tiistai 9. marraskuuta 2010

Hyvää jatkoa sinulle, Stuart Baxter

Tänään Palloliitto jatkoi siitä, mihin se lokakuun surkuhupaisassa tiedotustilaisuudessa pääsi. Vielä lokakuussa Baxterin pallia ei uskallettu heiluttaa kuin ujosti. Pikaerottaminen olisi ollut Palloliitolle aivan liian kallis riski. Silloin Baxter sai muodollisesti jatkaa toimessaan, vaikka Niinistö antoikin ymmärtää, että skotti olisi jo vapaa etsimään itselleen uutta seuraa.

Nyt viikko ennen San Marinon kohtaamista tapahtui juonessa taas edistystä. Baxter on virallisesti siirretty sivuun päävalmentajan paikalta ja vetovastuun ottaa legendaarinen ex-maajoukkuemaalivahti Olli "Oka" Huttunen. Varmasti oikea mies virkaan tällä hetkellä. Baxter jatkaa silti edelleen liiton palkkalistoilla konsultin tehtävissä.

Täytyy nostaa hattua Niinistön ja kumppaneiden inhimilliselle ja sivistyneelle neuvottelutaktiikalle. Ainakin ulospäin tällainen kuva on syntynyt, vaikka mistäpä kukaan voi varmasti tietää, onko Niinistö huoneessaan huutanut naama punaisena ja kyykyttänyt viiksivallua nujertaen tämän viimeisetkin itsetunnon rippeet? En epäile etteikö tarvittavia kykyjä tällaiseenkin vaihtoehtoon löytyisi. Selvää kuitenkin on, että Baxterin eväät maajoukkueen peräsimessä oli syksyn jälkeen syöty, mutta äkkinäiset potkut olisivat tulleet järjettömän kalliiksi.

- Roolini on nyt Palloliiton apuna. Teen mitä Palloliitto toivoo uuteen vuoteen asti, Baxter kommentoi nöyränä poikana tiistaisessa lehdistötilaisuudessa. Se on onnellinen loppu kaikkien kannalta. Liitto säästää kallisarvoisia taloudellisia resurssejaan ja myös Baxter pääsee aloittamaan puhtaalta pöydältä jättäen samalla itsestään järkevän ja fiksun miehen kuvan. Säästetyillä rahoilla on mahdollisuus keväällä hankkia se uusi kotimainen valmentaja, joka pystyy paremmin vastaamaan suomalaisen huippujalkapallon lippulaivan haasteisiin pitkällä tähtäimellä.

Vaikka suuri unelma kisoihin pääsystä ei taaskaan toteutunut, ei voida sanoa, että Baxterin aikakausi olisi ollut kokonaan surkeaa aikaa Suomen maajoukkueelle. Se tapa, jolla kannattajat Baxteria ulos huusivat Unkari-pelissä oli ruma ja liikaa harkitsemattomaan tunnekuohuun perustunut. Mutta se taisi olla silti välttämätöntä muutoksen aloittamiseksi. Jälkeenpäin analyyttisesti tarkastellen Baxter kuitenkin onnistui käynnistämään sen kauan kaivatun sukupolvenvaihdoksen ajaen joukkueeseen sisään uusia potentiaalisia tulevaisuuden ratkaisupelaajia. Nähtäväksi jää, syntyykö heistä menestyvä joukkue.

Totta on myös se, että Baxterin projektin floppaamisessa on loppujen lopuksi kyse vain suhteellisen pienistä marginaaleista. Hyypiän keltainen kortti Chisinaussa punaisen sijaan, Hollanti-pelin läpiajojen hyödyntäminen tai vaikkapa kokonaan toisenlainen otteluohjelman neuvottelutaktiikka olisi voinut estää korttitalon romahtamisen, eikä Baxterin olisi silloin tarvinnut häpäistä itseään median edessä.

Moldovan shokkitappiosta huolimatta Baxterin aikakausi saa allekirjoittaneelta arvosanaksi tyydyttävän. Stuart Baxter antoi mielestäni parhaan kykynsä mukaan oman asiantuntemuksensa Suomen Palloliiton käyttöön ja toivottavasti tuo kädenjälki näkyy maajoukkueen mahdollisessa kehityksessä. Urheilullisesti Suomi menestyi odotetunlaisesti käytössä oleva ohut materiaali huomioiden. Baxter jätti sittenkin hyvän perinnön seuraajalleen ja osoitti lopulta sivistystyneisyyttään osaamalla irrottaa ajoissa suuremman tuhon välttämiseksi.

Lopuksi haluan vain toivottaa sinulle, Stuart Baxter, hyvää jatkoa AIK:ssa, Celticissä tai minne ikinä oletkaan matkalla. En ehkä jää kaipaamaan, mutta en muistele pahallakaan. Anteeksi, että osallistuin Unkari-pelissä moukkamaiseen ajojahtiin Pohjoiskaarteessa. Et sittenkään ansainnut sitä.

------

Ai niin, tiedotustilaisuudessa julkaistiin myös pelaajat San Marino-otteluun. Teemu Pukkia olisin kaivannut kärkeen, mutta muuten ihan hyvä ryhmä. Perparim Hetemaj`n poisjättäminen lämmittää mieltä ja toimii hyvänä esimerkkinä kaikille pikkujunnuille siitä, miten pelaajien tulee käyttäytyä valmennusjohtoa kohtaan. Nöyryyttä ja kunnioittavaa asennetta sekä muutenkin hyviä tapoja ei koskaan voi korostaa liikaa millään elämän osa-alueella. Ehkäpä Stuart Baxterkin kaatui loppupeleissä omaan sisäiseen Perpaansa?

perjantai 5. marraskuuta 2010

Suomifutiksen kannattajapörssi 2010

Urheilulehden jalkapallon huippuasiantuntija Timo Innanen listasi tällä viikolla Veikkausliigan parhaat fanit. Heti listan julkistamisen jälkeen alkoi Futisforum2:lla, tuossa kotimaisen jalkapallokeskustelun anarkistisessa mekassa, kultuuri-ihmisten kritisointi ja kyseenalaistaminen kyseistä listaa kohtaan. De gustibus non est disputandum, voisi joku sanoa?

Perjantai-illan kunniaksi päätin tehdä oman varjolistauksen, joka on tietenkin täysin omaan subjektiiviseen mielipiteeseeni perustuva ja näin ollen ei mitenkään vakavasti otettava. Jonkin verran olen kuitenkin suomifutismeininkiä tälläkin kaudella nähnyt ja seurannut, joten minulla lienee edes jonkinlainen vaatimaton perspektiivi asiaan.

Heti aluksi huomautan, että itse en lähtisi rajaamaan listausta pelkkään Veikkausliigaan vaan sieltä alemmilta sarjaportailtakin löytyy hyvää aitoa suomalaista jalkapallokulttuuria. Tässä se nyt siis tulee:

1. Stadin Kingit (HIFK)
Suvereeni ykkönen Suomessa kaikilla mittareilla. Ihailtavaa menoa ja Suomen tyylikkäintä ja äänekkäintä kannatusta. Uskomaton volyymi vaikka seura pelannut viime vuodet "vain" alasarjajalkapalloa. Voi vain miettiä kuinka suureksi ja mahtavaksi ilmiö voisi paisua, jos IFK joskus pelaisi liigaa. Kunnostautunut sekä värikkäällä kannatuksellaan, että myös vajaaälyisten piriveikkojen ja vähälahjaisten varastomiesten nyrkkihipoissa. Kestää vertailun Ruotsin sceneen myös kannattajakulttuurin niin sanotulla harmaalla alueella. Suomen ainoa ultramentaliteetin ryhmänä sisäistänyt porukka.

2. Klopit (SJK)
Hienoa pohjalaista futiskulttuuria nyt fuusioseura SJK:n puolesta. Kakkosen tasolle todella suuri ryhmä ja erittäin kiva meno katsomossa. Tifoja, soihtuja, savuja ja kunnon rehvakasta äijätouhua brittivivahteella. Kuriositeettinä mainittakoon, että ryhmä järjesti kevättalvella oman Klopit-festinsä KOMIA-turnauksen yhteydessä suurella menestyksellä. Kloppien hyvä meno ei tietenkään tule yllätyksenä, kun muistelee vanhoja 90-luvun Orange Armyn aikoja.

3. Raitapaidat (TPS)
Turkua on sanottu Suomen kulttuuripääkaupungiksi, eikä syyttä. Vuosien saatossa TPS on saanut organisoitua karnevalistiseen kannatukseen sitoutuneen porukan, joka tosin tällä kaudella ei ihmeemmin loistanut, mutta ei pettänytkään. Tärkeintä oli kai olla Turun ykkösiä? Paras suoritus tänä vuonna huikeassa cupin finaalissa. Jatkakaa samaan malliin.

4. Sinitähdet (AC Oulu)
Oulun leppoisat huumorikannattajat ottavat haltuun niin etelän liigakatsomot kuin Castrenin hornankattilan. Usko ei lopu, vaikka oma seura on pahassa taloudellisessa sillassa. Aktiivisuudeltaan ja lojaalisuudeltaan vahvaa eurooppalaista tasoa. Nämä herrasmieskannattajat eivät nyrkkiä heiluta vaan keskittyvät itse peliin. Hyvä niin. Etelä-Suomen alajaoston "Etelän pelleille" vielä erityismaininta uhrautumisesta.

5. Sakilaiset/S140 (HJK)
Sonera Stadiumin pääty-yhteistyö kehittyy vuosi vuodelta ja tarjoaa Suomen suurimmalle seuralle hyvän taustatuen. Päätyläiset ovat tunnettuja kriittisyydestään ja kääntävät herkästi takkinsa, jos pelin taso ei miellytä. Tällä kaudella siihen oli syytä vain harvoin. Potentiaalia on, mutta se pitäisi saada paremmin esiin. Pahojen poikien myllyscenessä ei taida oikein enää kulkea?

6. FCLK/Lahen Pojat (FC Lahti)
Ehkä legendaarisin suomalainen kannattajaryhmittymä. Lahdessa laulu soi ja vieraissa vit*t kaikuu. Samalla korkealla ala-arvoisella tasolla vuodesta toiseen. Divarikausi varmasti elävöittää toimintaa uusiin saavutuksiin.

7. Sinikaarti (Tampu)
Vähän sama ongelma kuin Lahdella. Kun ei tule menestystä, niin ryhmäkään ei kasva. Jäsenmäärä on tainnut kääntyä laskuun, ainakin katsomokuvien perusteella. Samat vanhat naamat pitävät kuitenkin huolen, että korkea tekemisen taso on säilynyt. Suomen parhaat Tifot edelleen.


8. UrPSupporters (UrPS)
Tampereen piirin Vitosen kummajainen. Veret seisauttavan repäisevää menoa hyvässä hengessä. On savut, soihdut, laulut ja aitoa uskoa omaan tekemiseen. Vaatii todellakin paljon enemmän munaa lähteä toteuttamaan tyylikästä kannatusta Vitosessa kuin suurten massojen superveikkausliigassa. Kapinallisen alasarjakulttuurin tienraivaaja pioneerihengessä. 10 pistettä ja papukaijamerkki!


9. KPOCrew/Banzai (KuPS)
Alamaissa ja pahasti hiipumassa ollut kuopiolainen kannattajakulttuuri sai taas tuulta alleen, kun KuPS taisteli itsensä upeasti mitaleille. Kulttuurikaupungissa odottaisi toki enemmän myös kannattajilta. Nähtävissä kuitenkin edelleen sitä kuuluisaa lupsakkaa ja hyvän itsetunnon omaavaa Savon meininkiä, jota on mukava seurata korvatulpat korvissa.

10. Siniveriset/USVA (PoPa)
Siniverisillä on ollut jo useamman vuoden ajan kunnianhimoista menoa katsomossa. Tällä kaudella Porin neuvostoidylliä on päässyt ravisuttamaan aito puolalaistyyppinen underground äärisiipi, joka myös USVA nimellä tunnetaan. Porttikieltoja on jaeltu, katsomossa on painittu ja tunnelma on ollut ajoittain hyvinkin kuumottava. Porissa ei vieraat pääse vittuilemaan. Toivottavasti toiminta tästä vielä laajenee. Kannattajapiireissä mainetta niittänyt USVA:n "partajanari" on tämän kauden jälkeen ikuinen kulttihahmo. Porissa kaikki näyttää tällä hetkellä hyvältä.

Lopuksi voidaan todeta, että kannattajaryhmien listaaminen paremmuusjärjestykseen on täysin turhaa ja lapsellista touhua. Jokainen taplaa tyylillään ja kaikki toiminta on tärkeää. Stadin Kingeille kuitenkin iso peukku Suomen parhaasta menosta. Muut listan sijoitukset voi jättää enemmän tai vähemmän omaan arvoonsa.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Royal-liiga tulee, oletko valmis?

Marraskuun miellyttävän pehmeä pimeys on taas laskeutunut isänmaamme ylle. Aika tuntuu pysähtyneen tai ainakin se kuluu perin hitaasti. Ei ole enää kausi käynnissä, eikä siis tiedossa sitä joka viikonloppuista matsia, jota voisi innolla odottaa. Duunipaikan lämpömittari näyttää ulkolämpötilaksi 8,6 astetta ja miellyttävän mieto kostea tuulenvire huuhtelee kivasti käsivarsiani. Olisihan sitä futiskautta voinut ehkä muutaman viikon taas jatkaa? Ainakin oikeissa futismaissa Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja Venäjällä pallo pyörii vielä entiseen malliin. Hyvä niin.

Osuipa silmiini lehtiä selaillessa, että pohjoismaisten seurojen kesken pelattava Royal-liiga on jälleen palaamassa. Mielenkiintoista! Samaa liigaa kokeiltiin jo aikaisemmin harjoituskaudella pelattuna pohjoismaisten huippuseurojen turnauksena, mutta aika ei vielä silloin ollut kypsä sarjan suosiolle vaan se lakkautettiin raakileena vuonna 2007. Silloinkaan, kuten ei ilmeisesti nytkään, suomalaisia ei päästetty mukaan turnaukseen. Syynä oli se, että suomalaisilla ei silloin ollut kantaa tarpeeksi tv-rahaa mukanaan.

Tällä kertaa Royal-liigan lohkovaihe pelattaisiin tammi-helmikuussa Espanjassa tai Portugalissa ja cupvaiheen ottelut Pohjoismaissa. Mukaan kelpuutettaisiin neljä parasta joukkuetta Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Mielenkiintoista uudessa formaatissa on, että mukaan tulisi myös neljä pohjoismaiden ulkopuolista joukkuetta. Nämä paikat menevät siis mitä ilmeisimmin Venäjän, Ukrainan, Puolan tai vaikkapa Latvian kaltaisille maille, joilla on sarja tauolla kaikkein viileimpinä talvikuukausina. Olisiko myös suomalaisilla saumaa päästä mukaan? Olisiko Suomen mestari HJK kiinnostunut kansainvälisestä talvikilpailusta?

Itse luulisin, että suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet päästä sisään. Vaikea uskoa, että esimerkiksi venäläisillä suurjoukkueilla olisi kiinnostusta sitoutua maaliskuun puolelle venyvään kilpailuun. Heillä päätavoitteet ovat kotimaan sarjassa ja eurocupeissa, Royal-liiga olisi ainakin Venäjän kärkijoukkueille täysin turha kilpailu.

Suomalaisista seuroista ainakin HJK ja TPS ovat rohkeasti lähteneet hakemaan kansainvälisiä kokemuksia. TPS on useana vuonna reissannut Ruotsissa ja HJK:lla on vielä tuoreessa muistissa Moskovan CIS-cupin opetukset. Moskovan turnaus, jota kävin muuten itsekin tammikuussa katsastamassa, oli antoisa, hyvätasoinen ja se pelattiin huippuolosuhteissa upealla Olimpiskii Areenalla. Klubin osallistumista tietysti auttoi se, että veli venäläinen maksoi kaikki viulut matkoineen, hotelleineen ja ruokineen.

Vielä on epäselvää miten Royal liiga tulee vastaan mahdollisissa kuluissa. Maksetaanko esimerkiksi matkat ja majoitukset? Suomalaisille seuroille on ollut perinteisesti tyypillistä, että etelän leireillä vietetään ehkä viikko, korkeintaan kaksi. Nyt etelässä joutuisi (tai pääsisi!) viettämään aikaa useiden viikkojen, ehkä yli kuukaudenkin ajan. Tämähän on täysin normaalia toimintaa esimerkiksi ruotsalaisille, norjalaisille, venäläisille ja ukrainalaisille joukkueille, jotka eivät vietä talvella aikaa lainkaan sisähalleissa vaan harjoituskausi vietetään pitkillä leireillä etelän auringossa hyväkuntoisilla harjoitusnurmilla.

Voi hyvinkin olla, että suomalainen jalkapallo ei olisi vielä sittenkään tarpeeksi ammattimaista osallistuakseen pitkää etelän leiritystä vaativaan turnaukseen. Pelaajilla on kotimassa hoidettavanaan esimerkiksi opiskelut ja muut velvoitteet, eikä kokonaisvaltaista sitoutumista vaativa leiritys ole mahdollista. Toinen huoli on tietysti olosuhteet kotimaassa. Missä jatkokierroksien ottelut pelattaisiin? Tottakai täältä löytyy helmikuun lopussa paljon lämmitettäviä tekonurmia, jossa pelit voidaan pelata, mutta täyttävätkö niiden katsomo-olosuhteet Royal-liigan vaatimukset? Stadioneista vain Helsingin Sonera Stadium ja Kuopion keskuskenttä voisivat realistisesti tulla kyseeseen. Tuskin kukaan uskoo siihen, että Turussa saataisiin Veritaksen lämmöt päälle ja nurmi sulaksi jo helmikuussa. Sehän olisi suomalaisten mielestä härskiä energian tuhlausta. Teknisesti mahdollista se toki olisi.

Toivottavasti HJK ottaisi neuvosta vaarin ja kyselisi mahdollisuuksia päästä mukaan. Varsinkin Suomen mestarille ja muille eurocupeihin osallistuville joukkueille kansainvälisten pelien pelaaminen on paljon parempi mahdollisuus kehittyä kuin pelata Liiga Cupia pimeissä halleissa postimerkin kokoisilla vaihtelevan tasoisilla muoveilla vaihtelevan keskenkuntoisia läpeensä tuttuja kotimaisia seuroja vastaan. Jos kaikki menee hyvin, HJK saa mahdollisuuden viettää hyvin erilainen talvi.