perjantai 23. joulukuuta 2011

Runqvistin Jouluevankeliumi, vol 3

Hei taas rakkaat ystävät ja toverit! Taas on se aika vuodesta, kun jatkamme tutuksi käynyttä perinnettä ja laadimme Runqvistin Jouluevankeliumin. Tämä on nyt jo kolmas laatuaan. Niin se aika vierähtää...

Viime vuoden lahjalistalla minulla oli seitsemän toivetta. Niistä voi sanoa neljän toteutuneen. Ei siis mikään paha vuosi loppujen lopuksi?

1. Toivoin maajoukkueen suosion säilymistä ennallaan ja että SMJK ja muut katsojat jaksaisivat kannustaa Huuhkajia edelleen. Lupasin myös olla paikalla Råsundalla kun Suomi kohtasi Ruotsin.

Tämä kohta toteutui lähes täydellisesti. Suomi jaksoi pelata karsinnat loppuun nuorekkaalla joukkueella ja yleisöäkin piisasi ihan kiitettävästi. Olin paikalla Tukholmassa yli tuhannen muun suomalaisen kanssa, vaikka tuloksellisesti se olikin eittämättä kauden murhaavin matsi. SMJK:n syksyä väritti tifoselkkaus ja mellakat. Uskon, että saatu julkisuus vain terävöitti ilmettä ja oli hyväksi suomalaiselle jalkapallokulttuurille.

2. Toivoin, että Palloliitto löytäisi mahdollisimman sopivan päävalmentajan maajoukkueen peräsimeen.


Mixu on osoittanut olevansa sopiva! Loistava ja pitkäaikainen vaihtoehto maajoukkueen päävalmentajaksi. Ei minkäänlaista valittamista. Jatka valitsemallasi tiellä!

3. Toivoin, että Suomeen kasvaisi uusia maalintekoon pystyviä huippuhyökkääjiä. Mainitsin nimeltä potentiaalisiksi vaihtoehdoiksi Roope Riskin ja Teemu Pukin.


Teemu Pukki lunasti odotukset, vaikka tuskin kukaan olisi lyönyt rahojaan Teemun puolesta vielä keväällä tappiollisen IFK Maarianhamina-ottelun jälkeen. Toisin kävi ja Boris Runqvist oli oikeassa. Teemu Pukki on suomalaisen jalkapallon todellinen kultapoika. Ura Schalkessa on alkanut enemmän kuin lupaavasti.

4. Toivoin suurta muutosta kotimaiseen jalkapalloon siten, että suurten kaupunkien joukkueet menestyisivät viime kautta paremmin. Nimeltä mainitsin JJK:n, Hongan, Tampere Unitedin, TPS:n, Interin ja Oulun, joiden tehtävänä olisi ollut kasvattaa "jalkapallobuumia".

Tämä haave meni jokseenkin reisille. Kulunut kausi oli Veikkausliigalle surkea. Seurat kärsivät rahapulasta, liigan maine oli ryvettynyt sopupeliskandaalien takia ja maaseututaajamien joukkueet surffasivat muutaman sadan yleisömäärillä. Tampu suljettiin sarjasta, AC Oulu tiputettiin divariin, OPS ei noussut, Hongan glooria on lopullisesti ohitse ja TPS palasi takaisin tavallisten seurojen tasolle. Oikeastaan ainoa valopilkku oli JJK:n suosion jatkuminen ja europelipaikan saavuttaminen. Tosin se hinta, mikä siitä maksettiin, saattaa vielä osoittautua liian kovaksi?

5. Toivoin suomalaiselle jalkapallolle lisää rahaa, stadioneita, kansainvälistä menestystä ja irtautumista lintukotomeiningistä.


Ei, ei ja ei. Taas mentiin metsään. Lintukotomeininki jatkuu, liigan urheilullinen taso on ehkä heikompi kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla ja stadionien kunnostuskin on jämähtänyt kuntien väitettyyn rahapulaan. Ainoa hieno asia oli HJK:n odotettua parempi euromenestys. Schalke-pelit pelastivat kesän ja oli melko lähellä, että suomalainen seura olisi tehnyt historiaa. HJK on nyt rikkaampi kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla ja sillä on pienet saumat nousta suomalaiseksi Rosenborgiksi. Toivotaan, että onni on HJK:n puolella ja se saa kerättyä ainakin melkein yhtä kovan jengin kuin viime kaudella. Helppoa se ei tule olemaan.

6. Toivoin Tampereelle omaa mesenaattia ja tukiverkostoa, joka maksaisi Unitedin vanhat velat pois.

Näin jälkeenpäin katsottuna tämä toive nostattaa vähän hassuja ellei jopa hysteerisiä tuntemuksia. Mesenaatti löytyi kyllä Singaporesta, mutta seuran taru päättyi siihen. Oikeastaan tämä kohta täytyy siis laskea toteutuneeksi, sillä Tamun kannattajat jatkavat toimintaa ensi kaudella Tampereen piirin Kutosessa ja mikä parasta täysin velattomana ja tervejärkisten todellisten jalkapalloihmisten johdolla. Kaikkien tempauksieni jälkeen poden hienoista syyllisyyttä ja haluaisin maksaa Tamun kannattajille kunniavelkani takaisin pukemalla sinisen paidan päälleni. Älkää siis epäröikö soittaa minulle, jos tarvitsette pelaajia. Olen valmis kantamaan värejänne ja johdattamaan sinipaidat kohti korkeampia sarjatasoja.

7. Toivoin Hongan stadionhankkeen etenemistä ja samalla Hongan taistelua mitaleista. Toivoin myös Tampereen kaupungin myötämielisyyttä Lemminkäinen-stadionia kohtaan.


Eiköhän nämä kaikki stadionhaaveilut niin Espoossa kuin Tampereellakin ole nyt syytä laittaa jäihin. Ei tule tapahtumaan. Honka taistelee lähinnä sarjapaikastaan tulevina vuosina. Toivottavasti se tekee sen Myyrmäessä.

-------------------

Mitä sitten toivoisin kaudelle 2012? Tässä tiukassa tilanteessa ei ainakaan seurajalkapallon suhteen uskalla liian optimistinen olla. Kaikki merkit viittaavat siihen, että ensi kaudella sarja tulee olemaan entistäkin heikkotasoisempi ja persaukisempi mutasarja, jota rahassa kylpevä HJK dominoi taas mielinmäärin. Hiukan sääliksi käy Klubia, kun se joutuu ilman omaa syytään kärsimään sparraajien puutteesta. Se voi heijastua pahimmillaan myös eurokrapulana.

1. Toivon HJK:lle Europaliigan lohkovaiheen paikkaa. Tämä on kova tavoite, mutta uskon, että seura on taas vuoden kypsempi taistelemaan tosissaan eteenpäinmenosta. Parempaa arpaonnea vaadittaisiin myös.

2. Toivon, että liigasta saataisin ulos joku maaseudun rahattomista rupujengeistä. Se voi olla vaikkapa Jaro, Haka tai Mypa. Tilalle laatua suurista kaupungeista, esimerkiksi OPS, SJK tai HIFK. Tämän kehityksen sopisi jatkua myös tulevilla kausilla.

3. Toivon, että HJK saisi edes yhden potentiaalisen kilpailijan Veikkausliigaan. Yksinäinen ylivoima ei kehitä tarpeeksi.

4. Toivon, että liiga pääsee irti Urho TV:n kusetussopimuksesta ja Veikkauksen asemaa katsotaan kriittisemmällä otteella. Kaikki vaihtoehdot pitää tarkistaa, eikä toimimattomiin instituutioihin pidä hirttäytyä.

5. Toivon Teemu Pukille onnea Schalkeen. Hän on suomalaisen jalkapallon ykkösmies tällä hetkellä. Toivon, että Teemu ei loukkaantuisi, saisi vielä lisää terävyyttä ja rohkeutta otteisiinsa ja tekisi ainakin viisi maalia kevätkaudella. Suomi-Ranska-pelissä toivon Teemun tekevän maalin ja tuovan Suomelle MM-avauksesta kolme pistettä.

6. Toivon, että Sauli Niinistön valtakauden jälkeen Palloliiton johtoon saadaan aito sateentekijä, joka voi oikeasti tuoda toivoa matalaliitoa lentävään kotimaiseen jalkapalloon.

7. Lopuksi toivon oikeutta kaikille kaltoin kohdelluille jalkapallokannattajille Suomessa ja Jouharyhmältä lisää ajankohtaisia räpäytyksiä aiheesta. Taistelu on alkanut!

torstai 1. joulukuuta 2011

Englantilainen jalkapallo on kuollut! Eläköön PAOK Saloniki!!

Eläköön, eläköön, eläköön!! Englantilainen jalkapallo on kuollut ja kuopattu! Näin voidaan sanoa, kun kreikkalainen altavastaaja PAOK Saloniki järjesti todellisen jalkapallothrillerin perinteikkäällä White Hart Lanellä ja voitti täysin oikeutetusti englantilaisen mahtiseura Tottenhamin maalein 2-1.

Todettakoon että englantilaisten kavennusmaali tuli rankkarista ja oli täysi oikeusmurha, joka käänsi ottelun luonteen täysin. Kaiken lisäksi kreikkalaiset saivat tuosta väärin tuomitusta tilanteesta punaisen kortin. Tosin altavastaajan taistelua tuo kortti vain tulistutti ja teki lopulta voitosta yhden kaikkien aikojen kauneimmista, jonka olen jalkapallokentillä nähnyt.

Ottelussa oli kuitenkin nähtävissä paljon suurempaa symboliikkaa kuin pelkkä Euroopan liigan marraskuinen lohkovaiheen ottelu. Tämä ilta osoitti niin pelillisesti kuin myös siinä tapahtuneen yleisön käyttäytymisen perusteella kuinka englantilainen jalkapallo on kuollut ja kuopattu.

Muutama tuhat PAOK-kannattajaa näytti heti alusta alkaen mitä intohimo ja ultrakulttuuri merkitsee. Sen avulla PAOK siirtyi nopeasti tavoittamattomaan 2-0 johtoon ja samalla saavutti varman jatkopaikan. Paidat riisuttiin pois ja "horto magiko" kaikui niin että korvissa vaan suhisi. Kannatuskulttuuri on yksinkertaisesti kaikkein tärkein asia jalkapallossa, mikä voi siirtää jopa vuoria paikoiltaan, kuten tänään nähtiin.

Tällaista raivokkaan intohimoista eläytymistä ja tunnelmaa, jonka kreikkalaiset tänään Lontossa järjestivät, ei olla nähty yhdessäkään Valioliigan ottelussa tällä kaudella, eikä tulla enää tällä vuosikymmenellä varmasti koskaan näkemäänkään. Tottenhamin rahan ahneet tähtipelaajat jäätyivät kreikkalaisten lauluihin totaalisesti ja se sai valkopaitaisen pelleporukan näyttämään kehnolta amatöörien kyläseuralta. Vain ruskea vana valui raharikkaiden Tottenham-pelaajien puntista, kun PAOKin tosikannattajat ottivat täysin White Hart Lanen haltuunsa. Ja mikä irstainta, tämä kaikki tapahtui samaan aikaan kun Tottenhamin omat katsojat, koostuen lähinnä Lontoon cityn juutalaisista pankkiireista, snobeista ja muista jalkapalloa ymmärtämättömistä jupeista, lähinnä puhaltelivat muniinsa ja yrittivät välillä kiusaantuneen oloisesti mumista säälittäviä ja mielikuvituksettomia britti-huutojaan. Tähän on tultu.

Mistä tämä kaikki kertoo? No se kertoo tietysti siitä, että englantilainen jalkapallo on menettänyt täysin aidon vanhan sielunsa ja arvovaltansa. Tottenhamin tappio ilman minkäänlaista briteille ennen niin ominaista taistelua ei ollut yllätys. Ennenvanhaan englantilaiset nuoret miehet lähtivät ryöstöretkille Keski-Eurooppaan, varastivat merkkivaatteita muotikaupoista ja järjestivät ottelupaikkakunnilla täysiveriset mellakat. Silloin englantilaisia pelättiin. Mutta nykyään tuo kannattajakulttuurin suuri valtikka on siirtynyt Kreikkaan, Turkkiin ja muualle Itä-Eurooppaan.

Siinä missä tämän päivän englantilainen wannabe-huligaani istuu pubissa ja juo olutta lädien kanssa, samaan aikaan itäeurooppalainen ultra syö hormooneja, vaalii ruumiinkulttuuria ja harjoittelee taistelulajeja. Ei siis ihme, että englantilaiset kannattajat eivät enää tulee ottamaan suuria voittoja kannattajien välisissä taistoissa, eivätkä tuo kotietua seurojensa otteluihin. Päinvastoin, englantilaisille nauretaan.

Pidän suurena ihmeenä, jos Englannin Valioliigan keinotekoinen rahaan perustuva mahtiasema säilyy vielä tulevinakin kausina. Kuka ihmeessä haluaa seurata tällaista kirjastonhoitajien tylsää virkamiesliigaa, jossa ylipalkatut plösöt potkivat hiljaisten katkarapukatsomoiden edessä? On vain ajan kysymys, milloin suuri yleisö tajuaa tämän kusetuksen ja sen, missä oikeasti pelataan edelleen sitä vanhan ajan hyvää aitoa jalkapalloa. Sitä jalkapalloa, jossa yleisö koostuu työväenluokkaisista kovaa huutavista miehistä ja jossa pelipäivinä on aina kyse taistelusta elämästä ja kuolemasta. Se ei ole bisness-eliitin ja turistien leikkipaikka vaan aitojen kannattajien peliä, jossa pääosassa ovat soihdut, savut, bängerit, kauniit katsomokoreografiat, uhkaavalta tuoksuva ilmapiiri ja kaarteiden omat lait. Kaikki tämä aidon elämän maku puuttuu Englannin Valioliigasta.

On aivan varmaa, että jossain vaiheessa suuri totuus paljastuu ja silloin Aasiassa ja muualla Englantia huoraavilla tärkeillä jalkapalloalueilla tämä huomataan ja ison globaalin rahan suunta kääntyy. Silloin Itä-Euroopan sarjojen ja Kreikan tyyliset sarjat ovat vahvoilla taistelussa kansainvälisestä mediahuomiosta ja tv-rahavirtojen uusjaossa. Valta tulee vaihtumaan samalla tavalla kuin se tänään symbolisesti kääntyi White Hart Lanella. Muistettakoon tämä ilta englantilaisen jalkapallon kuolinpäivänä. Eläköön PAOK! Eläköön elämän makuinen hienostelematon jalkapallo!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kotkan megatähti jätti itsensä varjoon Ruhrin derbyssä

Teemu Pukki, tuo Suomen jalkapallon suurin toivo tällä hetkellä, pääsi taas maistelemaan Bundesliigan sykettä ja tällä kertaa vieläpä elämää suurempaan Ruhrin alueen derbyyn. Dortmundin Westfalenstadionilla huikeassa tunnelmassa pelatun ottelun Pukki aloitti vaihdossa, mutta 54.minuutilla päävalmentaja Huub Stevens päätti ottaa Pukin sisään.

Tuossa vaiheessa Schalke oli 0-1 tappiolla, joten Teemulle tarjottiin vapahtajan viittaa harteille. Sitä Teemu ei koskaan ottanut vaan tyytyi ujoon esitykseen laidallaan. Tuo uusi pelipaikka ei oikein vieläkään näytä "nuorukaiselle" istuvan vaan Teemu näyttää olevan edelleen eksyksissä. Mistä Teemu löytäisi laitapelaamisen nautinnon?

Teemu elää pallosta. Tänään Teemu ei sitä saanut. Osaksi omasta syystään, osaksi omaa syyttömyyttään. Dortmund pystyi varsin vaivattoman näköisesti hallitsemaan tapahtumia, eikä Schalke milloinkaan herännyt joukkueena pelaamaan. Dortmundin uskomaton hornankattila olisi toki voinut vetää veteläksi joukkueen kuin joukkueen. Ehkä jopa Barcelonalla olisi ollut kova työ viedä pisteet.

Negatiivista oli, että Pukista edelleen huokuu aivan liikaa agressiivisuuden puute ja pehmeys. Se näkyy liiallisena lönköttelynä, kun pitäisi juosta vastustajan iholle. Se näkyy tärkeissä puskutilanteissa, kun pitäisi taistella pallo omalle joukkueelle. Se näkyy terävyyden puutteena, kun pitäisi saada syötöt haltuun. Pahimmillaan päävalmentaja Steevens voi tulkita Teemun elekielen haluttomuudeksi ja silloin peliajan saaminen varmasti vaikeutuu.

En koskaan Veikkausliigan peleissä kiinnittänyt asiaan sen suurempaa huomioita, mutta Bundesliigassa Teemun ujous korostuu. Laitapelaajana Teemun pitäisi pyytää rohkeammin palloa jalkaan. Teemun ei pidä vähätellä itseään tai olla niin pirun vaatimaton, vaan ottaa rohkeammin roolia ja näyttää siltä, että uskoo itseensä. Jos ei se tunnu luonnolliselta, niin sitten pitää yrittää edes näytellä? Tällä hetkellä Teemun meno näyttää liikaa lammasmaiselta anteeksipyytelyltä kuin oikean staran elkeiltä. Olin huomaavinani, että myöskään pelikavereiden luotto Teemuun ei ollut tänään parasta mahdollista. Luottamus ansaitaan teoilla.

Kentän ulkopuolelta on toki aina helppo jeesustella ja esittää parannuksia. Uskoisin, että Kotkan megatähti tietää itse parhaiten missä mennään. Näihin edellä lueteltuihin asioihin on helppo Teemun itse kiinnittää huomiota ja petrata niissä. Uskon, että tulevaisuudessa nähdään röyhkeämpi, kovempi ja itsevarmempi Teemu Pukki. Elä unelmaasi täysillä, älä puolivaloilla.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Jyllannin mustat minuutit

Boris Runqvistin silmillä katsellen Suomi pelasi tuloksellisesti kelpo ottelun Blue Water Arenalla. 1-2 tappio maailman huippujoukkueelle ei ole ollenkaan paha, mutta se tapa, jolla tappio tuli oli erikoinen. Mixu Paatelainen ei ollut tyytyväinen vaan syytti pelaajiaan löysästä asenteesta.

Ehkä osittain Mixun mielipiteeseen löysäilystä voi yhtyäkin. Mutta löysällä asenteella tuli myös Tanska ja Suomi sai ensimmäisellä jaksolla pidettyä suhteellisen helposti yllätysjohtonsa. Yleisökään ei ollut tyytyväinen kotijoukkueen otteisiin ja alkoi jopa buuaamaan omilleen. Tauolta tultiin Suomen 1-0 johdossa. Tässä vaiheessa peli olisi pitänyt pystyä tappamaan, mutta musta minuutti toisen jakson alkupuolella tuhosi haaveet voitosta.

Molemmat Tanskan maalit tulivat Suomen omista nukahduksista. Jotenkin tuli taas mieleen viime maaliskuun hengetön Portugali-kohtaaminen, jossa joukkue ei missään vaiheessa herännyt taistelemaan. Vaikka Suomi pystyi toisella jaksolla luomaan hyviäkin hyökkäyksiä, ei se saanut keskityksistään mitään vaarallista aikaan.

Suomen tehottomuus menee osittain myös Teemu Pukin piikkiin. Teemu ei ole mikään rymistelijätyyppi, joka olisi parhaimmillaan runnomassa palloja sisään ruuhkan keskeltä. Sinne olisi tarvittu Shefki Kuqi puskemaan pallot sisään. Sellaista pelaajaa Suomella ei tällä hetkellä ole. Toki jokerikorttina Juhani Ojalan olisi voinut siirtää loppuminuuteiksi piikkipaikalle. Sellainen ei vaan taida sopia Mixun idealismiin.

Ottelun ikävintä antia, omista virheistä syntyneiden maalien lisäksi, oli tietysti nuo ensimmäisen jakson mustat minuutit. Ensiksi Losan erittäin pahalta näyttänyt polvivamma ja sen jälkeen hyvin pelanneen Fredrikssonin pohjerevähdys. Omien huonot syötöt ja marraskuinen tanskalaisnurmi tekivät pelaajille todelliset karhunpalvelukset. Sonera Stadiumin tekarilla näitä vammoja ei ehkä koskaan olisi tullut?

Fredrikssonin vamma tuskin edes on kovin paha, mutta Alekseilla alkoi aikainen Joulutauko. Lähes maaginen paluu maajoukkuepaitaan huipentui maalintekijän maaliin 18.minuutilla, mutta iloa kesti vain 7 minuuttia, kun nappulat juuttuivat nopeassa käännöksessä nurmeen ja polvi pääsi vääntymään periaatteessa täysin harmittoman näköisessä tilanteessa. Losan tuskasta näki, että nyt pudottiin kovaa ja korkealta. Uudessa seurajoukkueessa Kazanissa alku oli ollut hyvä: mies on vihdoin kunnossa ja saanut jalkaansa todellisen huippujoukkueen kokoonpanon oven väliin. On suuri inhimillinen tragedia, että juuri kun pelaaja oli saanut uransa ja elämänsä kuntoon, joutuu hän nyt aloittamaan kaiken taas alusta.

Vielä ei ole tiedossa kuinka pitkä sairasloma Losaa odottaa, mutta se selviää pian, kun mies käy Münchenissä tutkituttamassa vammansa. Pahimmassa tapauksessa Eremenko Junior on sivussa koko kevätkauden. Se tarkoittaa poisjääntiä tärkeistä Europa Liigan otteluista ja tietysti myös Venäjän liigan peleistä. Kuntoutus vienee kauan, eikä harjoituksiin ole asiaa taistelemaan minuuteista. Pahimmassa tapauksessa loukkaantuminen voi vaikuttaa seuraavaankin kauteen. Toivoa sopii, että raharikkaalta Rubinilta löytyisi kärsivällisyyttä, eikä Losaa nähdä taas kesällä Jaron paidassa. Kyllä pistää taas miettimään kuinka ihmeellinen ja epäreilu tämä jalkapallon maailma on.

Murheellisista tapahtumista huolimatta löytyi Tanska-kohtaamisesta myös joitakin positiivisia asioita. Suomen ylivoimaista Kuningasta Roman Eremenkoa lienee turha edes mainita, mutta sen lisäksi illan onnistujia olivat ainakin Perparim Hetemaj ja Kasper Hämäläinen. Perpa teki röyhkeän sisääntulon vaihdosta ja pystyi heti luomaan vaaraa Tanskan maalille. Tälläistä röyhkeyttä Suomi tarvitsee. Samoin Kasper Hämäläinen pääsi usein ennakkoluulottomasti ohi tanskalaisista ja oli myös luomassa Suomen maalia. Toivottavasti Kasper vaan pääsisi pian pois Ruotsista ja kehittyisi lisää. Juhani Ojalaa olisin halunnut nähdä hieman pitempään topparina - vaikutti otteiltaan hyvin mielenkiintoiselta ja potentiaaliselta sen ajan kuin ehti kentällä olla.

Positiiviseksi lasken myös sen, että saatiin taas pientä selvyyttä kenen taso ei maajoukkueessa riitä: Halstin, Lampin ja Sparvin ei pidä kuulua Huuhkajien avauskokoonpanoon. Taso ei vaan yksinkertaisesti riitä. Eikä Lucas Hradeckykään kai ihan heti tule Esbjergiä laadukkaammassa seurassa pelaamaan?

tiistai 15. marraskuuta 2011

Tanska-Suomi - marraskuun pirteää harjoitushöntsää

Tänään olisi Esbjergissä tarjolla mukavaa harjoitushöntsää kello 21.15 alkaen. Positiivista myös, että koko kansan YLE on ollut hereillä ja suora lähetys starttaa kello 21.00. Selostajana toimii Antti Ennekari ja ruotsiksi refereras av Antti Koivukangas. Studiomiehityksestä ei lehtietiedoissa vielä ollut mainintaa, mutta värikästä Juha Reiniä olisi kiva kuunnella. Tämä pohjoismainen huippukohtaaminen tuo mukavaa valoa marraskuun pimeyteen.

Suomen viimeisimmille karsintapeleille Esbjergin ilta on loistava mahdollisuus jatkaa positiivista kehitystä, jossa Mixun uutta Suomea on päästy virittelemään kohti tulevia karsintoja. Ruotsi-peli näytti jo melko lupaavalta, eikä Unkari-pelikään niin huono ollut, vaikka mediassa suomalaisten esitys ei saanut kaikkein positiivisimpia arvioita. Tanska on kesän EM-lopputurnausjoukkueena sopiva tasonmittaus nuorelle huuhkajaryhmälle.

Tanska kaatoi perjantaina Ruotsin komeasti 2-0 ja sen peli näytti erittäin valmiilta. Mixu Paatelaisen mukaan se on jopa Hollannin tasoa. Yllättäen myös Tanskassa suomalaisten taidot on noteerattu. Morten Olsen arvottaa Suomen jopa Ruotsin edelle. Tämä on hieno tunnustus nuorennusleikkauksen läpi käyneelle joukkueellemme. Ihmettelen vaan, miksi Suomen maajoukkue keskittyi viime perjantaina siestaan, eikä pelannut kansainvälisenä pelipäivänä? Näin upealle joukkueelle olisi varmasti tasokas vastustaja löytynyt helposti?

Totta puhuen tanskalaisia ei taida tämän illan höntsä kiinnostaa kovinkaan paljoa. Pelaajat ovat keskittyneet viikonloppuna dokailuun ja myllyihin, joita on myös mediassa ahkerasti reposteltu. Tanskalle peli tuo silti oivan mahdollisuuden antaa peliaikaa vähemmän pelanneelle kokeilumiehistölle. Varmasti kova porukka siltikin tulossa vastaan.

Suomen maajoukkueessa mielenkiinto kohdistuu erityisesti kahteen pelaajaan. Schalkessa väläytelleeseen Teemu Pukkiin ja maajoukkueeseen paluun tekevään Alexei Eremenko Junioriin. Pukki oli onnekas päästessään näyttämään taitojaan ihan avauskokoonpanoon asti pelikaverinsa Klaas-Jan Huntelaarin telottua nenänsä. Tanskaa vastaan Suomi saa varmasti samantyylisiä nopeita vastahyökkäyksiä, joissa ärhäkäs Pukki on parhaimmillaan. Tanskan prässäävä pelityyli on kuin luotu Hannoverin toisinnolle. Ja kun takana viilettää upeat Eremenkon veljekset, ei se varmasti jää ainakaan tarjoilusta kiinni.

Erityisesti Eremenko Juniorin näkeminen maajoukkueessa sykähdyttää. Saa nähdä minkälaiseen rooliin Kilmarnockista tuttu valmentajavelho Rubinin vaihtopelaajan istuttaa? Losa on viime aikoina ollut kuin uusi mies: posket lommottavat ja tyyli on asteen verran urheilullisempi ja ammattimaisempi. Pitkän tauon jälkeen on toivottavasti asennekin kohdallaan. Ja mikä hienointa, nyt miehellä on täysi päävalmentajan luottamus takanaan. Jo näiden faktojen valossa, on kotikatsomoissa lupa odottaa tehokasta peliä.

Peräpäässä nähdään tänään varmasti vähän totutusta poikkeavampia naamoja. Raitala ja Arkivuo kärsivät pikkuvaivoista, mikä viittaisi siihen, että ainakin Veli Lammen avauspaikka on nyt lähellä. Keskuspuolustuksessa nähtäneen uusina kasvoina arvoituksellinen Juhani Ojala ja Malmö FF:ssä hyvän kauden pelannut Markus Halsti. Varsinkin ikuisen lupauksen asemaan jäänyt Halsti on hauska katsastaa nyt kerrankin kun loukkaantumisia ei ole häiritsemässä. Maalissa aloittavalla Nalchikin miehellä Otto Fredrissonilla, joka Unkari-pelissä oli Suomen ehdottomasti paras pelaaja, on nyt mahdollisuus sementoida ykkösmaalivahdin asemaansa.

Tanska-peli toimii toivottavasti onnistuneena näyttöpaikkana useille maajoukkueen pelaajille, joita kaivataan kovempiin seuroihin korkoa kasvamaan. Klubi-kannattajilla on varmasti ristiriitaiset tunteet Alex Ringin suhteet. Huippupeli Esbjergissä voisi olla jo ratkaiseva seurasiirron kannalta kovaan eurooppalaisseuraan. Toisaalta moni varmasti haluaisi nähdä Alexin ainakin kesään asti raitapaidoissa. Lohtuna on kuitenkin se, että ne kovat näytöt kovissa kansainvälisen tason otteluissa tuppaavat todennäköisesti nostamaan nuorukaisen hintaa siirtomarkkinoilla.

Odotan illalta tasokasta ottelua, jossa Suomi jatkaa positiivista ja lupauksia antavaa peli-ilmettään. Stuart Baxteriltä jos kysyisi, niin tuloksella ei tietystikään olisi väliä, mutta ainakin itse olisin tästäkin harjoituspelistä vähintään tasuria vaatimassa. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tanska-peliin on hyvä päättää hieno kotimainen jalkapallokausi. Tsemppiä myös parinkymmenen hengen SMJK:lle Esbjergin loppuunmyydyssä hornankattilassa. Toivottavasti kaikki saivat matsilipun?

"Oi Suomi, katso, Sinun päiväs koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa."

tiistai 1. marraskuuta 2011

XXIV



Palataanpa vielä viime launtain tunnelmiin ja Töölön jalkapallostadionille eli nykyiselle Sonera Stadiumille. HJK pelasi siellä kauden viimeisen ottelunsa Valkeakosken Hakaa vastaan ja takoi rumat 5-2 lukemat taululle. Harmi, ettei perinteisestä Klassikosta voida enää oikein puhua. Itse ottelussa ei myöskään ollut urheilullisesti mitään panosta olihan mestaruus ratkennut jo aika päiviä sitten. Silti kauden päätös oli kerännyt mukavasti väkeä paikalle, kun n.4000 HJK:n tosikannattajaa oli saapunut seuraamaan pytyn nostamista. Ei hullumpi tilaisuus todellakaan!

HJK oli tänä vuonna täysin ylivertainen verrattuna muihin seuroihin. Itseasiassa sarjataulukon pisteet huomioden, olisi Klubille riittänyt, että se olisi pelannut vain kaksi kierrosta kolmen sijasta. Se on sellaista ylivoimaa, mitä suomalaisessa jalkapallossa ei pitkään aikaan ole nähty. Samalla se on merkki siitä, että suomalainen jalkapallo voi pahoin. Köyhistä seuroista on tullut entistä köyhempiä, mikä ei ole voinut olla vaikuttamatta sarjan yleiseen tasoon. Se ei tietenkään ole HJK:n vika, että muualla asiat on tehty huonosti.

Lauantaina ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Romanttinen lokakuun syyspäivä toi mieleen jopa brittitunnelman. Pääty ja koko stadion eli mestaruudessa mukana. Oli sellainen hehkeän perusklubilainen, hieman sisäsiittoinen, juntahtava, mutta sopivan leppoisa historiaa haviseva tunnelma. Vanha Litti kruunasi päivän kolmella komealla syötöllään, HJK-konkari Riihilahti nautiskeli lokakuun viileydestä ja vanhat kestosuosikit Parikasta Erfan Zeneliin antoivat aihetta fiilistelyyn. Moniko näistä pelasi viimeiset ottelunsa Suomen suurimman seuran paidassa ei kuitenkaan vielä selvinnyt.

Vaikka klubilaiset olivat päässeet juhlimaan jo kahdesti tällä kaudella mestaruuksia(ensin Cupin voittoa ja sitten laivalla mestaruutta) ei SM-patsaan nostaminen ollut kärsinyt inflaatiota. Kolmas Suomen mestaruus putkeen kirvoitti päädyn hc-kannattajat spontaaniin mannermaiseen "pitch invasioniin", joka sujui sekin leppoisissa ja rauhallisissa tunnelmissa. Sikarit kärysivät ja olut virtasi.

Ottelun jälkeen HJK-perhe kerääntyi juhlimaan mestaruutta stadionin Fresco-ravintolaan. Kaksiosainen tilaisuus avattiin ensin mestaruusjuhlinnalla, jossa pelaajat kuvauttivat itseään fanien kanssa ja palkintojakin jaettiin. Myöhemmin saunan jälkeen arvottiin vielä palkintoja paikalle jääneiden kesken.

Joukkueenjohtaja ja todellinen klubilegenda Markku "Peltsi" Peltoniemi spiikkasi tilaisuutta, joka oli kaikilta osin niin klubihenkinen kuin vain olla ja voi. Vaatimatonta ja eleetöntä töölöläistä magiikkaa. Siinä hehkussa on edelleen niitä samoja arvokkaan hiljaisia syviä tunteita kuin kauden 1998 Championsliiga-glooriassa tai 2000-luvun alun mestaruuksissa. Ihmeellistä kyllä, se sama tunne säilyy elävänä vuosikymmenestä toiseen, sukupolvelta toiselle.

Toki yksi ero entiseen on, että HJK:ssa on alettu entistä paremmin ottamaan kannattajat huomioon. Seuran ja kannattajaryhmien välillä vallitsee hieno harmonia ja symbioosi. Oli hieno ele seuralta palkita pelin jälkeen tilaisuudessa 10 kannattajakulttuurin eteen kunnostautunutta kannattajaa. Myös pelaajien ja kannattajien välit ovat vuosien saatossa muuttuneet entistä interaktiivisempaan ja kaverillisempaan suuntaan. Me tunnemme heidät, he tuntevat meidät, tuntuu olevan nykypäivän trendi Sonskulla.

Yhteisöllisyys on seuralle todella suuri voimavara. Yhteisöllisyys syntyy arjen jokapäiväisessä tekemisessä ja vaatii yhteisten kokemusten jatkuvuutta. Vekkulein ja sydämellisin hetki lauantaina oli mielestäni se, kun hollantilainen littifani Chris pääsi pelin jälkeen Frescossa haastattelemaan ja onnittelemaan Litmasta. Heillä oli ollut pieniä yhteisiä hetkiä koko kesän ajan klubin peleissä. Chris on seurannut Jaria jo nuorena poikana Ajaxin aikoina. Vaikka Chris on ollut vain yhden kauden ajan osana päätyläistä arkea, on hän jo vuodessa noussut tempauksillaan melkoisen legendan asemaan. Nyt nuo kaikki kuuman kesän muistot huipentuivat mestaruuteen ja tunteikkaaseen rutistukseen maestro Litmasen aloitteesta. Klubi on täynnä persoonia niin kentällä kuin kentän ulkopuolellakin. Nuo elämää suuremmat persoonat tekevät HJK:sta juuri niin hienon ja kiinnostavan seuran, että siihen on helppoa jäädä koukkuun.

Mestaruus auttaa taas kannattajia jaksamaan yli pimeän ja kylmän talven. HJK elää yhtä urheilullisesti vahvinta historian vaihettaan. Sillä on vahva talous, vahva joukkue, upeat kannattajat ja periaatteessa kaikki mahdollisuudet pärjätä myös Euroopan kentillä. Paradoksaalista on kuitenkin se, että koko muu liigan taso on samaan aikaan romahtanut, eikä näiden Hakojen, Jarojen tai Mypien kohtaamiset juurikaan edesauta valmistautumista koviin europeleihin. Mutta ei haittaa. Suomen mestaruuksien voittamiseen ei koskaan kyllästy. Eikä aikaakaan, kun pelit jatkuvat Talin hallissa tammi-helmikuussa ja vekkulit klubi-persoonat pääsevät taas rakentamaan yhteisöllisyyden jatkumoa. Macondossa nähdään.

HJK on tehnyt suomalaisittain varsin merkittävän kulttuuriteon lanseeraamalla mestaruuden kunniaksi hienon musavideon, jossa esiintyvät pelaajat itse. Aivan loistavaa matskua:

tiistai 25. lokakuuta 2011

LIVESEURANTA (24H)- tamme auto goes Lappland

Kuten jo aiemmin lupasin tästä se lähtee: legendaarisen HJK-kannattajan ja FF2-nimimerkin tamme auton Lapin matkan liveseuranta. Kohteena Rovaniemi ja matkustustapana juna suoraan duunista takaisin duuniin samoilla silmillä.

Liveseuranta toimii samalla periaattella kuin heinäkuussa toteuttamani Bangor City-HJK -liveseuranta. Olen yhteydessä koko yön, aamun ja huomisen päivän tamme autoon puhelinta ja internetteknologiaa hyväksi käyttäen. Raportoin kaikki tärkeimmät liikkeet tähän osoitteeseen. Luvassa yöllisiä tunnelmia, mielenkiintoista nippelitietoa ja toivottavasti myös välähdyksiä itse ottelutapahtumasta.

Huom.Muistakaa päivittää F5-näppäimeillä!

----------------

9.40 Hyvää huomenta arvoisat lukijat! Heräsin tunti sitten soittoon Pasilan asemalta. Tamme auto oli juuri astunut junasta ja vaikutti olevan iloisella mielellä. Mies oli nukahtanut jo Vihannin kohdalla ja nukkunut sikeästi aina Jokelaan asti. Matka oli ollut suuri menestys, vaikka kalliiksi se oli tullut. 300 euroa oli tärvääntynyt, mutta silti mieli on nyt iloinen. Innosta puhkuen matkamies oli jo lähdössä kohti päivän työvuoroaan. Kunniavelka on totisesti maksettu. Samalla Tamme auto osoitti olevansa kannattajista se kaikkein suurin ja kaunein!! Kiitos että saimme seurata matkaasi! Kunnia ei unohdu! LIVESEURANTA päättyy tähän, over and out!

22.42 Tamme auto kommentoi jäljellä olevaa savottaansa omalle tyylilleen uskollisena:
Matka on pitkä. Rahat meni. Kärsimysten tie. Voitto tuli ja iloinen siitä. Enää xxxxx puuttuu ja homma pakettiin. Jos ei xxxxx, reissu 50% onnistunut.

Täytyy sanoa, että ei mieheltä kunniahimoa puutu. Kunniavelka on ainakin jo maksettu, ellei enemmänkin.

21.10 Tamme auto vahvisti päässeensä junaan. Pelaajatkin olivat kiitelleet tamme auton uskollista kannatusta. Luvassa pitkä kepun täyteinen yö. Ravintolavaunun naistarjonta kuulemma tällä kertaa selvästi parempi kuin eilen. Kohta alkaa tapahtua, kunhan konduktööri on käynyt ensin leimaamassa lipun. Pysykää siis kanavalla!

20.52 Alkaa muuten pikkuhiljaa kyrpiä tämä väkinäinen liveseuranta. Eiköhän paras hohto tästä mennyt jo? Vopite olla aika hiljasta illan aikana...


20.29
Tuomari viheltää ottelun päättyneeksi. Tamme auton on nyt kiirehdittävä rautatieasemalle. Lopputulos 4-1 Klubille varmasti tyydyttää matkamiestä.

20.05 Tamme auto ylistää Keskarin tarjoiluja. Viinaa, kaljaa ja makkaraa! Tamme auto söi kaksi.


20.02 HJK siirtynyt Chayne Fowlerin maalilla johtoon! Tamme auto kertoi myös, että siellä on huudeltu kulttuurintappaja-chänttiä.

19.34 KUVAPÄIVITYSTÄ ROVANIEMEN KESKUSKENTÄLTÄ:




19.07 Akseli Pelvas 1-1!!!!!!!!!!! Tamme auton kirous murtumassa?

18.42 Keskarilta kajahtaa. Pohjanpalo avauksessa. Ja heti alkuun Saku-pekka imuroi vaparin sisään. RoPSi johtaa 1-0.

18.05 Tamme auto tavoitettu juuri pankkiautomaatilta. Päivä on ollut kuulemma rahallisesti aika vaativa ja useampi tuoppi on tullut kumottua. Tarkkaa arviota juodun oluen määrästä ei tamme auto osannut sanoa. Nyt pojat ovat suuntaamassa kohti Keskuskenttää, josta on luvassa kuvaraporttia hieman myöhemmin.

16.55 Humaltunut hulinaryhmä palasi takaisin Koski Pubin suojaan. Tällä hetkellä tamme auto keskustelee elämästä ja filosofiasta itsensä John Allenin kanssa! Tarkoituksena olisi suunnata Keskarille n. tunnin kuluttua.


16.45
HJK:n kannattajat suorittivat upean webcamera-tifon Loordin aukiolla:






16.30 Tifon pitäisi alkaa minä hetkenä hyvänsä, mutta blogimme ei saa yhteyttä tamme autoon. :(

16.22 Tamme auto vahvistu juuri suuren "reindeerspotting webcam"-tifon alkamisajaksi kello 16.30. Tapahtumapaikkana Loordin aukio! :ylos:

16.18 Päihtyneen oloinen tamme auto tavoitettu juuri Koskipubista. Ilmeisesti vielä jonkin aikaa ovat tässä kohteessa ennen kuin lähtevät liikkumaan.

15.15 Joelin serkku tarjonnut ilmaisliput matsiin. Lisäksi hetken kuluttua luvassa webcamera-tifo Lordin aukiolta!!
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Webcam.iw3


14.51 Rovaniemen meininkiin voi tutustua livenä myös kaupungin tarjoamissa useissa webkameroissa:
http://www.rovaniemi.fi/suomeksi/Webcam.iw3

14.36 KUVAPÄIVITYSTÄ:

Tamme auto menos Ropsi-HJK.

14.25 Tällä hetkellä tamme auton seurue oli odottavaisissa tunnelmissa. Päivä on alkanut hyvin. Fransmannissa syöty 20 euron pronkäristys oli tasoltaan täydellinen. Ruoan jälkeen vuorossa on pubikerros. Mistään intiimimmästä naisseurasta ei tamme auto vielä omien sanojensa mukaan ole päässyt nauttimaan, mutta korosti, että "naiset ovat täällä helvetin kauniita." Rops-faneja, poroja tai edes joulupukkia ei ole vielä näkynyt. Seuraavan tunnin aikana on tavoitteena saavuttaa parempi humalatila. Onnea matkaan!

(huom! Korjauksena 12.06 lähetettyyn viestiin Febin seuralaisena ei ollut Peter Lundström vaan Lasse Lehtinen)

13.52 Poronkäristykset syöty:
Kylla maistu nam nam seuravaaksi brenkku ja hulina!!


12.06 Olin juuri tamme auton kanssa puhelinyhteydessä. Tammella kaikki hyvin ja seurueeseen on liittynyt kaksi muuta HJK:n kannattajaa Norwegianin lennolta. Samalla lennolla oli kuulemma tullut myös Peter Lundström ja Febi Marjamaa. Oiskohan jotain sopupelihässäkkää siis luvassa? Anyways, tamme auton seurue suuntaamassa kohti Pistoa tai jotain muuta ravintolaa, josta voi tilata poronkäristystä.

11.14 Rovaniemelle saapumisen kunniaksi lienee aika päräyttää soimaan tunnelmaan sopiva musiikkiesitys:


11.00 KUVAPÄIVITYSTÄ:


Aamu valkeni junan penkissä.



Katutaidetta Rovaniemen asemalla. R.I.P. Tanu.

10.50 Ilouutisia!! Maestro vahvistaa saapuneensa ROVANIEMELLE! Onneksi olkoon tamme auto!

10.39 Blogi palaa taas sorvin ääreen. Tamme auto onkin jo tykittänyt puhelimeni täyteen hyvin erikoisia ja herkkiä tekstiviestejä. En suoraan julkaise niitä täällä, mutta lyhyen tiivistelmän päätän teille tarjota.

-tamme sai yöllä nukuttua muutaman tunnin, mikä varmasti on ihan terveellistä
-aamun sarastaessa kauniisti tamme autolla miehiset halut ovat olleet vahvoja
-Lapin syrjäkylillä netti ei meinaa toimia
-jännitys tiivistyy ja hermot meinaa mennä Rovaniemeä lähestyttäessä
-ravintolan kepumyynti avautui yhdeksältä!

2.45 Oukki doukki rakkaat mussukat. Liveseuranta alkaa nyt hiljenemään vähäksi aikaa. Tavataan taas aamulla. Tamme auto toivottaa kaikille faneille hyvää yötä:
Kaikki nukkuu. Toisesta puhelimesta loppui akku, mutta etin kohta laturin. Laskin 15 matkustajaa istumapaikoilla. Ite korkkaan viel oluen. Vielä 9 rankkaa tuntia taisteltavana. Jollakin jokerit-muovikassi. En viitsinyt herättää.


2.20 Juna on lähtenyt Parkanosta ja Seinäjoelle arvioitu saapumisaika 3.09.
Ravintelivaunu meni.kiinni
Nyt kohta etsimaan sopiva vaunu kun tilanne suosii


2.08 Ravintolavaunussa ei ole enää ketään muita kuin tamme auto. Akku puhelimesta on loppumassa. Juna jyskyttää hiljaa eteenpäin. This is ULTRAS MENTALITY!

2.01 Saimme juuri uunituoretta kuvamatskua Tampereen kirjeenvaihtajaltamme Tampereen pysähdyksen tapahtumista. Suuret kiitokset kuvista nimimerkki Neulaiselle Jerkkuselle!! <3 Tässä Tampereen kirjeenvaihtajan reportaashi ja kuvat:

00.47. Seison Tampereen rautatieaseman laiturilla numero kaksi. Juna on juuri saapunut asemalle ja yritän löytää junan matkustajien joukosta kaikille tuttua foorumilegendaa. Reissumiestä ei näy kuitenkaan missään.

00.55 Etsinnät jatkuvat. Sisäännyn jopa junan ravintolavaunuun, mutta se on kahta viiniä siemailevaa vanhaa rouvaa lukuun ottamatta tyhjä. Olisivatkohan nämä matureikäiset leidit kiinnostuneita antautumaan seikkailuun salskean matkaajamme kanssa?

00.57 Lähden hakemaan puhelintani, mutta törmään aseman ulkopuolella McDonaldsin paperipussi kädessä viilettävään tamme autoon. Tunnelma on letkeä. Allekirjoittanutta yritetään houkutella mukaan matkaan.

01.00 Vartija on sulkemassa rautatieaseman ovia. "Pääsenkö mä enää sisään?", tamme auto kysyy hätäisesti. Tähänkö kaikki päättyy?

01.05 Onnistumme pääsemään takaisin laiturille. Junassa ei kuulemma oleva sopivia naiskandidaatteja - kaikki panokset on lyöty rovaniemeläisten tyttöjen varaan. Utelen tamme auton suunnitelmista perusteellisesti. "Kunnia", mies vastaa minulle toiviomatkansa syyksi. Otamme yhteiskuvan ja kättelemme.

01.10 Hyvästelen tamme auton ja otan viimeisen junavaunuun astuvasta legendasta. Tänään ei ole vain tavallinen keskiviikko - ilmassa on jotakin suurempaa. Jäämme kiinnostuksella odottamaan matkan tulevia käänteitä.




















1.51 Tunnin päästä juna saapuu Seinäjoelle. Lokakuinen yö on pitkä ja hiljainen:


01.48 Junassa vaikuttaa olevan hieman väljähtänyt tunnelma:
"Istun ravintolavaunussa siemailen olutta ja mietiskelen.
Kaksi fabua tuli jauhamaan paskaa mutta haluan olla yksin."


01.41 Tietoiskuna kerrottakoon, että tamme auton junan aikataulunmukainen saapumisaika Rovaniemelle on 10.48. Säätiedotus lupailee aamuksi +1 asteen lämpötiloja. Päiväksi lämpötila noussee +3 asteen yläpuolelle.

01.34 Kuvapäivitys ravintolavaunusta:



01.21 Tampereen rautatieasemalla tamme auto bongasi nimimerkki Neulaisen Jerkkusen. Matkamies kävi myös ostamassa mäkkäristä hampparin ja kahvin. Seuraavaksi "olutta neppariin". Reissumies aikoo ilmeisesti vetää all nighterin?

01.16 Tamme auton mukaan junan naistarjonta ollut odotetun heikkoa ja maestro aikoo loppumatkan keskittyä pelkkään sikailuun.

00:08 Pieni huoltotauko päivitykseen. Palataan asiaan, kun juna lähtee mansesterista n. 1.15.

00:01 Kuriositeettina kerrottakoon, että tamme auton juna saapuu Tampereelle kello 00.45 ja lähtee jatkamaan pohjoiseen kello 01.15. Tuona aikana tamme auto aikoo käydä syömässä jossain aseman ravintolassa. Poika lähti tyhjin vatsoin matkalle, joten on hyvä tankata jotain. Puolentunnin pysähdykseen liittyy tietysti riskejä. Toivotaan, että mies ehtii hoitaa ruokailun ajallaan.

23.55 Yritin saada tamme autoon yhteyttä facebookissa, mutta miehellä taitaa olla nyt parempaa tekemistä. Ilmeisesti siellä jo lämmitellään potentiaalisia seuralaisia? Pakko kyllä sanoa, että tamme auton tekemisessä on hienoa nuoruuden idealismia ja todellista sitoutumista sinivalkoiseen Klubiin. Arvostan. Arvatkaapa vaan tekikö mieli itse astua junaan Pasilassa ja soittaa pomolle, että en tule huomenna töihin? :(

23.33 Kuvapäivitystä:

Tamme auto astuu spårasta Pasilan asemalla.


Pre train pint.


Junaliput.


Matkalukemisto.


Survival kit.


Lädi poseeraa.


Sitoutumista isolla S:llä.


Oma paikka löytyi heti.

22.38 Erittäin antoisa juttutuokio tamme auton kanssa pub nellussa. Mies valotti matkansa tarkoitusta. Se on kunniavelka klubille ja oman elämän filosofinen pohdinta. Mies paineli suoraan ravinteelivaunuun. Repussa 8 koffia, 3 purkkia ettania ja 2 sultania. Matka voi alkaa. Kuvarapoa tulossa n.30 min päästä. This is lutuur!

20:54 Sovin juuri tamme auton kanssa treffit Pub Nelluun. Tapaamme siellä n. tunnin kuluttua. Juuri tällä hetkellä tamme auto on matkalla kohti Pasilaa suoraan varaston raskaasta iltavuorosta.

Reindeerspotting (pako joulumaahan) osa 2 - "kun tamme auto Rovaniemelle lähti"

Tervehdys taas rakkaat lukijat! Nyt kun Manchesterin derbystä on toivuttu ja Noel Gallegherin High Flying Birds kipusi brittilistan ykköseksi, on aika suunnata taas katseet takaisin siihen ainoaan oikeaan eli kotimaiseen jalkapalloliigaan. Vaikka mestaruus on ratkennut ja putoajakin selvinnyt, ei mielenkiintoa keskiviikon kierrokselta puutu.

Yksi suurimpia puheenaiheita suomalaisen jalkapallokeskustelun anarkistisessa mekassa Futisforum2:lla on ollut nimimerkki tamme auton yksinäinen junamatka Rovaniemelle. Panoksena miehellä on kunnia. Vaikka mestaruus on ratkennut, matkustaa tosifani suoraan työpäivän jälkeen junalla rapiat 830 kilometriä pohjoiseen seuraamaan keskiviikkona pelattavaa jalkapalloliigan toiseksi viimeisen kierroksen ottelua RoPS-HJK. Pelin jälkeen on luvassa paluu jälleen junalla Helsinkiin ja luonnollisesti siitä sitten samoilla silmillä työpaikalle. Lentokonetta tamme auto ei edes koskaan harkinnut.

Blogimme lähtee mielenkiinnolla seuraamaan nuoren miehen tuskien taivalta kohti Rovaniemen keskuskenttää. Liveseuranta alkaa tänään illalla jo ennen junan lähtöä. Tapaan tamme auton Pasilan asemalla Pub Nellussa kello 22.00 ja sen jälkeen miehen on tarkoitus nousta junaan kello 22.38. Liveseurantamme seuraa tamme auton matkaa "all night long". Tervetuloa seuraamaan yhtä suomalaisen jalkapallokauden hienoimmista hetkistä.

Pääsin jo tänään aamupäivällä ohimennen haastattelemaan tamme autoa kohumatkan tiimoilta:
"Mul juna koska lentopelko. Lennan vaa europeleihin. Varsinki jos meen tosiaan yksin niin aikaa rauhassa miettia ja junassa paasee miettii omia asioita lukee kirjoja yms."

Jos mies selviää kunnialla yksinäisestä junamatkastaan, niin onneksi yksin ei tamme auton tarvitse peliä seurata. Viimeisimpien tietojen mukaan muutama HJK:n hc-kannattaja aikoo lentää tamme auton seuraksi keskiviikkoillan otteluun. Propsit myös heille, mutta tamme autoon verrattuna lälläritouhua.

Korostan vielä, että tämä liveseuranta tehdään nimimerkki tamme auton luvalla, eikä tässä ole tarkoitus vinoilla kenellekään. Blogimme toivottaa onnea tamme autolle suureen koitokseen. Samalla tarjoamme elämyksellisiä lukuhetkiä kaikille asiasta kiinnostuneille. Liveseurantaa aukeaa n. kello 22.00. Myös kuvapäivitystä tulossa asiantiimoilta.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Teurastus Old Traffordilla

Tänään kirjoitan aiheesta, jota en ole täällä kauheasti käsitellyt ja jonka suhteen asiantuntemukseni ei ole sieltä parhaimmaista päästä: nimittäin Valioliigasta.

ManU-ManCity, tuo yksi maailman arvostetuimpia derbykohtaamisia pelattiin tänään legendaarisella Old Traffordin stadionilla. En ole juurikaan viimeiseen 10-15 vuoteen jaksanut Englannin valioliigaa seurata, mutta kun sattumalta eilen parempi puoliskoni hankki kotitalouteemme Canal+ -ohjelmakortin, niin pääsin tätä perinteistä hegemoniaottelua todistamaan mukavasti kotisohvalta käsin. Voi sanoa, että ainakin tulos oli yllättävä.

Kuriositeettina kerrottakoon, että nuorena poikana suosikkijoukkueeni Valioliigassa oli nimenomaan Manchester City. Se oli silloin ikuinen alisuorittaja ja jäi aina ManUn jalkoihin. Yhtenä vuonna se tipahti aina silloiseen kakkosdivisioonaan asti. Pelipaidassa komeili Brotherin mainos. Silloin pelattiin legendaarisella Maine Roadin stadionilla, kuunneltiin Oasista ja kentällä nähtiin sellaisia suuruuksia kuin Paul Walsh, Georgi Kinkladze ja Uwe Rössler. Enää tuosta seurasta ei ole jäljellä juuri muuta kuin kannattajat ja pelipaidan taivaansininen väri. Globalisaatio tuhosi hienon perinteisen englantilaisen seuran ja nykyään se toimii dubailaisen sheikin pelinappulana. Niin on käynyt toki monelle muullekin seuralle Englannissa, mutta ManCity on Chelsean ohessa kaikista oksettavin rahamuoviseura tällä hetkellä.

Näistä lähtökohdista oli jopa hiukan huvittava tänään huomata, että nuoruudessani suuresti vihaamani Manchester United näytti Cityn sydämettömän muukalaislegioonan vierellä inhimilliseltä jalkapalloseuralta. Jopa huorapukki Wayne Rooney vaikutti sympaattiselta henkilöltä näihin agueroihin, balotelleihin ja dzekoihin verrattuna.

Hassun hauskasti kotinsa ilotulitteilla perjantaina polttanut sekoboltsi Mario Balotelli aloitti huikean teurastuksen ensimmäisellä jaksolla iskemällä upeasti sisäsyrjäsijoituksella 0-1 vieraille. City-fanien vuosikymmenien odotus oli tuomassa yllättävän palkinnon. Kovin moni siihen tuskin jaksoi uskoa ennen ottelun alkamista.

Tv-kuvien ja äänien perusteella tunnelma Old Traffordilla oli perin aneeminen, mutta City-faneilla oli silti jäljellä sitä samaa 80-luvun meininkiä, joka entiselle englantilaiselle jalkapallolle oli niin tyypillistä. Turistien ja rahaporvarien hiljainen stadion aiheutti ainakin itselleni suurta hämmennystä ja myötähäpeää. Tällaistakö on Englannin pääsarjafutis nykypäivänä?

Toisen jakson alussa Johny Evanssin revittyä läpiajoon karanneen Balotellin maahan, joutui United pelaamaan yhden miehen alivoimalla. Ulosajo oli täysin ansaittu, mutta samalla se lopetti Unitedin pyristelyt. Tuosta hetkestä lähtien City meni menojaan ja Unitedille jäi matkustajan rooli. Old Traffordin yleisö ja miljoonat katsojat ympäri maailmaa pääsivät todistamaan aitoa teurastusta, josta city-fanit eivät aiemmin voineet edes haaveilla. Koska aiemmin United olisi näyttänyt noin surkealta ja alistuneelta lammaslaumalta ja vieläpä omalla kotikentällään? Maajoukkueen supertähti Wayne Rooney jäi täysin näkymättömäksi. 6-1 on tuloksena täysin murhaava, vaikka useampaankin osumaan Cityllä oli paikkoja. Pakko jopa tunnustaa, että tuo entinen 15 vuoden takainen City-kannattaja heräsi sisälläni eloon loppuminuuttien ajaksi.

Rehellisesti on myös tunnustettava, että manageri Mancini on tehnyt loistavaa työtä syksyn aikana Cityn peräsimessä ja nyt saatu 5 pisteen liigajohto voi olla hyvin ratkaiseva askel kohti liigamestaruutta. Tänään nähtiin täysin erilainen City kuin esimerkiksi syyskuussa Bayern Münchenin vieraana. Ehkäpä muovisella rahajoukkueellakin voi sittenkin pärjätä? Laitetaan joukkue seurantaan.

Jos City jatkaa menestymistään ja kohoaa Englannin ykkösjoukkueeksi, on suuri vaara, että se perinteinen Mancityn henki, jota tänäänkin vieraskatsomossa nähtiin, jatkaa kuolemistaan. City muuttunee hiljalleen uudeksi ManUnitediksi, jättiläiseksi, jonka fanit tulevat Etelä-Englannista, Suomesta, Kiinasta ja Koreasta. So what?

torstai 13. lokakuuta 2011

Pienen kansan ihme

Palataanpa taas sorvin ääreen. Pahoittelen, että viime aikoina blogin päivitystahti on ollut hieman kehnoa. Mestaruus ratkesi jo keskikesällä, maajoukkue rämpii pohjamudissa ja kai se on pakko myöntää, että yksinkertaisesti blogin pitäjä on ollut laiska. Tästä se ryhtiliike nyt kuitenkin lähtee.

EM-karsintojen loppuratkaisut ovat olleet vahvasti tapetilla tällä viikolla. Joukkue, joka on noussut koko jalkapalloilevan Euroopan huulille, on tietysti pikkuserkkujemme veikeä Viron maajoukkue. Vai voiko suomalainen enää virolaista pikkuserkuksi nimittää, kun meillä jatkokarsinnat ovat toistaiseksi vain märkää päiväunta?

Uskomattomasti Viro raivasi siis tiensä aina jatkokarsintaan asti pudottaen kaksi viime MM-kisojen lopputurnausjoukkuetta Serbian ja Slovenian!! Viron menestys antaa toivoa myös meille muutamaa kokoluokkaa suuremmille kääpiöille, vaikka viimeisimmät karsinnat olivat totaalinen pannukakku nuorennusleikkauksesta huolimatta.

Totuuden nimessä, jos Färsaarille kesäkuussa hävinnyt piskuinen Viro pystyy nappisuorituksella ja muiden lohkon joukkueiden täydellisellä ristiinpelaamisella saavuttamaan jatkokarsinnat, on se mahdollista jo aivan lähiaikoina myös Suomelle, jossa harrastajamäärät, yleiset olosuhteet ja myös maajoukkueen potentiaalinen materiaali on aivan takuulla laadukkaampaa kuin eteläisessä naapurissa. Olisikin hyvä tarkastella sitä, mitä Virossa on tehty oikein. Pelkkää onnea Viron menestys ei suinkaan ole ollut.

Jo 90-luvun alusta virolaista jalkapalloa on hallinnut kummisetä nimeltä Aivar Pohlak, joka on omalla tekemisellään laittanut liiton asiat kuntoon. Vahvojen suhteiden luominen paikalliseen talouselämään, yhteistyökumppaneiden hankinta,tv-oikeuksien myyminen, pelaajien järjestelmällinen kaupittelu ulkomaille, pitkäjänteisen strategian luominen, huippujoukkueiden, kuten Brasilian, houkutteleminen harjoitusvastustajiksi ja A´le Coq stadionin rakentaminen ovat kaikki tapahtuneet Aivar Pohlakin valtakaudella.

Vaikka miehen toiminta ei aina salli tarkastelua päivänvalossa, on silti myönnettävä, että Viron futis tuskin olisi koskaan noussut sille tasolle kuin se nyt on ilman Pohlakia. Ehkäpä suomalainen satojen liittovaltuustojen ja turhien kuppikuntien byrokratia tulisi uskaltaa kyseenalaistaa ja miettiä mikä on oikeasti tehokas tapa hallita?

Toisena vahvuutena näkisin virolaisten valtavan henkisen vahvuuden, määrätietoisuuden ja uskon omaan tekemiseen. Virossa on pitkä eurooppalainen pelikausi. 10 joukkueen sarja alkaa jo maaliskuussa rospuuttokeleillä ja loppuu myöhään marraskuussa lumen jo sataessa maahan. Vaikka katsojia kylmillä muovikentillä kevään vihmassa ei usein ole kuin kourallinen, silti kaikella on tarkoituksensa.

Kun Virossa jokainen Meistriliigan pelaaja on varmasti huippukunnossa maaliskuussa kuin marraskuussakin, mahdollistaa se näiden pelaajien valitsemisen maajoukkueen käyttöön kaikkina kansainvälisinä pelipäivinä. Se on elinehto pienelle maalle. Virossa jalkapallo ei ole koskaan ollut mikään hauska kesäpeli vaan sille on jo nyt valmiina paikka mentaalisessa mallissa kylmien olosuhteiden lajina. Se on näkynyt myös Viron jalkapalloliiton uskalluksena käyttää hyväksi maaliskuun ja marraskuun pelipäiviä maajoukkueen karsintapeleissä. Viro käyttää siis kotietuaan muutenkin kuin maksimoimalla myytyjen lippujen määrän. Suomessa ei tätä pohjoisen maan erityisetua vielä ymmärretä.

Viro on vähäisten pelaajamassojen maa, mutta silti se ei ole estänyt laajamittaista pelaajien kauppaamista ulkomaille kovempiin sarjoihin. Viron etuna pelaajasiirtojen onnistumiselle on ollut myös se, että moni pelaaja on jo kielitaustansa ja kulttuurin ansiosta valmis siirtymään koviin rahasarjoihin Venäjälle, Ukrainaan tai Azerbaidzaniin. Kansainvälisillä markkinoilla onnistuminen on parantanut seurojen taloutta ja nostanut samalla maajoukkueen käytössä olevien pelaajien tasoa.

Vanhassa ajattelussa jalkapallo Virossa on ollut valloittajien peli ja sitä karsastettiin valtaväestön piirissä. Edelleen suuri osa pelaajista kuin seuroistakin on venäläistaustaisia, kun kantavirolaiset ovat perinteisesti suosineet esimerkiksi koripalloa, yleisurheilua ja talviurheilua. Meistriliigassa etnisesti venäläiset seurat kuten Levadia ja Itä-Viron seurat Trans Narva, Lotus Kohtlajärve ja Sillamäe Kalev ovat pitkään dominoineet liigaa venäläisillä pelaajilla. Vastapainoksi Flora Tallinna leimautui 90-luvulla isänmaallishenkiseksi vironkieliseksi joukkueeksi.

Nyt kuitenkin jalkapallopiireissä on pyritty pääsemään eroon virolaiseen yhteiskuntaan sisäänrakennetusta kahtiajaottelusta ja uudet tuulet puhaltavat. Vielä 90-luvulla Aivar Pohlakin hallitsemaan FC Floraan tai Aivar Pohlakin hallitsemaan Viron maajoukkueeseen ei venäläistaustaisilla pelaajilla ollut juuri asiaa. 2000-luvun aikana etnisen taustan merkitys on hiljalleen alkanut himmentymään ja suvaitsevainen ajattelutapa vallannut alaa. Siksi nykyinen maajoukkue koostuukin sellaisista nimistä kuin Sergei Pareiko, Dmitri Kruglov, Aleksandr Dmitrijev, Konstantin Vassiljev, Sergei Zenjov ja Andrei Stepanov. Vanhanaikainen erottelu söi voimavaroja, nykyinen toimintamalli luo niitä. Tuloksia alkaa syntyä.

On hienoa huomata, että 2000-luvulla jalkapallosta on tullut entistä hyväksyttävämpää myös eestinkielisen virolaisväestön keskuudessa. Yllättävä Viron maajoukkueen menestys voi hyvin olla kipinä etnisten ryhmien sovinnon ja yhteenkuuluvuuden tunteen edistymiselle. Jalgpall on parem kui sex on muodostunut Viron jalkapalloyhteiskunnan uudeksi tunnuslauluksi. Jalkapallosta on tullut mediaseksikäs ja koko kansan yhdistävä laji. Se, että vironvenäläinen voi olla tasa-arvoisessa asemassa virolaisen kanssa jalkapallossa, on toivottavasti myös omiaan helpottamaan tavallisten vironvenäläisten asemaa työmarkkinoilla ja muualla tavallisessa arjessa. Koko yhteiskunta hyötyy.

Jälleen kerran pistää miettimään kuinka ihmeellinen ja erilaisia ihmisiä yhdistävä voima tämä jalkapallomaailma oikein onkaan. Onnea Virolle jatkokarsintaan! Sitä he totisesti tarvitsevat.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Kusetuksen pitkä oppimäärä

Ei saisi iloita toisen vahingolle, mutta perinteisen oululaisen änkyräseura AC Oulun meno saa vuosi vuodelta vain huvittavampia piirteitä. Jälleen on tehty tappiota mielinmäärin, ihmetelty tapahtunutta ja lopulta potkaistu toimitusjohtaja pihalle. Ei muuta kuin taas sama ralli ja uutta yrittäjää sisään nostamaan velkaleiriä suon silmästä ulos. Johan tälle touhulle nauraa jo Sirkus Finlandian pelletkin!

Tilannehan Oulussa on se, että emäseura AC Oulu ry, jonka puitteissa seura operoi vuoteen 2009 asti, teki armottomat tappiot ja velkaa kertyi muutamassa kaudessa noin 800 000 euroa. Nyt AC Oulu ry vuokraa sarjapaikkaansa 2009 perustetulle AC Oulu Oy:lle, jonka maksamien vuokramaksujen turvin Ry:n velka ohenee hitaasti, koska se on yhdistyksen ainoa tulonlähde.

Vuonna 2009 puhtaalta pöydältä silmänkääntötempulla uuden alun saanut katastrofiseura on nyt operoinut kolme vuotta AC Oulu Oy:n nimissä, mutta sekin on toimintansa aikana ehtinyt jo tehdä miljoonaluokan tappiot. Kokonaiskuva näyttää siis hyvin synkältä.

Parasta olisi, että joku uskaltaisi tehdä sen kipeimmän päätöksen: sammuttaisi hengityskoneen ja ajaisi seuran konkurssiin. Tätä ei kuitenkaan tehdä niin kauan kuin johdossa on Arto Ojan kaltaisia sisukkaita miehiä, joiden takana hurraa pieni mutta pippurinen konkurssiseuraan ihastunut sinitähti-kannattajien legioona. "Pallo peliin ja lissää velekaa", huutavat nuo hönttämäen pölvästit kurkku suorana.

Historian penkominen on usein hyvin mielenkiintoista ja AC Oulunkin tapauksessa näin on. Hymy nousee suupielille, kun lueskelee lähihistoriasta AC Oulun sivujen mahtipontista uutisointia ja toisaalta taas kannattajien optimistista ajatustenvirtaa. Tässä muutamia herkkupaloja näytteeksi.

12.1.2009:
AC Oulu Oy aloittaa toimintansa - Harri Kynnös toimitusjohtajaksi

Oulun Edustusjalkapallo AC Oulu ry on siirtänyt jalkapallon kilpailutoimintansa AC Oulu Oy:lle, joka aloittaa näin toimintansa. Viiden vuoden mittainen sopimus allekirjoitettiin maanantaina 5. tammikuuta 2009.

AC Oulu Oy:n toimitusjohtaja on Harri Kynnös, joka on toiminut 25 vuoden ajan Vakuutusyhtiö Tapiolan palveluksessa myynnin johtotehtävissä. Viimeiset kaksi vuotta 57-vuotias Kynnös on työskennellyt ISS-Palvelut Oy:n palvelujohtajana.

- Lähtökohdat tähän haasteeseen ovat hyvät. Oulun seudun jalkapalloseurat ovat sitoutuneet AC Oulun taakse ja meidän tavoitteemme on rakentaa kaupunkiin taloudellisesti vakaa sekä menestyvä jalkapalloseura, joka pelaa Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Meillä on neljän vuoden tähtäin, jonka aikana tavoitteena on vakiinnuttaa AC Oulun asema Veikkausliigassa, Kynnös toteaa.


Nimimerkki Mjatti hehkuttaa Futisforum2:lla:
"Saamieni tietojen perusteella tämä on ERITTÄIN hieno päivä AC Oululle ja oululaiselle jalkapallolle"

Nimimerkki Juhanajäähynkalastaja peesaa Mjattia:
"Saamieni tietojen perusteella skootteri suattaapi vaihtua tojotaan"

Nimimerkki Brindellonekin sen tietää:
"Kylläpä näyttää hyvältä"


12.1.2009:
AC Oulu Oy:n hallitus täynnä liike-elämän osaajia

AC Oulun taakse perustetun osakeyhtiön hallituksen nimilista on kokonaisuudessaan todella vakuuttavaa luettavaa. Seuran uusi hallitus omaa vähintäänkin kiitettävästi liike-elämän tuntemusta sekä suhteita yhteistyökumppaneihin.

Uudessa toimintamallissa AC Oulun urheilullinen menestys siirtyy entistä enemmän päävalmentaja Juha Malisen sekä urheilutoimenjohtaja Mika Nurmelan harteille. Hallituksen jäsenet omaavat pitkän penkkiurheilukokemuksen sekä rakkauden jalkapalloa kohtaan.

Yhtiön toimitusjohtaja Harri Kynnöksen mukaan ensi kesän selkeä tavoite on liiganousu.

- Osakeyhtiön perustavoite on ennen kaikkea olla taloudellisesti kannattava, Kynnös korostaa.

- Osakeyhtiö ottaa vastuun jalkapallotoiminnasta sekä sen eteenpäinviemisestä, Kynnös kertoo.

Osakeyhtiö aloittaa AC Oulun nostamisen pääsarjaan täysin puhtaalta pöydältä. Yhtiöllä ei ole mitään rasitteita allaan ja uuden rakentaminen päästään aloittamaan näin ollen nollapisteestä.

- Olemme täysin rasitteettomia. Ry vastaa omista maksuistaan, mikäli niitä on. Pääsemme aloittamaan huipputilanteesta, puheenjohtaja Hildén täsmentää.

- Tämä hallitus on seuralle suuri vahvuus. Olen ollut 20 vuotta eri seuroissa ja tämä nimilista kestää vertailun mihin tahansa, päävalmentaja Malinen vakuuttaa.


Nyt saa naattia!! Futisforumilla uutinen otetaan ilolla vastaan. Nimimerkki castren on vakuuttunut toiminnan laadusta:
"On muuten hallituksessa sellaista osaamista, jota ei ole kovinkaan monessa seurassa edes liigassa.Todella hyvältä näyttää.Onnea ja menestystä !!"


Nimimerkki maaliverkkokin on tyytyväinen:
Hallituksen kokoonpanolle vahva peukku. Eiköhän noiden miesten kautta myös se yhteistyökumppanuuspuoli nosta entistä enemmän päätään. Nyt kun vielä ottelutapahtumaan panostettaisiin kunnolla, niin hyvä tulee.


Mutta kuinkas sitten "liike-elämän osaajille" kävikään:

19.8.2010 AC Oulu ilman toimitusjohtajaa

AC Oulun toimitusjohtajana vuoden 2009 alussa aloittanut Harri Kynnös on jättänyt yhtiön toimiston ja tähyilee muihin tehtäviin, jotka eivät millään tavalla kosketa jalkapalloa. Tällä hetkellä AC Oululla ei ole toimitusjohtajaa.

"Ajat ovat vaikeita, mikä näkyi meidänkin toimistolla. Tulot pienenivät, mutta kulurakenne pysyi melkein ennallaan", Kynnös selvitti haasteellista yhtälöä.

Tilivuonna 2009 AC Oulu teki alle miljoonan budjetilla lähes 400 000 euron tappion.

"Homma oli raskasta, henkisesti raskasta", Kynnös sanoi.


Voihan ryökäle sentään. No ei auta kuin ottaa hattu kouraan ja jatkaa eteenpäin:

25.10.2010 AC Oulu jatkaa hattu kourassa

AC Oulun talousvaikeudet eivät näytä elpymisen merkkejä. Uuteen kauteen lähdetään samalla pelaajarungolla, mutta valitettavasti myös myös seuran talousongelmat seuraavat mukana. Tulevan kauden kausikortit seura pyrkii laittamaan myyntiin mahdollisimman pian. Uuden toimitusjohtajan nimi on jo selvillä.

AC Oulu varmisti paikkansa jalkapallon Veikkausliigassa viime viikonloppuna. Samantien alkaa valmistautuminen uuteen kauteen. AC Oulun hallituksen jäsen Arto Oja harmittelee, että seuran rahatilanne pysyy huonona. Osakeanti on pakko toteuttaa. Hallituksessa toivotaan, että antiin myös osallistutaan.

- Talous on koko ajan tiukilla, erittäin tiukilla. Nytkin joudumme miettimään moneen kertaan, miten tämä homma saadaan balanssiin.


Uusi aika koittaa:



05.11.2010 Kimmo Piispasesta AC Oulun toimitusjohtaja
Jalkapallon Veikkausliigaseura AC Oulun uusi toimitusjohtaja on Kimmo Piispanen. 43-vuotias Piispanen aloittaa työnsä AC Oulu Oy:n johdossa välittömästi.

Piispanen on luonut ansiokkaan uran myynnin ja markkinoinnin johtotehtävissä. AC Oulun toimitusjohtajaksi yli 20 vuotta Oulussa asunut Piispanen siirtyy Cad-Quality Finland Oy:n Oulun toimistonvetäjän paikalta.

Myynnin ja markkinoinnin ammattilainen on intohimoinen urheilumies, joka vastasi muun muassa vuonna 2000 Oulussa pelatun Tervarit-Tottenham-ottelun markkinoinnista.

- Hän on perillä tapahtumaurheilusta. Ja ennen kaikkea hän tuntee ne oululaiset piirit, jotka ovat urheilutapahtumista- ja toiminnasta kiinnostuneita, AC Oulu Oy:n hallituksen jäsen Arto Oja korostaa.


Futisforumilla iloittiin jälleen:
"Vaikuttaa lupaavalta kaverilta. Ei muuta ku tuhatlappuset lentoon ja niille suunnaksi seuran kassakirstu"

"Kyllä tunnelmat Kimmo Piispasen nimittämisen jälkeen nyt ovat korkeammalla, kuin olisi uskaltanut odottaakaan.
Selvästi oikea henkilö luotsaamaan Navy Blueta karikolta vapaimmille vesille.

Sen verran mielenkiintoinen ja valovoimainen henkilö, että on forumillekin kirvoittanut parilta (liiga)jalkapalloa ymmärtämättömältä idiootilta katkeransuloisia olisipameilläkin -itkuja. Maireaksi vetää"

"Kova on luotto, että puuhastelun aika on nyt vihdoin ohi ja tästä tämä lähtee"

"Positiivisia uutisia! Kyllä nyt on helpompi mennä eteenpäin kun on hyvä tj puikoissa"

"Bugolle ja jollekki randomrollolaiselle huutonaurua, tämähän oli POMMI, mistä teilläpäin uneksitaan!"

"Myyntiennätykset paukkuu, joukkue on kova. Kausari tilaukseen!"

"Maireita pommeja ja kinkyn epätoivoa. Mahtava päivä"


"Lyödäänkö vetoa että lisenssi tulee?"

Kyllä Rapalan Eki tietää:
"Herrahan on puhunut yhteisöllisyydestä jo kymmenen vuotta sitten. Lajitietämystä on ja eiköhän maireita pommeja satele pitkin talvea. Sijoittajat tuo rahhoo hulluna ja lisenssiin vaadittavat asiat on kunnossa.."


Niin ne viissataset lenteli...

Lopulta:

4.10.2011 Tiedote: AC Oulun ja Piispasen tiet eroavat
AC Oulu Oy ja toimitusjohtaja Kimmo Piispanen ovat yhteisymmärryksessä purkaneet sopimuksensa.

AC Oulu Oy:n hallitus kiittää Piispasta vuoden vetovastuusta ja toivottaa hänelle onnea uusiin haasteisiin.

Samalla hallituksen puheenjohtaja Sakari Huikuri ja hallituksen jäsen Matias Itkonen jättävät paikkansa.

Seuran hallitus aloittaa uuden toimitusjohtajan haun heti. Hallituksessa jatkavat Ilkka Kalermo, Timo Kalermo, Paavo Karjalainen sekä puheenjohtajan vastuun ottava Arto Oja.


Sic transit gloria mundi. Hyvää viikonloppua kaikille!

P.S. Ruotsi voittaa 3-0.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Juhlapostaus

Heipä hei rakkaat lukijat. Tästä lähtee blogimme juhlapostaus: tämä on järjestyksessään 100. kirjoitus. Onnittelut kaikille teille, jotka ovat kaikki tekstit jaksaneet lukea. Hyvin menee, mutta menköön.

Kirjoitan muuten tähän blogiin ensimmäistä kertaa puhelimella, joten siinäkin mielessä tämä on hieman erikoinen hetki. Kehitys kehittyy.

Ehkä jo arvasittekin. Olen tällä hetkellä laivalla matkaamassa kohti Ahvenanmaata, jossa HJK:lla on mestaruus katkolla. Pistekin riittäisi, mutta pisteitä ei vielä tällä kaudella ole saarelta stadiin viety. Tehtävä on siis vaikea, muttei mahdoton.

Mukavuuden haluisena ihmisenä ostin Siljan pisteillä itselleni menomatkalle hytin, jossa vedin kauneusunia puolillepäivin. Vanha ei enää jaksa rellestää aamusta asti, kuten HJK:n klubipäädyn kannattajien 70 henkinen posse Viking Linellä tälläkin hetkellä tekee.

Katson ikkunasta vienosti aaltoilevaa saaristomerta, kuuntelen puhelimesta rauhallista romanialaista trancea, olen valmiina avaamaan päivän ensimmäisen sidukan ja tuumaan: oi jospa tästäkin päivästä voisi tulla yhtä upea mestaruuspäivä kuin vuosina 2002, 2003, 2009 ja 2010.

Fiilis nousussa, nyt taistellaan kullista! Treffaan Klubin kannattajat klo 14.10 satamassa. Karnevaali alkakoon! Que sera sera...

maanantai 5. syyskuuta 2011

Kannattajilla ei mitään ihmisarvoa

MTV3:n uutisen mukaan Palloliitto ja maajoukkueen kannattajat kokoontuvat tänään keskustelemaan paljon kohua herättäneestä päätöksestä kieltää katsomon ylle levitettävät overhead-tifot. Viime perjantaina SMJK:n katsomossa, jossa toki vipeltää paljon muitakin henkilöitä kuin vain SMJK:n jäseniä, aiheuttivat kannattajat pahennusta törkeillä huudoillaan ja muilla järjestyshäiriöillä kuten paukkupommeilla ja yhdellä soihdulla. Molemmat osapuolet ovat varmasti sitä mieltä, että näin ei voi jatkua.

Mitä sitten pitäisi päättää? Ensiksi tietysti tifokiellon peruuttamisesta. Tifokielto on täysin järjetöntä kukkahattuilua ja suoranaista vittuilua hyvää duunia tekeville Suomen intohimoisimmille kannattajille. Tuolle kiellolle ei yksinkertaisesti voi löytää minkäänlaisia järkiperusteita. Jos tifot kielletään, niin siinä tapauksessa pitäisi kieltää kannattajilta myös vaatteet, sillä ne ovat paljon pahempi paloturvallisuusriski. Missään muualla maailmassa ei ole tällaisia järkyttäviä kannattajien nöyryyttämissääntöjä olemassa, eikä pitäisi olla myöskään Suomessa.

Esimerkiksi viime marraskuussa Suomi-San Marino pelissä tifoilu onnistui vielä näinkin näyttävästi:

Kuinka moni kuoli? Moniko sai traumoja? 10 kuukaudessa tuonkin lakanan materiaali muuttui tarkkaan varjellussa ja salaisessa kemiallisessa reaktiossa turvallisuusuhaksi ja kuoleman loukuksi. Norsunluutornissa kaikki hyvin.

Toinen asia, mikä varmasti suurinta osaa kannattajia ärsyttää, on poliisin ja erityisesti ns. Jouha-joukkojen käytös niin Moldova-ottelussa kuin aikaisemmissakin otteluissa. Poliisi tuli taas kaikkien ohjesääntöjen vastaisesti kesken ottelun ottamaan kiinni yhtä soihduttajaa, mikä aiheutti todella suuren vaaratilanteen katsomossa. Poliisi töni täysin sivullisia kannattajia alas jyrkässä katsomossa, potki vesimukeja ihmisten päälle ja aiheutti toistensa päälle katsomon penkkien väliin kaatuville faneille mm. polvivammoja.

Eikö asiaa olisi voitu hoitaa sivistyneemmin? Suuressa maailmassa poliisi poimii tekijät kamerakuvien perusteella ottelun jälkeen ilman väkivaltaa, provokaatiota ja kaaoksen aiheuttamista katsomossa. Näin toimisi ammattilainen, mutta Suomen poliisi on eri maata ja kohtelee kaikkia kannattajia kuin eläimiä. Kannattajilla ei näyttäisi olevan minkäänlaista ihmisarvoa.

Stadionilla on käytössä niin loistavat valvontakamerasysteemit, että ei ole mitään ongelmaa ottaa tekijä kiinni matsin jälkeen kuvien perusteella. Näitä valvontakameroiden kuvia käytetään jo nykyiselläänkin poliisin laittomiin rekistereihin, mihin pääseminen edellyttää vain jalkapallo-ottelun katselemiseen osallistumista.

Huvittavinta on, että kyseinen kovilla otteilla pelkoa ja vihaa kylvävä "Suomen ohrana" on aina kurat housussa, kun Suomeen tulee vaikkapa venäläisiä tai puolalaisia jalkapallokannattajia. Silloin katsomosta saa heitellä poliisia soihduilla ja muilla esineillä ilman pelkoa, että poliisi uskaltaisi tulla hakkaamaan ihmisiä katsomoon. Täysin munatonta touhua!

Jos tifokielto puretaan, tulee SMJK:n irtisanoutua soihduttelusta ja kaikista järjestyshäiriöistä. Samalla Palloliiton tulee taata, että maksavaa asiakasta kohdellaan ihmisarvoisella tavalla, eikä poliisille tule sallia liiton järjestämissä tapahtumissa nykyisen kaltaista psykopaattista, vastuutonta ja provosoivaa käytöstä.

Oli oikeastaan suuri ihme, että viime perjantaina selvittiin vain muutamalla ruhjoutuneella polvella ja parilla laastarilla. Paljon suurempaankin tuhoon olisi voinut olla ainekset. Onneksi poliisin tielle ei osunut esimerkiksi raskaana olevia naisia, joille kaatuminen pari penkkiriviä alaspäin vatsan päälle voisi olla todella kohtalokasta. Silloin puhuttaisiin jo poliisin tekemästä lapsen murhasta. Poliisi on maajoukkueen ottelutapahtumien suurin turvallisuusriski. Näin ei tarvitsisi olla.



keskiviikko 31. elokuuta 2011

Palloliiton kunniavelka: Ykkösestä voi nousta myös kakkonen

Syksy tekee tuloaan ja se tarkoittaa sitä, että Ykkösessä nousutaistelu käy kiivaana. Vaikka FC Lahti näyttää olevan tällä hetkellä vahvasti kiinni liiganousussa, ei pidä unohtaa, että myös seuraavat sijoitukset voivat olla ratkaisevia nousun kannalta.

Palloliiton sarjasekoilu keväällä johti siihen, että tänä vuonna vain Ykkösen voittaja on oikeutettu nousemaan liigaan. Se oli kohtuuton päätös, joka tehtiin vain viikko ennen sarjan alkua. Ne joukkueet, jotka olivat joukkuettaan rakentaneet kahden nousijan tai edes karsintapaikan varaan, joutuivat epäreiluun tilanteeseen. Merkille pantavaa on myös se, että liigan häntäpään taso on tälläkin hetkellä valovuoden takana huippukuntoisia Ykkösen kärkijoukkueita. Se tekee päätöksestä entistä epäoikeudenmukaisemman. Aika näyttää, pitääkö Palloliiton järjetön päätös vain yhdestä nousijasta ja jäävätkö muut nuolemaan näppejään.

Tällä tarkoitan sitä, että on nähtävissä merkkejä, että myös ensi talvena käydään kiivasta sotaa liigalisensseistä, eivätkä kaikki seurat tule liigalisenssia saamaan. Kabinetin puolella sekoillaan ja liigaseuroja menee jälleen nurin. Esimerkiksi 11 joukkueen liigassa ei olisi yksinkertaisesti mitään järkeä. Silloin Palloliiton tulee käyttää täydennysmenettelyä ja nostaa seuroja urheilullisen menestyksen perusteella Ykkösestä liigaan. Tämä koskettaa tietysti vain sellaisia seuroja, jotka liigalisenssiehdot täyttävät.

Oulussa tilannetta katsellaan suurella mielenkiinnolla. Vaikka moni ei siihen ehdä uskonut, niin Miika Juntunen on omalla toiminnallaan, visiollaan ja suhteillaan rakentanut lyhyessä ajassa liigatason organisaation Oulun Palloseuran alaisuuteen. OPS on pelannut huikean tappiottomien otteluiden putken ja voi olla, että vaikka se ei enää pystyisi FC Lahtea ohittamaan taulukossa, palkitsee Palloliitto sen sarjanousulla viimeistään kevättalvella.

Kyse ei edes ole siitä, etteikö OPS terveenä vahvan talouden organisaationa täyttäisi kaikkia liigakriteereitä, vaan pikemminkin siitä, että Palloliitolla on kunniavelka maksettavanaan Miika Juntuselle. Kun TPV Tampere vietiin konkurssiin syksyllä 2001, olisi kaiken järjen mukaan sarjapaikan pitänyt siirtyä Juntusen hallinnoimalle yhdistykselle.

Silloinen TPV Tampereen puheenjohtaja ja nykyinen opetusministeri Jukka Gustafsson allekirjoitti 750 000 markan velkojen vakuudeksi panttausasiakirjan, mutta käräjäoikeuden päätöksessä luki, että se on mitätön. Sarjapaikka ei päätöksen mukaan ollut Palloliiton sääntöjen mukaan panttauskelpoinen.

Omituista on se, miten Palloliiton varapuheenjohtajana pitkään toiminut Gustafsson ei muka tiennyt, että sarjapaikkaa ei voi pantata. Lisäksi sopimuksen allekirjoitti Palloliiton toiseksi korkein luottamustoimessa oleva henkilö ja Palloliitto ei moittinut sopimusta, kun se tehtiin. Se oli Palloliiton suuri virhe, joka on vähin äänin lakaistu unholaan.

OPS:n managerin Miika Juntusen mukaan Palloliiton kehityspäällikkö Esa Furuholm oli antanut käräjäoikeudessa lausunnon, että Gustafssonin olisi pitänyt tietää sarjapaikan panttauksen olevan mahdotonta.

Jos OPS sijoittuu Ykkösessä sijoille 2-3, on Palloliitolla mahdollisuus ja jopa suoranainen velvollisuus korjata menneet virheensä ja hyvittää surkeat epäreilut päätöksensä.

Nyt on aika nostaa oululainen elinvoimainen huippuseura takaisin liigakartalle! Ykkösen nousutaistelu ei siis ole ohi, vaan jokaisessa ottelussa on edelleen panosta!

lauantai 27. elokuuta 2011

Gelsenkirchen pakettiin

On aika laittaa vihdoin piste torstaiselle hegemoniamatsille ja laittaa vielä viimeiset tunnelmapalat eetteriin. HJK hävisi paremmalleen, eikä sille mitään mahtanut. Varsinaisesti putoaminen Schalkelle, joka on yksi Euroopan mahtavimmista huippuseuroista, ei pahemmin jäänyt kaivelemaan. Joukkueelle ja sen uskollisille kannattajille se oli hieno ja opettavainen kokemus. Lisää tätä!

Boris Runqvist-TV:n kameraryhmä oli paikalla matsipäivänä ja seurasi HJK:n kannattajien ikimuistoista päivää Nord-Rhein-Westphalian maisemissa. Helsinkiläiset pitivät hyvin yllä tunnelmaa niin kaduilla kuin katsomossa. Lopulta kuitenkin päihtyneet ja ilmeisen turhautuneet helsinkiläiset nuoret miehet saivat aikaan pienimuotoisen kahakan Düsseldorfin haubtbahnhoffilla. Sellaista sattuu joskus paremmissakin piireissä, joten ei aleta turhaan moralisoimaan.

Kokonaisuudessaan päivä oli ikimuistoinen ja Teemu Pukin ihmemaali jää historiaan yhtenä onnellisimmista hetkistä suomalaisessa jalkapallossa. Kiitos Teemu Pukki!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Over and out!




perjantai 26. elokuuta 2011

Ei ollut onnea matkassa

Eilinen näytelmä Veltins-areenalla oli huikeaa tunteiden vuoristorataa. Pukin loistavan tasoitusmaalin jälkeen moni varmasti kuvitteli, että HJK olisi jatkossa. Niin ei käynyt, vaan lohkovaihekiima vaihtui karvaaseen pettymykseen, kun Schalke odotetusti eteni lohkovaiheeseen konemaisella esityksellään.

HJK:lla olisi ollut hyvät saumat tehdä jotain todella suurta, mutta onni ei ollut heidän puolellaan. Kyproslaistuomarin viheltämät kaksi heppoista pilkkua tuntuu suomalaisnäkökulmasta täysin kohtuuttomalta. Kun Schalkella on yksi vahvimmista kotiyleisöistä Euroopassa, on ymmärrettävää, että myös tuomarit tuppaavat viheltää pelejä kotijoukkueen pussiin. Ja mitä olisikaan tapahtunut, jos HJK:lle olisi arvottu mikä tahansa muu joukkue vastaan. Jossiteltavaa jäi siis paljon näistä eurokarkeloista.

Eilinen tappio ja putoaminen ei kirvoita katkeruuden tunteita tai häpeää. HJK taisteli parhaan mahdollisen kykynsä mukaan ja teki sen tyylillä. Yksikään pelaaja ei sortunut totaalimunauksiin. Jokainen pelaaja taisteli arvokkaasti loppuun asti. Bensa loppui kesken, mutta käteen jäi kolme upeaa puoliaikaa Euroopan neljänneksi parasta seurajoukkuetta vastaan.

Mahdollisesti myöhemmin tulossa kuvamateriaalia Gelsenkirchenin tapahtumista, kun vaan Suomeen pääsen takaisin. Ukkonen jyrisee täällä Düsseldorfissa ja on aika suunnata kohti lentokenttää. Auf wiedersehen.

torstai 25. elokuuta 2011

Missä kuljimme kerran

Kotouduin juuri aamupalareissulta jokirannasta. Söin baagelin, banaania ja jugurttia. Seuranani minulla oli pari ampiaista ja rytmikkäästi pulloa jokivalliin hakkaava puliukko. Haahuilin onnesta soikeana Düsseldorfin vanhassa kaupungissa kapeilla kujilla ja kaduilla. Vaikka mikään historiallinen kaupunki tämä ei ole, kun sodan aikana sattuneesta syystä liittoutuneet natsit pommittivat kaupungin maan tasalle, niin olo oli kuin Kjell Westön romaanissa Missä kuljimme kerran.

Tämä päivä olkoon tarina urhoollisesta pienestä HJK:sta. Vaikka periaatteessa kaupungin pitäisi olla tuttu MM-kisareissulta, niin ilman karttaa onnistuin taas suunnistamaan aivan väärään suuntaan ja lyhyestä aamiaisreissusta tulikin yli kahden tunnin korpivaellus. Sellainen se voi olla myös pienelle töölöläiselle pienessä naapurikaupungissa.

Ilma täällä Pohjois-Rheinin alueella ei ole onneksi mikään helteinen. Ajoittain aurinko paahtaa mukavasti kasvoja kärventäen, mutta onneksi pilviharsoa on alkanut jo kertyä taivaalla niin että se antaa varjoa ja suojaa. Varmaa on, että helteeseen ei kaadu tänään HJK:n puolustustaistelu Veltins-Areenalla. Aurinkokin taitaa laskea juuri kick offin aikaan.

Lopulta sisukkaalla suunnistamisella saavuin maaliin ja sain Galleria Kauphofista ostetut kaljat ja yhden Gorbatchev-vodkan hotlahuoneen jääkaapin suojiin. Kohta pitäisi lähteä vetämään kebabit naamaan. Ja sen jälkeen...

HJK:n kannattajat ovat tänään onnekkaita. Vailla minkäänlaisia suorituspaineita voi HJK lähteä pitämään omaa fantastisesti ja ansaitusti hankittua johtoasemaansa. Ainoa tavoite on pelata virheetön ottelu. Siihen HJK pystyi jo Zagrebissa, miksei se siihen pystyisi myös tänään? Välttämättä sekään ei riitä jatkopaikkaan, jos Schalke vaan löytää oman tasonsa Mestarien liigan välieräjoukkueena. Jos HJK putoaa jatkosta tekemättä tyhmiä virheitä, ei mikään jäisi harmittamaan. Kaksi hienoa ottelua superkovaa vastustajaa vastaan on kaikki, mitä kannattaja joukkueeltaan voi toivoa. Tänään jatkoon menee se, joka uskaltaa pelata, eikä pelkää virheitä. Itseluottamuksen pitäisi HJK:lla olla terveellä pohjalla.

HJK-kannattajat ovat rantautuneet Düsseldorfiin. Rannan kaljaterasseilla on puhelinraporttien mukaan jo täysi rähinä päällä. Lisäksi Ludwigstrassenilla käveli vastaan kaksi Pukki-paitaista miekkosta, joita en koskaan aikaisemmin ollut tavannut. Päätän raporttini nyt tähän. Se missä kuljimme kerran, on huomenna jo historiaa. Toivottavasti se kaikki on mahdollisimman iloista historiaa. On vain yksi Klubi.



Tekeekö Pukki tänään sakukaiserista rosvopaistia?


Varrella virran.



Missä kuljimme kerran.


Over and out.

Saksassa ollaan

Blogimme palaa taas ääneen ja nyt oikein todellisen suurottelun tiimoilta. Saavuin eilen tänne paikanpäälle Ruhrin alueelle Düsseldorfiin. Oli ilahduttavaa nähdä, että Oslon kautta Düsseldorfiin suuntautuneilla SAS:n lennoilla oli hyvin paljon peliin matkaavia HJK:n kannattajia: nuoria miehiä, keski-ikäisiä miehiä ja jopa perheitäkin. HJK:n fantastinen voitto on synnyttänyt kipinän menestysorientoituneissa suomalaisissa. Onneksi paikan päälle matkaa toki paljon vanhojakin kannattajia, jotka kiertävät pelit menestyksestä riippumatta. Illasta on tulossa mielenkiintoinen.

Olen majoittunut tänne Düsseldorfin Famosa Hotelliin, joka sijaitsee Kölner Strassella kivenheiton päässä päärautatieasemasta. Eilen blogimme kohtasi huomattavan pirullisia ongelmia, kun eksyin vahingossa väärälle puolelle asemaa jonnekin marokkolaiseen lähiöön. Raahasin raskasta laukkua hikipäässä kuin itse Hesarin maestro Aveirossa. Sen jälkeen WLAN-yhteyksien päälle kytkeminen ei onnistunut ollenkaan ja niimpä raportointi päivän tunnelmista jäi tekemättä. Pahoittelut siitä.

Ehdin jo noitua tämän hotellin alimpaan helvettiin, enkä edes lähtenyt eilen tuopille vanhaan kaupunkiin, kun Arto92 minua sinne houkutteli. Murjotin vain huoneessa ja katsoin Russia Today uutiskanavaa. Onneksi tämä aamu muutti kaiken. Nyt yhteydet toimivat kuin unelma! Näkisin tämän mielelläni hyvänä enteenä.

Kohta lähden nappaamaan jotain aamupalaa ja ihastelemaan Rheinin maisemia. Tarkoituksena olisi kokoontua Haubtbahnhoffille kello 15, josta lähtee monikymmenpäinen HJK-mobi painamaan kohti pääkallopaikkaa Gelsenkircheniä. Gelsenkirchenistä lähtee aseman alta pikarautiotien linja 302, joka vie kannattajat Veltins Stadionille, jossa olenkin jo kertaalleen vieraillut vuoden 2006 kisoissa katsastamassa USA-Tshekki pelin. Lisää rapoa tulossa todennäköisesti vielä ennen lähtöä. Näkemiin siihen asti rakkaat lukijani.

Tässä kuvia eiliseltä:


Kannattajia The Oak Barrellissa ennen Oslon lentoa.



Famosa Hotel Düsseldorf.



Puitteet reportaasshille kunnossa.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

HJK loisti Zagrebin illassa

HJK näytti epäilijöille, että se on täysin valmis Europa Liigan karsintaan. Tuli vastaan mikä joukkue tahansa, niin kaikki on mahdollista. Dinamo Zagreb voidaan kiistatta laskea Euroopan kärkijoukkueisiin ja sillä on mahdollisuus päästä pelaamaan Mestarien liigan lohkovaiheessa. HJK:lla siihen on vielä matkaa, mutta tämä ilta osoitti, että matka ei ole pitkä.

Ekalla jaksolla HJK osoitti kypsyyttä puolustamalla tiivisti ja kurinalaisesti. Dinamo ei saanut mitään aikaan. HJK sai jopa yhden loistopaikan mennä johtoon, mutta Sadikin kuti jäi voimattomaksi. Ville Wallen maalilla näytti aivan uudelta mieheltä ja oli varmempi kuin koskaan aikaiseimmin. Osittain tämän voi laskea puolustuksen hyvän sijoittumisen ja vetojen peittämisen piikkiin.

Toisella jaksolla pelin luonne ei juuri muuttunut. Dinamo piti palloa ja HJK kyttäsi vastaiskuja. Wallen oli maalilla rautaa ja esti pahimmat tilanteet torjunnoillaan ja vastaantuloillaan. Nema realisatzija.

Lopussa oli vielä Sorsalla tuhannen taalan paikka viedä Klubi johtoon, mutta veto painui hiukan ohi maalin. Klubi haki aktiivisesti maalia ja lopussa painostus kostautui, kun Dinamo pääsi iskemään voittomaaliin. Maalin, jolla ei loppujen lopuksi ollut merkitystä, eikä se himmentänyt Stadin ylpeyden pirteää esitystä maailmanluokan vastustajaa vastaan.

HJK sai sen, mitä oli tullut hakemaan: 90 minuuttia harjoittelua huippujoukkuetta vastaan. Tämän jälkeen HJK on valmiimpi kohtaaman sen joukkueen, joka arvotaan sitä vastaan perjantaina Nyonissa vastaan. HJK on valmis lohkovaiheeseen. Ja vaikka paikka ei vielä tänä vuonna ehkä aukeaisi, on aina seuraavana vuonna paremmat mahdollisuudet. HJK etenee lohkovaiheeseen hitaasti, mutta varmasti.

Tänä iltana voi olla ylpeä klubilainen. Kiitos HJK.

HJK:lla ei mitään saumaa Zagrebissa

Spektaakkelin toinen osa alkaa noin tunnin kuluttua. Helsingissä tuli turpaan odotetusti maalein 1-2, mutta se esitys, minkä HJK järjesti antoi suurta ylpeyden aihetta suomalaiselle jalkapallolle. HJK:n ei tarvinnut hävetä otteitaan.

Tänään HJK voi astua ylpeänä estradille, nauttia 38 000 päisen katsomon hengityksestä ja todeta pelin jälkeen: olipa hyvä harjoitus seuraavaa kierrosta silmällä pitäen.

Dinamo on jättiläinen verrattuna Klubiin. Ei ole häpeä hävitä paremmalleen. Positiivista on se, että HJK on helvetin paljon parempi jengi kuin viime vuonna. Siitä kiitokset Mursulle, Rantalalle ja muille, jotka ovat osallistuneet joukkueen kokoamiseen ja valmentamiseen. HJK on yksi harvoista suomalaisen jalkapallon toivon kipinöistä.

Tänään kun avaan suttuisen streemin kello 21.45, voin ilolla katsella kuinka suomalainen huippujoukkue pelaa aitoa eurooppalaista suurjoukkuetta vastaan ja läpäisee testin kunnialla. HJK:lle hyvä tulos olisi vielä 0-1 ja 0-2 tappiot. Juurikaan suurempaa raiskausta en edes osaa pelätä. Voitosta on silti turha haaveilla.

5.8. arvotaan Eurooppa-liigan vastustaja Nyonissa. Tämä ottelu on elintärkeää harjoitusta siihen. Nautitaan siitä kentällä ja katsomossa.

Yhteistyöterveisin: Boris