perjantai 11. helmikuuta 2011

Tervetuloa toivotalkoisiin!

Onpas taas ollut hengastyttävä helmikuu. Talven viimeiset pakkaset paukkuvat ulkona ja ainoa asia mitä kotimaisesta jalkapallosta saa lehdistä lukea on AC Oulun ikävä, mutta toisaalta varsin viihteellinen, liigalisenssiselkkaus. Oletan, että "any publicity is good publicity" vai mitenkä se nyt menikään? Onneksi sentään maajoukkueella ja Shefkillä menee huomattavasti paremmin.

Veikkausliigan alkuun on siis aikaa reilut kaksi kuukautta. Vieläkään ei ole selvinnyt se, montako seuraa alkavalla kaudella liigassa pelaa tai montako ottelua pelataan. Syyllinen tilanteeseen on vanha tuttu häirikköseura AC Oulu, jolle Suomen Palloliiton seuralisenssikomitea päätti olla antamatta liigalisenssiä. Asioita sen syvällisemmin tuntematta, on kuitenkin syytä epäillä liigalisenssikomitean kannan olevan hyvin perusteltu.

Tilanne aiheuttaa tietysti paljon hallaa suomalaiselle jalkapallolle ja Veikkausliigalle. 13 joukkueen tynkäsarja rankaisee niitä seuroja, jotka ovat velvoitteensa sääntöjen mukaan hoitaneet. 13 joukkueen sarja antaisi seuroille vain vaivaiset 12 kotipeliä, joka tietäisi tulonmenetyksiä ja toisi ikäviä taukoja kotiotteluiden välille.

Tilanne on ikävä, varsinkin kun lisää pelejä on toivottu talouden tukemiseksi. Mutta liekö 13 joukkueen sarja sittenkään kovin suuri ongelma siihen imagotappioon verrattuna, jos AC Oulu taas elokuussa ilmoittaisi, että rahat on loppu ja varmuutta ei ole pystyykö se jatkamaan kauden loppuun. Näinhän tapahtui viime vuonna, mutta silloinkin kauhean parkumisen, karvalakkilähetystöjen ja marttyyriksi heittäytymisen jälkeen sai seura kinuttua jostain hieman jatkoaikaa toiminnalleen.

Onneksi viimeistään kaudella 2012 liigassa pelataan 33 kierroksen sarjakausi. Silloin ottelutuotot alkavat näytellä paljon suurempaa osuutta seurojen budjeteissa. Tämän kauden liigasta uhkaa tulla pelkkä pannukakku ja välikausi. Liigalisenssien myöntäminen tulisikin hoitaa jo paljon aikaisemmin, niin että aikaa jäisi mahdollisten valitusten ja oikeusprosessien jälkeen täydentää joukkuemäärää halukkailla Ykkösen seuroilla. Olisin hyvin mielelläni nähnyt esimerkiksi PoPan, Lahden tai vaikkapa taloudellisesti terveen Oulun Palloseuran pelaamassa AC Oulun paikalla. Nykyisen aikataulun puitteissa se ei ollut mahdollista.

Kaikista epäreiluin tilanne on niille pelaajille ja valmentajille, joille seura on lupaillut tähdet ja kuun taivaalta, paljon upeita liigapelejä ja turvallista toimeentuloa. Jos ei ole liigapaikkaa, on valmentajien, pelaajien ja seuratoimijoiden työt vaarassa lähteä alta. Nykyiset sopimukset todennäköisesti raukeavat, jos AC joutuu aloittamaan uuden kauden alemmilta sarjatasoilta. Todennäköisesti sellainen päätös tietäisi konkurssia ja AC Oulun tuhoa.

Sääliksi käy myös AC Oulun hienoja uskollisia kannattajia, jotka ovat innokkaasti kiertäneet seuransa perässä ympäri Suomea. Heille AC Oulun katoaminen olisi sama kuin perheenjäsenen poismeno. Suomalaisella jalkapallolla ei ole varaa yhdenkään seuran jo orastavien perinteiden ja sen myötä syntyneen kannatuspohjan tuhoutumiseen. Toisaalta voi myös kysyä, olivatko AC Oulun kannattajat liian sinisilmäisiä seurajohtonsa mahtipontisuuden ja vauhtisokeuden edessä. Historia on osoittanut, että AC Oulun tulopohjalla oikea paikka olisi ollut maltillinen divarijalkapallo mahdollisemman pienellä menobudjetilla.

Tällä viikolla, pakon edessä, AC Oululta nähtiin taas tutut "toivotalkoot", kun seuran toimijat hattu kädessä ovat mankuneet Oulun yrityselämää ja kaupunkia mukaan talkoisiin, että päästäisiin sittenkin pelaamaan. On syytetty epäreilua lisenssimenettelyä, etelän salaliittoa ja jopa naapuriseuraa, vaikka kaiken takana ovat omat itseaiheutetut töppäykset.

Surkuhupaisaa on, että omat virheet maksatetaan nyt täysin viattomien ihmisten kustannuksella. AC Oulu on perustanut oman "ehdollisen tilin", jonne voi antaa lahjoituksia sillä ehdolla, että liigalisenssi myönnetään. Eräskin koneyrittäjä meni tähän halpaan ja maksoi kakkukahveista 10 000 euroa. "Täytyyhän poikien päästä pellaan." Erikoista köyhäinapua on myös Oulun kaupungin esitys siitä, että AC Oulun ei tarvitse maksaa kenttämaksuja, kun ovat niin köyhiä. Varsin kyseenalainen signaali esimerkiksi OPA:lle ja OPS:lle, jotka ovat oululaisessa ympäristössä pystyneet asiansa hoitamaan viimeisen päälle hyvin. Varmasti heillekin maistuisi vapaamatkustaminen Oulun liikuntaviraston kenttävuoroilla, mutta ovat ilmeisesti hoitaneet asiansa liian sivistyneesti. Elämä ei ole reilua?

Viimeinen niitti AC Oulun tilanteeseen taitaa olla tämänpäiväinen uutinen Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Kaksi AC Oulun palkkaamaa ihmistä on jättänyt Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukseen palkkaturvahakemuksen. Toinen heistä vaatii 9 500 euron ja toinen 1 000 euron palkkasaatavia. Näillä uutisilla ei varmaankaan AC Oulun mahdollisuudet pyörtää lisenssipäätös juurikaan kohene. Ilmeisesti toimistolla ollaan oltu niin tohkeissaan ilmassa satavissa tuhatlappusista ja hyvästä meiningistä, että tuhannen euron palkkalaskua ei olla muistettu maksaa? Toinen vaihtoehto on, että AC Oulun toimistolla eletään edelleenkin pellossa.

Yhdessä asiassa olen kuitenkin eri mieltä liigalisenssikomitean kanssa. Sen mukaan AC Oulun kohdalla jatkuvuuden periaate ei toteudu. Minun mielestäni tuo jatkuvuus nimenomaan toteutuu: 2006 rahojen loppuminen kesken kauden, 2009 palkkaturvat, 2010 rahojen loppuminen kesken kauden, 2011 palkkaturvat, jatkuvat epärealistiset budjetit, AC Oulu ry:n ikuiset miljoonavelat, ainainen venkoilu sovittujen laskujen maksamisissa, haasteellisesti laaditut myyntibudjetit, aina täysin yläkanttiin arvioidut lippu- ja oheismyyntituotot ja joka vuosi uuden helppoheikin palkkaaminen "myyntitykiksi" toimistolle toteuttavat sellaista jatkuvuuden periaattetta ettei paremmasta väliä.

Herra antoi, herra otti, tyydy siihen hottentotti. Kansi kiinni ja kuulemiin.

1 kommentti:

  1. Älä huoli Boris. Olen lupautunut kaiken muun mitä Oulun yritysmaailma ei saa kasaan.

    T: AC Oulun etäkannattajat Irlannin veroparatiisista.

    VastaaPoista