansalle. Toivottavasti kahden viikon päästä pahin on jo ohi.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Leijonat tuottavat taloudellista tappiota urheiluseuroille

Hei taas rakkaat lukijat ja kivaa kevättä kaikille! Tai oikeastaan kesähän jo nyt on, kun lämmöt paukkuu +20 asteessa, kukat kukkii ja asfaltti polttaa jalkoja. Blogi palaa taas arkeen pieneltä kirjoitustauolta. Sen verran pisti keväinen liigasekoilu masentamaan tai pikemminkin naurattamaan, ettei enää sanatkaan riittäneet kertomaan. Mutta onneksi se kausi saatiin vihdoinkin käyntiin. Halleluja! (Ny rillataan?)

Mutta ei. Lisää ulostetta seurojen tuulettimeen tuli heti avauskierroksella, kun huomattiin, että Suomen mahtavin urheiluinstituutio kiekko-Leijonat pelaavat samalla kellon lyömällä MM-lätkää Bratislavassa. Pahaksi onneksi myös toinen kierros pelattiin Suomen pelin kanssa päällekkäin ja yleisömäärät ovat olleet ennalta-arvatun heikkoja. Kolmaskaan ottelukierros ei vielä pelasta, kun Suomi iskee kivenkovassa puolivälierässä jääkiekon suurmaa Norjaa vastaan. Jos tuosta Suomi vielä menisi välieriin, niin se tarkoittaisi, että todennäköisesti neljäskin liigakierros kärsisi yleisöpulasta finaalipäivänä.

Sääliksi käy liigaseuroja, jotka ovat joutuneet ottamaan jo talvella vastaan iskuja kerta toisensa jälkeen. Kun suuren yleisön mielenkiinto kohdistuu Leijoniin, käy peleissä vain uskollisimmat jalkapalloihmiset.

Tässä kaikkien seurojen yleisömäärät tähän menneessä, kun on pelattu kertaalleen jokaisella paikkakunnalla:

TPS 3292
HJK 2520
KUPS 2245
JJK 1949
VPS 1614
MYPA 1553
IFK Mariehamn 1503
Jaro 1211
Honka 1130
RoPS 1050
Inter 1023
Haka 870

Keskiarvoksi tulee siis vaivaiset 1663, mikä on selvästi alle liigalle tavanomaisen 2500-3000 keskiarvon. Johtopäätös on siis se, että seurat ovat menettäneet selvää riihikuivaa rahaa johtuen jääkiekon ylivalta-asemasta Suomessa. Ainoastaan Maarianhaminassa pelissä ovat olleet kaikki ne, jotka siellä yleensä käyvät. Myllykosken Pallo avasi kautensa hieman aikaisemmin kuin muut, joten se välttyi taloudellisilta tappioilta.

En silti kokisi nähtyjä yleisömääriä minkään sortin katastrofina. On todella positiivista, että Turusta löytyy reilut 3000 tepsifania ja 1000 interistiä, Helsingistä 2500 upeaa HJK:n kannattajaa, Vaasasta 1600 vepsulaista ja Valkeakoskeltakin melkein 900 hakasydäntä. Jatkakaa valitsemallanne tiellä!

Toki seuroille tilanne on kinkkisempi, mutta ei vakava. Olisi väärin sanoa, että Suomessa ei ole jalkapallokulttuuria, kuten eräät toimittajat ovat päätelleet. Jos Leijonat pelaisivat MM-kisoissa Venäjää vastaan päällekkäin jääkiekon SM-liigakierroksen kanssa, olisi yleisöpula aivan yhtä todellinen. Manner-Suomen urheilukulttuuri on MM-lätkäorientoitunutta. Kun Leijonat pelaavat, paljastuu seurakulttuurin ohuus aina, oli laji mikä hyvänsä.

Pitäisikö huolestua? Ei suinkaan. Näin se on mennyt ainakin niin kauan kuin minä muistan. Ne paljon puhutut "tuularit" palaavat kyllä kentän laidoille, kun Leijonat on saatu pudotettua kisoista. Eli jos pelkästään seurojen taloutta ajatellaan, niin Norjan voitto torstaina toisi liigaseuroille puhdasta rahaa kassaan.

Olen ollut huomaavinani, että viime vuosina turhasta yleisömäärien tuijottelusta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä eroon. Se on oikea suuntaus. Yleisömäärien ei pidä olla ainoa mittari, vaan tärkeämpää on itse peli. Jalkapallon ei myöskään pidä väistellä tai nöyristellä pahaisten marginaalilajien tapahtumakalenterien edessä. Vahva jalkapallokulttuuri keskittyy itse peliin, eikä kentän ulkopuolella tapahtuviin epäolennaisuuksiin. Tästä on hyvä jatkaa. Torilla tavataan?