torstai 16. syyskuuta 2010

Kesädekkari: Rasismia Pohjanmaalla, Osa 11

Osa 11: En tahdo siihen vankilaan

Kari Lehtola painoi pitkää päivää niin Keskuskentän katsomossa kuin Pietarsaaren kaupunginhotellin käytävillä ja Jopin asuttamassa hotlahuoneessa. Lehtola oli hyvin tietoinen, että hänen aikansa oli rajallinen. Jopin oikeudenkäynti alkaisi pian, joten evidenssiä Jopin syyttömyydestä kaivattiin pikaisesti. Silti selvitysmies Lehtola vaati itseltään täydellistä työotetta. Mikään nurkka ei saanut jäädä penkomatta, yksikään teoria ei saanut jäädä testaamatta, kun hän syväluotasi ja puntaroi tapahtunutta inhimillistä tragediaa, josta oli eskaloitunut suuri erehdys.

Oli kulunut jo viikko murhan tapahtumahetkestä, kun Jopin sellin oveen koputettiin. Se oli ylikomisario Makkonen.
-Tulin ilmoittamaan, että oikeudenkäyntinne alkaa tänään. Pojat ovat saaneet kerättyä sen verran vahvan evidenssin, että juttu oli mahdollista viedä syyttäjälle. Teitä syytetään murhasta. Pukekaa yllenne. Kohta lähdemme Pietarsaaren raatihuoneelle, jossa oikeus kokoontuu päättämään tuomiostanne. Varaudu siihen, että kakku voi olla pitkä.
Tuossa vaiheessa Jopi oli maansa myynyt mies. Hän oli varma, että Mimmu ei hänenlaistaan linnakundia enää katselisi.

Jopi astui ulos Pietarsaaren raatihuoneen edessä mustan maijan asiakasosastolta. Hänen kätensä olivat käsiraudoitettu ja häntä kohdeltiin kuten vakavaan rikokseen syyllistynyttä Pohjanmaalla kohdellaan. Ystävät, tutut, työtoverit ja muut kansanmiehet katselivat torilla ihmeissään, kuinka entinen kunnioitettu pietarsaarelainen talutettiin oikeuden eteen kuulemaan tuomioonsa. Se oli menoa nyt, ajattelivat useimmat.

Juuri kun Jopia talutettiin rappusissa sisään raatihuoneelle, kuului takavasemmalta kova huuto:
-Seis! Stop! Jopia ette vie! Olen löytänyt oikean syyllisen! Oikeudenkäyntiä ei saa aloittaa!
Se oli tuohtunut ja hengästynyt Kari Lehtola, joka oli viime hetkellä kaahannut raatihuoneen pihalle Hummer H2:llaan ja hänellä oli mukanaan se kaikki todistusaineisto, joka todistaisi Jopin syyttömäksi. Sisällä oikeussalissa Lehtola selvitti asiat syyttäjän kanssa niin, että oikeudenkäyntiä lykättäisiin ainakin huomiseen. Se riittäisi hänelle syyttämättäjättämispäätöksen läpisaamiseksi.

Iltapäivällä asiat olivat tulleet siihen pisteeseen, että ylikomisario Pertti Makkonen koputti nöyrästi Jopin sellin oveen ja avasi oven.
-Kuules kloppi. Mä olen kauhean pahoillani tästä kaikesta. Me tehtiin pikkuinen virhearvio. Sinä olet nyt vapaa mies.
Jopi pomppasi pystyyn ja tuuletti villisti:
-Jesh, jesh, mä tiesin sen että oon syytön!
Jopin riemulla ei ollut rajoja ja niinpä hän lurautti voiton kunniaksi pienen laulun rempautuksen:
”Mua naapurit haukkuu
Kun yö on rauhaton
Mut eihän mul oo koiraakaan

Talon seinissä paukkuu
Kun ovelleni on
Taas joku tullut kuolaamaan

Sä raukka sorruit rakkauteen
Jo ensimmäiseen asteeseen
Mä aiemmin sua varoitin
Oon melkein syytön syytön syytön syytön

En tahdo siihen vankilaan
Syyttömän sydän kahlitaan
Mä pidän sen mun vapauden
Mä oonhan syytön syytön syytön syytön niin

Mulle poliisi näyttää:
Hei liiku hitaammin
Mut eihän mul oo autookaan

Täytyy jalkoja käyttää
Et pakoon pääsisin
En halua sua saattamaan

Sä raukka sorruit rakkauteen
Jo ensimmäiseen asteeseen
Mä aiemmin sua varoitin
Oon melkein syytön syytön syytön syytön

En tahdo siihen vankilaan
Syyttömän sydän kahlitaan
Mä pidän sen mun vapauden
Mä oonhan syytön syytön syytön syytön niin

Sä raukka sorruit rakkauteen
Jo ensimmäiseen asteeseen
Mä aiemmin sua varoitin
Oon melkein syytön syytön syytön syytön

En tahdo siihen vankilaan, ei
Mä pidän sen mun vapauden
Mä oonhan syytön syytön syytön syytön niin

Sä raukka sorruit rakkauteen
Mä oonhan syytön syytön syytön syytön niin!”


Sellistä vapauduttuaan Jopi tapasi Kari Lehtolan, jonka kanssa hän joi kaupunginhotellin ravintolassa lattet. Jopi kyseli hieman hämmentyneenä Lehtolalta tämän tutkimuksista.
-Olet sinä kyllä ihme jätkä, kertakaikkiaan! Miten ihmeessä sait mut vapaaksi?
-Juttu oli tosiaan kinkkisempi kuin osasin odottaa. Lopulta kun juttu lähti aukeamaan, niin olin varma, että saisin kerättyä vaadittavat todisteet ajoissa.

Lehtola alkoi tarkemmin selittämään syyllisen paljastumiseen johtaneita yksityiskohtia:
-Ensimmäinen asia, johon kiinnitin huomiota, oli huoneesi vessanpöntössä olleet jarrutusjäljet. Kun analysoimme ne, huomasimme, että ne olivat juuri samanlaiset jarrutusjäljet, jotka jäävät kun ihminen syö Korv Göranin grilliruokaa. Kertomasi mukaan et ollut silloin syönyt grillillä vaan O´Learys lounasravintolassa, joten niiden oli pakko olla jonkun muun tekemät. Testasimme asiaa myös sinulta ottamallamme ulostenäytteellä ja niiden tekemät jarrutusjäljet olivat täysin erilaiset.
Jopi ihasteli maestron nerokkuutta ja halusi kuulla lisää todisteista.
-Toinen asia johon kiinnitin huomiota oli huoneestasi löytyneet jäämät, jotka olivat tyypillisiä räjähteille. Tiesimme siis tässä vaiheessa, että henkilö, joka oli kähveltänyt sukutikarin huoneestasi, oli käynyt Korv Göranilla syömässä ja hänellä oli räjähdeainetausta. Kun vielä mainitsit meille putkimiehen käynnin, niin kellot alkoivat soida ja osasimme yhdistää johtolangat yhteen. Syyllinen oli siis puolalainen Piotr Stanislawsky, jolla oli räjähdysainetaustaa Legia Varsovan ultrista. Lisäksi Piotr on nyt tunnistettu Korv Göranin valvontakamerakuvista.

Huuli pyöreänä Jopi kuunteli Lehtolan tykitystä. Hän ei voinut ymmärtää, että tällaista olisi voinut Pietarsaaren lintukodossa tapahtua. Se pisti jälleen kerran miettimään kuinka ihmeellinen tämä (jalkapallo)maailma oikein on.
-Mutta miksi ihmeessä joku polakki haluaa tulla Pietarsaareen tappamaan vaasalaisen futiskatsojan?
-No, se minuakin ihmetytti. Mutta motiivi on hyvin ymmärrettävä. Muistatkos vuoden 1996? Silloin FC Haka pelasi Uefa Cupissa Legia Varsovaa vastaan. Vaasalaisten mobi oli tullut Valkeakoskelle haastamaan Legian ultria ja onnistuivatkin. Piotr Stanislawsky sai silloin ensi kertaa kunnolla päihinsä vaasalaisten toimesta. Aina näihin päiviin asti hän hautoi kostoa ja sai siihen mahdollisuuden soluttautumalla putkimieheksi Pohjanmaalle. Tekijä sai salakavalasti tuikattua tikarin uhriinsa, kun vieraskatsomossa syntyi Jaron maalin jälkeen rähinää, jonka jälkeen sinä aivan epäonnekkaasti kaaduit uhrin päälle ja sait kaikki syytökset itseesi. Loppu onkin sitten historiaa. Korostaisin kuitenkin, että tässä murhassa ei pitäisi puhua inhimillisestä erehdyksestä, vaan järjestelmäerehdyksestä, järjestelmävirheestä.

Niin se vain oli. Murha oli selvitetty, Jopi pääsi nauttimaan vapaudesta ja vihdoinkin varaamaan paluuliput omaan rakkaaseen Englantiinsa. Tehtävä Suomessa oli päättynyt. Juuri kun Jopi oli kaikessa rauhassa hörppimässä Helsinki-Vantaalla cappucinoa konetta odotellessa, niin puhelin yllättäen soi:
-Terve, Julle täällä. Kuulin et sulla oli ollu pientä probleemii. Mut no hätä, asia selvis. Soitin sulle vaan kiittääkseni. Sä teit ihan käsittämättömän hyvää duunia. Vaasalaisten sikailut peleissä on vähentyneet jo 65% ja viimeisimmän mielipidekyselyn mukaan Perussuomalaisten kannatus Vaasan vaalipiirissä on pudonnut 5,3%:iin. Se on loistava saavutus. Haluisitko heittää meille keikkaa ens kesänäkin?
-Kiitti pomo, mut mun paikkani on ihan jossain muualla. Mä olen sielultani kirjailija ja journalisti, en mikään salapoliisi action man.
-Okei, mä ymmärrän. Mut soittele ihan koska vaan, jos tulee asiaa. Hyvää jatkoa sulle. Tulen aina olemaan kiitollisuuden velassa.
-Tattista vaan. Hyvät jatkot myös sinne Pöllöliittoon.

Muutaman tunnin päästä Jopi haistelikin jo Swindonin mietoja savukaasuja ja olo oli juhlavan kotoinen. Vastassa Swindonin rautatieasemalla odotti vaimo Mimmu, joka oli kovin onnellinen jälleen näkemisestä.
-Mä olen niin ylpeä susta, Jopi-rakas! Miten matka meni?
-Ihan hyvin. Ei siis mitään ongelmia. Kiva olla takaisin sumusaarella.
Jopi ei edelleenkään aikonut paljastaa mitään nolosta putkakeikastaan. Todellisena vanhanliiton miehenä hän kyllä pystyisi rehdisti tunnustamaan pettämisen(ei tosin nykyisen puolison kanssa eläessä), ylinopeuden ajamisen, pimeästi maksetun remontin tai tapahtuneet känniörvellykset, mutta tämän hän pitäisi omana tietonaan. Ehkä niin oli parempi.

Loppu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti