torstai 26. elokuuta 2010

Kesädekkari: Rasismia Pohjanmaalla, osa 7

Osa7: Pietarsaaren punainen veri

12.minuuttia ottelun ensimmäistä puoliaikaa oli pelattu, kun kotijoukkue Jaro vyörytti hyökkäyksen oikealta laidalta. Aleksei Neropatti Junior harhautti ensin VPS-pakin kahville upealla cruyffin käännöksellä ja antoi sitten varsin onnistuneen krossin vasurilla kohti maalia, jossa järkälemäinen Björn-Erik Satrovaara, joka muuten oli Jopin serkkupoika, vaani mahdollisia puskupalloja. Härän olemuksellaan Björn-Erik Satrovaara rynni kohti ilmassa leijailevaa palloa puskeakseen sen maaliin. Juuri kun Satrovaara oli osumassa kolossaalisella otsalohkollaan palloon, ehti siihen väliin kuitenkin Vepsun maalivahti Ho Chi Ming ja pyrki liimaamaan pallon näppeihinsä.

Aluksi jo näytti, että tilanne olisi menetetty, mutta maalivahdin laskeutuessa maahan herpaantui hänen otteensa palloon ja se lipesi suoraan Björn-Erik Satrovaaran eteen. Satrovaara reagoi tilanteeseen nopeasti ja tuikkasi kärppämäisesti pallon verkon perukoille kenenkään estelemättä. MAALI! Tilanne oli 1-0, eikä kotiyleisön riemulla ei ollut rajoja: -Heja heja heja Jaro, mylvi kotiyleisö kurkku suorana.

Vaasalaisten katsomossa tunnelma synkkeni, vaikka ei peli tietenkään tähän maaliin päättyisi. Känniset geezersit ärsyyntyivät halvasta maalista niin paljon, että alkoivat ojentaa maalintekijää ja huudella tälle rivouksia:
-Saatanan svedupelle! Me saadan sut vielä! Naks naks!

Jälleen alkoi Jopin rasismiluotain vilkkua punaisella ja hän epätoivoisesti alkoi miettiä millä tavoin saisi tilanteen laukeamaan. Mutta samalla kuin pahan ilman lintuna tuli vieraskatsomon eteen provoamaan Aleksei Neropatti Junior:
-Hahaha!! Jaro e bäst, Jaro e bäst, Vepsu e skit!!
Silloin vaasalaisilla silmissä sumeni ja geezersit lähtivät rynnimään kohti kentän ja katsomon välissä olleita mainosaitoja. Jopikin joutui tähän ihmisvyöryyn mukaan ja astui yhden portaan eteenpäin, sitten toisen ja vielä kolmannenkin, mutta sen jälkeen hän menetti tasapainonsa ja kaatui koko painollaan erään vaasalaisen kannattajan päälle. Törmäys oli raju ja tuntui kuin taju olisi lähtenyt hetkeksi.

Kun Jopi nousi maasta noin muutaman sekunnin kuluttua, oli hänen paitansa veren tahrima. Hän luuli aluksi vain teloneensa itsensä, mutta lopulta huomasi, ettei se ollutkaan häneen omaa vertansa vaan se tuli maassa makaavasta vepsulaisesta. Jopi riensi auttamaan, mutta huomasi äkkiä, että tuon alle jääneen vaasalaisen selästä törrötti tikari. Katsomossa syntyi valtava paniikki. Itse peli ei enää kiinnostanut ketään. Joku oli puukottanut miestä selkään. Jopi huusi täydellä voimalla kohti aurinkokatsomoa:
-Apua, apua, onko täällä ketään lääkäriä?!

Lopulta kun ensiapuryhmä tuli hätiin, ei mitään ollut enää tehtävissä. Mies makasi maassa elottomana verinen tikari syvällä selässään. Jopi oli murheen murtama ja kyseli ympärillä olevilta ihmisiltä:
-Kuka tämän on tehnyt? Kuka tämän on tehnyt?

Vastausta ei kuulunut. Hiljaisuus laskeutui Pietarsaaren stadionille. Peliä ei keskeytetty, mutta koko Vepsun kannattajaryhmä, herra Satrovaara mukaan luettuna, pidätettiin ja heidät evakuoitiin Pietarsaaren poliisilaitokselle. Jopi tiesi, että yöstä oli tulossa pitkä. Siinä hän oli varsin oikeassa, vaikka ei Jopilla vielä voinut olla mitään aavistusta tapahtuman tulevista käänteistä.

jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti