perjantai 1. lokakuuta 2010

Ikävä lokakuu?

"Syksyn tuulissa hiljenemme
pisaroina muistot putoilee
pilvet matelevat ylitsemme
kaikki värit taittuu harmaaseen...
...Taas syksy tää mut yllättää
ei kesän muistot mieleen jää."


Näin lauloi taannoin semilegendaarinen Jyväskylän ylpeys Hausmylly kappalessaan Ikävä lokakuu. Siellä samassa Jyväskylän lokakuussa pelaa huomenna kullista myös Helsingin Jalkapalloklubi, joka ei ole heinäkuun helteiden jälkeen voittanut kuin vaivaiset kaksi ottelua(MIFK ja FC Lahti). Tänä aikana se on hävinnyt viidesti ja tasureitakin on kertynyt neljä. Tilastot kahdelta viime kuukaudelta eivät siis missään nimessä näytä hyvältä, kun vielä kesällä näytti siltä, että Klubi marssii ylivoimaiseen mestaruuteen. Näillä esityksillä HJK:n paikan ei todellakaan tulisi olla liigan kärjessä.

Kärsitäänkö Töölössä nyt eurokrapulaa vai mistä Klubin omituinen syysrämpiminen oikein johtuu? Aluksi voidaan tietysti suunnata katseet keskikentän keskustan ongelmiin, joista puhuttiin paljon jo Europelien aikaan. Oli suuri virhe luottaa siihen, että pappaosasto Janne Saarinen ja Aki Riihilahti pysyisi kunnossa. Saarinen on viettänyt lähes koko kauden kesämökillä, eikä peliminuutteja ole kertynyt kuin muutama hassu. HJK:n strategiassa tulisikin tulevina vuosina harkita terveysongelmaisten paluumuuttajien haalimisen järkevyyttä ja käyttää seuran vähäiset resurssit tarkemmin.

Lopulta keskikentän rappion kruunasi Medon myynti Belgradiin. Tuo siirto osoitti kuinka hyvästä pelaajasta oikein oli kysymys. Vielä siirron aikaan tilanne sarjataulukossa näytti hyvältä, mutta ei enää. Työjuhtana tunnettu Cheyne Fowler ja Medoa korvaamaan vuokrattu Dema ovat yksinkertaisesti liian heppoisia pelaajia Klubiin, kun rinnalla ei ole paikkaamassa Medon kaltaista ammattilaista. Voi myös ihmetellä, miksi ihmeessä HJK päästi varsin kehityskelpoisen ja potentiaalisen keskikenttämiehen Alex Ringin loppukaudeksi lainalle vihollisen leiriin Tampereelle? Luulisi, että alkukaudella jo taitojaan väläytelleestä Ringistä olisi ollut paljon enemmän apua HJK:n peliin kuin kehnon peliajatuksen omaavasta ja muutenkin pelaajana melko rajoittuneesta Demasta.

Radikaali muutos tuli syksyn aikana myös keskuspuolustukseen, kun HJK:n kokenein toppari Mathias Lindström palasi sairastuvalta hyvin harjoitelleena. Muurisen luotto Masseen oli niin kova, että mies heitettiin suoraan avaukseen kesken kiivaimman mestaruustaiston. Jälkikäteen voidaan spekuloida sitä, oliko tuo ratkaisu sittenkin liian hätäinen? Keskikentän keskustan vaihtuminen ja saman aikaisesti Magnussonin syrjäyttäminen topparin paikalta ei todellakaan lisännyt joukkueen itseluottamusta. Vaikka Magnussonillakin oli omat ongelmansa, niin ainakin omasta mielestäni ruotsalainen toi tiettyä rauhallisuutta ja varmuutta HJK:n pelaamiseen. Nyt tuo keväällä ja kesällä näkynyt tasapainoisen joukkueen yleisilme on lähes kokonaan kadonnut. Klubin peli pyörii selvästi epävarmemmin ja on rikkinäisemmän näköistä kuin alkukaudella. Se on näkynyt myös tulostaululla.

Vaisuista otteista huolimatta Klubin liigajohto näytti pitkään vakaalta, kun samaan aikaan FC Honka sössi tärkeitä otteluitaan ja näytti ottavan kiinnityksen kauden suurimmat puppelit -pokaaliin. Iltojen hämärtyessä ja ilmojen viiletessä HJK:n kausi alkaa kuitenkin saamaan pahasti honkamaisia piirteitä. Vaikka periaatteessa HJK:lla on matkaa vain kolme pistettä mestaruuden varmistamiseen, tulee se olemaan äärimmäisen vaikean työn takana.

Jyväskylässä HJK on pitkästä aikaa aidosti selkä seinää vasten pakkovoiton edessä. Kovinkaan monelta kannattajalta ei löydy enää suurta uskoa siihen, että HJK:lla olisi otteluissa TPS:ää ja Tampua vastaan suuriakaan mahdollisuuksia kolmeen pisteeseen. JJK-peli on mestaruuden kannalta ratkaiseva. Jos lauantaina jäädään Jyväskylässä tasapeliin, ottaa TPS vahvan kiinnityksen kultamitaleihin. Toki silloin myös Hongalla olisi mahdollisuus ryhdistäytyä ja välttää ikävä lokakuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti