tiistai 15. helmikuuta 2011

Gattuso on eläin

Yleensä en jaksa innostua tai edes katsoa YLE:n Mestarien liigan tv-otteluita, mutta nyt voi sanoa, että AC Milanin ja Tottenhamin neljännesvälierän ensimmäinen osa oli kerrankin mielenkiintoista jalkapalloa. Usein Mestarien liigassa nähdään rikkaiden pöhöttyneiden suurseurojen aneemista ja läpeensä tylsää potkiskelua, mutta tämä peli oli toista maata. Vaikka tulin mukaan seuraamaan peliä vasta toisella jaksolla, niin pakko myöntää, että nyt oli taistelun makua ja koko ajan ukot kävivät kuumina.

Niin, täytyy vielä täsmentää, että kuumina kävivät nimenomaan AC Milanin pelaajat. Yleensä en voi sietää englantilaisia seurajoukkueita, mutta Milanin joukkueen sikailu ja idioottimainen ylikierroksilla käyminen oli niin irvokasta, joskin viihdyttävää, seurattavaa, että kaikki sympatiat kääntyi lontoolaisten puolelle. Ensin tunnin kohdalla Milanin Mathieu Flamini rappasi hullunkiilto silmissään täydellä vauhdilla molemmat kengänpohjat edellä Tottenhamin Vedran Corlukaa, joka sai niin kovan tällin, että mies joutui keskeyttämään. Törkeän teurastuksen jäljiltä Vedran Corlukaa uhkaa pitempi huili, kun nilkka vääntyi ja sen suojaksi asetettiin laskettelukenkä. Flamini selvisi vain keltaisella.

Milan kävi tämänkin jälkeen erittäin kuumana ja varsinkin Gattuson temperamentti kuohahti joka tilanteessa yli äyräiden. Intohimoinen milanilaisyleisö eli kotijoukkueen sikailussa hyvin mukana, propsit tietysti sille hyvästä tunnelmasta. Tottenham piti hienosti päänsä, eikä lähtenyt mukaan nokitteluun, vaikka kerran Gattuso jopa tyrkkäsi Tottenhamin kakkosvalmentajaa törkeästi rintaan. Olisi ollut punaisen paikka.

Syyskaudella Suomen ja Brescian keskikenttäpelaaja Perparim Hetemaj sai Italian mediassa otteistaan ja asenteestaan kehuja ja häntä verrattiin itse Gattusoon. Täytyy kuitenkin tämän ottelun perusteella sanoa, että ei meidän oma ADHD-nuoremme pääse (onneksi!) lähellekään samanlaiseen tunnevyöryn kirjoon kuin Gattuso Tottenhamia vastaan.

Gattuson provosoituminen vähäisimmistäkin hipaisusta oli naurettavaa pelleilyä, kun samaan aikaan mies yritti lahdata lontoolaispelaajia kuin vierasta sikaa. Lapsellinen mies hakkasi nurmea, kävi käsiksi Tottenhamin valmentajaan, itki tuomarille ja lopulta keltainen kortti heilahti, mikä tarkoittaa sitä, että mies pelasi ääliömäisellä tavalla itsensä ulos toisesta osaottelusta. Vielä loppuvihellyksen jälkeen raivopää yritti hakea väkisin myllyjä Tottenhamin vaihtopenkin kanssa. Pohjoismaalaisesta näkökulmasta katsottuna on hyvin vaikea ymmärtää tällaistä käsittämätöntä energian hukkaan heittämistä.

Kuten oikeissa saduissa myös tässä tarinassa oli onnellinen loppu. AC Milanin vyörytys näytti vääjäämättä johtavan kotijoukkueen maalintekoon: joukkueella oli lukuisia loistavia maalintekopaikkoja ja vain maalivahti Gomes näytti pitävän pystyssä sillassa ollutta Spursia. Umpilisäkeleikkauksesta toipuvan puolikuntoisen Luca Modricinkaan sisääntulo ei juuri Tottenhamin toivoa lisännyt. Sama myllytys ja paine jatkui vierasjoukkueen maalilla. Sitten täysin vastoin pelin kulkua pääsi yllättäen Tottenham iskemään johtomaalin, kun 80 minuuttia oli pelattu. Modricin pystysyötöstä huippunopea taskuraketti Aaron Lennon vei Milan-pakin "kebabkioskille" ja syötti maalin eteen väijymään hölkötelleelle kiraffimaiselle Peter Crouchille, joka iski varman maalin tärkeällä hetkeällä. Oikeus voitti!

Kuin kirsikaksi kakun päälle loistava ottelu sai arvoisensa huipennuksen, kun Milanin Zlatan Ibrahimovic viimeisteli yliajalla vaikealla saksarilla tasoituksen, mutta joka lopulta hylättiin paitsiona. Sitä se tv-kuvien perusteella hienoisesti olikin. Tuo paitsiomaali teki Milanin tappiosta entistä katkeramman ja Tottenhamin voitosta vieläkin suloisemman. Jalkapallo on parhaimmillaan aivan suvereenin hieno peli. Mestarien liiga ei ehkä sittenkään ole vielä täysin pystyynkuollutta pakkopullaa...

2 kommenttia:

  1. Melko ristiriitaista tekstiä ehdit suoltaa. Syytetty, Gattuso, oli juuri se pelin sytyttäjä. Ensimmäinen jakso (jota et nähnyt) oli ankeaa ja hengetöntä näperrystä, koska Milan ei ollut pelissä sisällä. Puoliajalla luultavasti Gattuso piti ääntä kopissa ja toi kapteenina toiselle jaksolle aivan erilaisen Milanin, joka taisteli ja tahtoi. Gattuso nimenomaan teki ottelusta unohtumattoman. Gattuso teki sen osoittamalla omalle joukkueelleen ja ensimmäisellä jaksolla viheltäneille faneille, että hän ei aio antaa periksi. Hänelle läsnäoleva yhteisö merkitsee.

    Flaminin rappaus oli törkeä, mutta ensimmäisellä jaksolla (jota et nähnyt) Dawson iski kyynärpäällä Zlatania päähän vähintään pilkun arvoisesti. Monesti samanlaisista iskuista on näytetty jopa punaista, joten tuomari valitsi linjan. Flamini pelasi sen rajoissa ja sai linjan mukaisen tuomion.

    Joe Jordanin tönäisy ei missään nimessä ollut punaisen kortin arvoinen. Vastaavaa tönimistähän tapahtuu koko ajan kentällä, missä myös Jordan oli. Gattuso lähinnä passitti hänet pois sieltä, minne hänellä ei ole mitään asiaa.

    Mitä vielä? Gattusoko pelasi itsensä ääliömäisesti ulos seuraavasta pelistä? Näitköhän edes tokaa jaksoa? Gattusolle nostettu keltainen oli oikeusmurha. Tilanteessa ei ollut rikettä eikä tilanteesta olisi kuulunut tuomita edes vapaapotkua. Gattuso osui ensimmäisenä palloon. Hän ei tullut tilanteeseen jalkapohja edellä vaan pelasi palloa jalkapöydällä. Gattuso oli joutunut tuomarin ajojahdin kohteeksi. Aina kun Gattuso lähestyi pallollista, tuomarin pillikäsi reagoi. Kyse oli tuomarille häpeällisestä ennakkoluulosta. Pillipiipari katsoi myös läpisormien, kun Tottenhamin pelaajat hiillostivat italialaista. Esimerkiksi Crouch sai tuomarin silmien alla kopauttaa Gattusoa nilkoille tilanteen jälkeen ilman minkäänlaista sanktiota.

    Gattuso on hieno mies. Hänen kaltaisiaan jalkapallo kaipaa, edes siksi, että sinäkin jaksaisit jatkossa katsoa koko ottelun.

    VastaaPoista
  2. Kiitos näkemyksestäsi. Varmasti ihan hyviä pointteja. En tosiaan nähnyt ekaa jaksoa ja se varmasti estää ottelun kokonaisvaltaisen luonteen täydellistä ymmärtämistä. Se mitä kirjoitin koskeekin vain tuota toista jaksoa ja siitä heränneitä ajatuksia. Oikeassa olet varmasti siinäkin, että Gattuso joutui tuomarin pihteihin, mutta tuollainen käytös on omiaan edistämään silmätikuksi joutumista. Samaa mieltä olen siinä, että jalkapallo tarvitsee Gattuson kaltaisia värikkäitä pelaajia. Jokainen taplaa tyylillään ja toivottavasti on myös valmis kantamaan vastuuta tekemisistään. Hieno peli kertakaikkiaan. Tai ainakin se se toinen jakso, jonka näin.

    VastaaPoista