torstai 19. elokuuta 2010

Kesädekkari: Rasismia Pohjanmaalla, osa 6

Osa 6: Ten German Bombers in the air

Iltapäivän paahtava aurinko porotti Jopin selkään ja sai aikaan hikikarpaloita otsalohkolle. Yli 50 vaasalaista käveli pitkin Victor Schaumaninpuistikkoa ja hoilasi kaljapäissään vanhaa englantilaista klassikkoviisua:

"There were ten German bombers in the air,
There were ten German bombers in the air,
There were ten German bombers, Ten German bombers,
There were ten German bombers in the air,

And the RAF from England shot one down,
And the RAF from England shot one down,
And the RAF from England, The RAF from England,
And the RAF from England shot one down"

Tätä humalaista hoilausta jatkui aina Alholminkadulle asti, kunnes he pääsivät viimeiseen säkeistöön:

There were no German bombers in the air,
There were no German bombers in the air,
There were no German bombers, No German bombers,
There were no German bombers in the air,

'Cos the RAF from England shot them down,
'Cos the RAF from England shot them down,
'Cos the RAF from England, The RAF from England,
'Cos the RAF from England shot them down!!

Jopia huvitti vaasalaisten laulut, joka vertasi pietarsaarelaisia saksalaisiin. Näiden kaupunkien välillä vallitsi siis todellinen viha-rakkaussuhde. Jopi tietysti ajatuksissaan vastusti tällaista natsivertausta, mutta ei vanhana anglofiilina voinut vastustaa kiusausta ja niin hän oli itsekin päättänyt lauluun liittyä.

Laulu kuitenkin vaimeni kun he pääsivät sisään pubiin tilaamaan olutta. Paikan nimi oli Vive´s Pub. Se oli henkeen ja vereen jalkapallopub ja jälkipelipaikka. Siellä oli kaikki mahdolliset herkut tarjolla: terassi, olutterassi, ilta-aurinko, olutvalikoima, laaja olutvalikoima, ulkomaiset oluet, täydet anniskeluoikeudet, drinkit ja coctailit. Pubin käyntiosoite oli Alholminkatu 6 ja postinumero 68600. Kyllä nyt kelpasi juoda olutta Supon laskuun, mietti Jopi autuaana.

Tuoppi toisensa jälkeen putosi vaasalaisten kurkusta alasta. Tunnelma Vive´s Pubissa oli korkealla ja päihtymys huipussaan. Jopi oli kuunnellut vaasalaisten rasistisia juttuja huuli pyöreänä, mutta silti pitäen naamansa peruslukemilla. Hän ei tahtonut paljastua Jullen vasikaksi. Hänen taskussaan ollut salakuuntelulaite taltioisi kaiken sen saastaisen puheenparren, minkä hän tänään oli joutunut kohtaamaan. "A truly ugly night in Finnish summer", se oli totisesti ja nimenomaan sitä.

Pubissa aika kului kuin siivillä. Noin puolituntia ennen kick offia ryhmä alkoi hiljalleen liikkumaan kohti Pietarsaaren keskuskenttää, jossa järjestysmieshenkilökunta jo odotti köörin saapumista. Kun he pääsivät katsomoon alkoi vaasalaisten rasistien hiillostus Jaron tähtipelaajaa Aleksei Neropatti Junioria kohtaan:
-Ryssä, ryssä, ryssä!
Jossain kohtaa vieraskannattajat viittasivat jopa tähtipelaajan äitiin ja solvasivat häntä ala-arvoisesti. Mutta jostain kumman syystä Pietarsaaren molemmat poliisitkin vain nojailivat aitaan ikäänkuin he eivät olisi kuulleet huutoja.

Tässä vaiheessa Jopin oli pakko tehdä jotain asialle ja hän päätti yrittää hillitä joukon sikailua johdattemalla huutoja maltillisempaan suuntaan. Hän ei yleensä ollut sitä stadionin äänekkäimpää kannattajajoukkoa, kun hän Jaron tai jonkun englantilaisen alasarjajoukkueen pelejä seurasi, mutta muisti kuinka hän nuoruudessaan oli huudellut törkeyksiä Jallu Rantaselle ja HJK:lle. Nuo rasistiset huudot oli nyt saatava seis ja vaihdettava johonkin poliittisesti korrektimpaan:
-Läääski, läski, pomppaatko ees kymmentä senttiä, v-ttu Junnu sä oot lääski!

Jopin kekseliäät huudot auttoivat. Vaasalaiset irtisanoutuivat heti rasismistaan ja alkoivat hiillostaa pelaajaa ulkonäon perusteella. Vaikka eihän tuo missään nimessä ollut reilua, sillä Jaron valmentaja oli saanut tänä kesänä pelaajansa parempaan kuntoon kuin vuosiin oli nähty. Rasvaa ei Neropatin kehosta löytynyt juuri nimeksikään. Silti nuo huudot kiihoittivat vaasalaisia aivan uudelle tasolle.

Jopi oli tyytyväinen itseensä. Hän oli saanut uhkaavan rasistisen "moments of madnesin" loppumaan. Samalla Jopia kuitenkin harmitti, että joutui tällaisia solvauksia esittämään vakavalla naamalla. Hän oli saanut hyvän kasvatuksen kotonaan, eikä hänestä tuntunut reilulta huudella kenellekään tällaista sontaa. Kaiken kukkuraksi Jopi tiesi, että useimmat liigapelaajat olivat nykyään harmittavan värittömiä, valmentajat olivat värittömiä, eikä mitään saanut sanoa eikä tehdä ilman että liitto tai joku puuttuu asiaan. Sen takia värikkään ja taitavan suuren persoonan hiillostaminen oli ehdottomasti väärin. Mutta hän tiedosti, että jos tällä taktiikalla saisi rasismin kitkettyä, niin silloin tehtävä olisi suoritettu oikein.

Keskuskenttä alkoi olemaan ääriään myöten täynnä. Kuuluttaja esitteli molempien joukkueiden avauskokoonpanot ja peli oli valmis alkamaan. Vihdoin Petteri Gary puhalsi pilliin. Jaro pelasi kokopunaisissa ja Vepsu perinteisissä mustavalkoraidoissaan. Se alkaa nyt, ajatteli Jopi itsekseen. Rasismille ei missään nimessä saisi olla tilaa tämän päivän kamppailussa.

jatkuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti