torstai 9. syyskuuta 2010

Kesädekkari: Rasismia Pohjanmaalla, osa 9

Osa 9: Syyllinen kunnes toisin todistetaan

Jopi näppäili Pietarsaaren poliisiaseman asiakaspuhelimeen parhaan ystävänsä Tero Pakolaisen työnumeron ja hetken päästä puheluun vastattiin:
-Tero Pakolainen AS Urheilu, kuinka voin auttaa?
-Morjens vanha kuoma. Täällä on Jopi. Onko sulla kauhea kiire siellä? Olen nimittäin aika pahassa lirissä ja tarvitsisin vähän apua sulta.
-No ei tässä suurempaa kiirettä. Kirjoittelin tässä juuri jälleen uutta herjausartikkelia Helsingin Jalkapalloklubista. Eli samaa paskaa kuin aina ennenkin. Mitä sinun asia koskee?
-No tätä on vähän vaikea selittää. Olen ilmeisesti murhajutussa pääepäilty. Pystytkö millään tulemaan Pietarsaareen pariksi päiväksi? Tarvitsen pätevää asianajajaa. Olet juuri sopiva henkilö siihen.
Hetken aika asiaa mietittyään Tero myöntyi ehdotukseen:
-No kai se on pakko auttaa miestä mäessä. Kaveria ei jätetä.

Jopin lopetettua puhelun hän meni takaisin ylikomisario Pertti Makkosen pakeille kuulusteluhuoneeseen. Jopi päätti ehdottaa pientä taukoa kuulusteluun, mutta ylikomisariolta kuului tyly vastaus empimättä.
- ‬Ongelmallista sinun kannaltasi on,‭ ‬että ketään muuta ei tekoon ole pystytty yhdistämään. Et jätä minulle muuta vaihtoehtoa kuin pidättää sinut murhasta epäiltynä.

Yötön yö lankesi alkukesäisen Pietarsaaren ylle. Pieneen selliinsä teljettynä yritti nukkua murheen murtama mies. ”‬Surrealistinen‭” ‬ei kuulunut Jopin sanavarastoon,‭ ‬mutta sellaisiksi tapahtumat olivat totta vie menossa.‭

Kun aamu taas sarasti Pohjanmaalla sai Jopi luettavakseen aamun lehdet. ‬Hänen katseensa jähmettyi Pietarsaaren Sanomien etusivun otsikkoon: ”PAIKALLISTA SALIBANDYLEGENDAA EPÄILLÄÄN VAASALAISMIEHEN MURHASTA”. Silmukka Jopin kaulan ympärillä kiristyi ja hänestä tuntui ikään kuin hän olisi tässä se pahin terroristi. Hän vain toivoi, ettei sana kiirisi Lontoon seudulle asti hänen vaimonsa Mimmun tietoon.

Lopulta iltapäivällä Jopi sai odotetun vieraan Helsingistä. Jopi vietiin poliisiaseman vierailuhuoneeseen ja siellä odotti lasisermin toisella puolella tuttu hahmo. Tero Pakolainen oli tullut auttamaan vanhaa kaveriaan. Jopin ilme oli helpottunut Teron nähdessään.
-Morjens Matlock. Kiva että pääsit hätiin. Tässä on nyt vähän kinkkiset paikat.
Vaikka Jopi yritti jopa vitsailla tilanteen kustanuksella, oli tilanteen vakavuus sellainen, että se ei nostanut kummallakaan puolella suurta optimismia ilmoille. Sen jälkeen Jopi selitti asiansa Terolle syyttömyyttään vannoen.

Teron kävi kovin sääliksi vanhaa kaveriaan, jonka kanssa hänellä oli ollut paljon hyviä hetkiä opiskelijapolitiikan kuin mediamaailmankin koukeroissa, mutta urheilutoimituksen vastuuhenkilönä hänen oli kuitenkin mietittävä myös lehtensä etua:
-Kai tajuat, että meidän on nyt pakko pistää se sun jalkapalloblogi jäihin, kunnes sinut on saatu syyttömien kirjoihin?

Hyvin monen kahvikupillisen ja rankan tuumaamisen jälkeen Tero päätti tarttua viimeiseen oljenkorteen:
-En yleensä tätä tekisi, mutta olet meidän lehden suosituin blogin pitäjä ja niin arvokas mies Arjalaisten Sanomain mediakonsernille, että tässä tilanteessa on uskallettava ottaa yhteys Suomen vaikutusvaltaisimpaan mieheen.
Se mies oli tietysti Arjalaisten Sanomain mediakonsernin päämoguli Eetos Arkku, paatunut natsi ja kaikkien yhteiskunnallisten harmaiden eminenssien grand old man. Hän tulisi järjestämään yksityisen, mutta samalla hyvin kalliin salapoliisitutkinnan, joka todistaisi Jopin syyttömäksi. Vain yksin luoja tietäisi auttaisiko edes tämä Jopin pois tästä viheliäisestä tilanteesta, joka oli saanut säröille hänen kunniallisen ja esimerkillisen hyvän miehen maineensa.

Jatkuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti