keskiviikko 4. elokuuta 2010

Kesädekkari: Rasismia Pohjanmaalla, osa 3

Osa 3, Palveluksessanne

Ennen puoltayötä Jopi vihdoin saapui Pietarsaareen. Hän majoittui kaupunginhotellille, joka kieltämättä on varsin viehättävä miljöö. Käytössään Jopilla oli normaali yhdenhengen huone, jonka varustuksena oli TV/tekstiTV/maksuTV, puhelin, kylpyhuone suihkulla, hiustenkuivain, minibaari ja mikä tärkeintä ilmainen langaton internetyhteys. Internetyhteyttä Jopi tarvitsi ennen kaikkea sen takia, että pääsisi taas päivittämään omaa blogiaan. Uudesta korkean profiilin kesätyöstään huolimatta mies halusi olla lojaali Arjalaisten Sanomille, jonka vapaatoimittajana ja bloggarina hän toimi.

Sinä iltana Jopi ei jaksanut pahemmin valvoa, ei naputellut pisteliäitä kommentteja futisfoorum2:lle, eikä edes lähtenyt Pietarsaaren yöhön kumoamaan ohrapirtelöitä. Sen sijaan hän nukahti nopeasti ja näki koko yön seksikkäitä kauneusunia Mimmusta. Hän tiesi, että jos hoitaisi tehtävänsä Suomessa läpi kunnialla, pääsisi hän palaamaan takaisin rakkaalle sumusaarelleen oman Mimmunsa viereen.

Herätys piippasi Jopin puhelimessa kello 8.15. Nopeasti hän siirtyi kaupunginhotellin aamiaispöytään ja söi itsensä kylläiseksi. Sen jälkeen hän sai puhelun Helsingistä.
-Moi, Julle täällä. Olen sopinut sinulle palaverin Jaron toimistoväen kanssa kello 10.30. Tutustut stadioniin ja puhutte Pohjanmaan derbyn turvallisuusolosuhteista. Se matsi on jo huomenna. Palaverin jälkeen lähdet illalla Vaasaan ja soluttaudut VPS:n rähinäkannattajiin. Onko asia selvä?
-Selvä on pomo. Asia on ymmärretty.

Jarolaisten kanssa pidetty palaveri ei tuonut Jopille mitään mainittavaa uutta tietoa. Hän oli elänyt ja hengittänyt tätä kenttää lapsuudestaan saakka. Jaro oli hänelle Se seura, josta hän oli imenyt oman identiteettinsä rakennusaineet. Tällä stadionilla ei mitään moderneja muovisia kuppituoleja tarvittu. Pääkatsomon numeroitu tikkuinen lankku oli turvallinen ja toi mieleen hyvät muistot lapsuudesta. Siihen lisättynä vielä tauolla tarjoiltavan kebabin lemu, yleisövessojen pinttyneet jarrutusjäljet ja aurinkokatsomon lahoava kakkosnelonen, löytyisikö edes koko Suomesta hienompaa ja intiimimmän tunnelman omaavaa jalkapallostadionia? No, juoksuradat toki olivat miinusta, mutta olihan Pietarsaari myös yleisurheilukaupunki.

Kokouksen päätteeksi Jopi ja Jaron turvallisuuspäällikkö Görän Korv sopivat yksimielisesti, että Vepsun fanit sijoitettaisiin aurinkokatsomon lahoavaan lankkukatsomoon. Lisäksi Jopi tulisi tekeytymään Vepsun kannattajaksi ja hänellä olisi salakuuntelulaitteet taskussa mahdollisten ylilyöntien todistamiseksi. Jopista tehtävä vaikutti jännittävältä ja hän sai olonsa tuntemaan kuin James Bondilta konsanaan. Tosin hieman miehiä mietitytti lahon lankkukatsomon kunto. Kestäisikö se hyppiviä ja meuhkaavia painavia vaasalaishuligaaneja? Lopulta Jopi ratkaisi asian Jaron eduksi:
-Kyllä sen on vaan pakko kestää. Eihän Ratinassakaan ole lämmitystä.

Ennen päivän toista tehtäväänsä, joka tarkoitti soluttautumista vepsun kannattajapiireihin, otti Jopi pienet nokkaunet hotellilla ja söi lounaan O´Learys lounasravintolassa. Lounaan hinta oli 8,50 €, sisältäen salaattipöydän, kahvin ja jälkiruoan. Tänään tarjolla oli uunilohta, kapris-munakastike (G, L) ja makaronilaatikkoa.
-Tämä on sitä aitoa suomalaista kotiruokaa, jota lapsuudessa aina vetelin kilokaupalla. Toista se on nykyisellä pullamössösukupolvella, ajatteli Jopi, joka oli aidosti ylpeä sukupolvensä saavutuksista.

Lounaan jälkeen Jopi hyppäsi uuden karheaan Supon tarjoamaan Volvoonsa ja suuntasi Vaasan yöhön. Jälleen Jopin mielessä soi Pohjanmaan maakuntalaulun sanat, mutta muistettuaan salaisen tehtävänsä luonteen hän sai uuden James Bondmaisen inspiraation vanhasta James Thomsonin runoon perustavasta brittiläisten patrioottien hymnistä:

"To thee belongs the rural reign;
Thy cities shall with commerce shine;
All thine shall be the subject main,
And every shore it circles thine.
Rule, Britannia! Britannia, rule the waves:
Britons never shall be slaves."

jatkuu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti