torstai 8. heinäkuuta 2010

Jalkapallokenttien johannatukiaiset, hulluja vai sankareita?

Eilistä Espanjan ja Saksan välistä MM-välierää seurasi miljardeja katsojia ympäri maapalloa. He pääsivät todistamaan huikeata jalkapallo-ottelua, jossa pelattiin suurilla panoksilla. Vaikka voiton vei yllättäen ensimmäistä kertaa loppuotteluun edennyt Espanja, ei se ollut kuitenkaan illan ainoa voittaja. Se toinen voittaja oli nimittäin Mario Ferri, kuuluisa italialainen kentälle ryntääjä, joka juonitteli itsensä parrasvaloihin miljardien tv-katsojien sydämiin.

Yleinen mielipide ja media lyttäävät jostain syystä nämä vihreän veran vekkulit taitelijat yleensä huligaaneiksi, hulluiksi, häiriköiksi ja kuningaspelin vihollisiksi. Sitä he jossain mielessä varmasti ovatkin keskeyttämällä ottelun egoistisen huomiohuoraamisen takia muutamien sekuntien ajaksi. Fifa ei halua antaa minkäänlaista julkisuutta näille "törkeille sabotoijille" vaan kameramiehet käsketään aina zoomaamaan ryntääjät pois kuvista, eikä uusinnoille ole sijaa kehittyneistä kamerakulmista huolimatta.

Monet jalkapalloihmiset kuitenkin osaavat antaa arvoa näille tarkkaan suunnitelluille iskuille, jotka ovat loppujen lopuksi hyvin vaarattomia tapauksia ja tuovat otteluihin lisää väriä. Esimerkiksi eilisiltainen Mario Ferri lempinimeltään "Superman" on noussut jo aiemmin kotimaassaan sankarin ja legendan maineeseen.

Ferrillä oli jopa sponsoreinaan italialaisia yrityksiä, joiden logot saivat varsin hyvää näkyvyyttä parin miljardin katsojan tv-ottelussa. Vastaavasti toisella maailman laajuisesti tunnetulla ryntääjälegendalla espanjalaisella Jimmy Jumpilla on olemassa jopa oma fanituotekauppa, jonka avulla mies rahoittaa harrastustaan. Suomessa kentälle ryntääjät eivät ainakaan vielä ole megajulkkiksia, vaikka ainakin eräs "sirppi ja vasaramies" nauttii suurta kansansuosiota Suomen suurimmalla jalkapallokeskustelupalstalla Futisforum2:lla.

Mikä sitten on näiden mielipuolisten ryntääjien suosion salaisuus? Varmasti ainakin huolellinen suunnittelu ja tyylikäs toteutus ovat tärkeä osa ryntäämiskulttuuria. Kentälle ei ole pääsyä vain sormia napsauttamalla. Ryntääjä joutuu pukeutumaan esimerkiksi rullatuolin taluttajaksi tai järjestysmieheksi. Stadionin pohjapiirrokseen on syytä tutustua huolella. Myös juoksunopeus ja vartalon hallinta rytmitajua vaativissa harhautuksissa korostuu usein.

Ryntäämisessä ei ole tietenkään kyse vain kentän valtaamisesta vaan niihin liittyy aina jokin huolellisesti suunniteltu teema. Hyvä pitch invasion on samaan aikaan hauska, oivaltava ja jopa poliittinen. Ferri on tullut tunnetuksi italialaisen pelaajan Antonio Cassanon intohimoisena kannattajana. Ferri oli vaatinut Cassanoa maajoukkueeseen, mutta tähän ei valmentaja Marcelo Lippi suostunut. Nyt Ferri pääsi näpäyttämään hienolla tavalla Lippiä, kun Italia rämpi kisoissa ja sen jälkeen Ferrin ilosanoma levisi pitch invasionin avulla miljardien katsojien silmien eteen suorassa tv-lähetyksessä.

Edellisessä pitch invasionissään Napolin ja Sampdorian ottelussa Ferri oli etukäteen kertonut aikeistaan Sampdoriassa pelaavalle Cassanolle ja pääsi kentälle tungeuduttuaan kättelemään suosikkipelaajaansa. Sen verran hyviä kuvia italialaiset kuvaajat eilisestä invaasiosta saivat otettua, että tällä kertaa kentälle juoksu taisi olla lähes koko kansakunnan julkinen salaisuus.

On ymmärrettävää, että Fifa ja muut jalkapalloliitot haluavat kitkeä pitch invasion- kulttuurin pois otteluistaan. Heillä on siihen tietenkin täysi oikeus. Parempi panostaminen turvatoimiin, sakkouhkaukset ja jopa raaka väkivalta ovat Fifan aseina taistelussa hassuttelijoita vastaan. Esimerkiksi eilen teki melkeinpä pahaa katsoa sitä, miten järjestysmiehet retuuttivat yksinäistä ryntääjää. Häntä raahattiin juoksuaskelin useiden pilleribodarien tiukassa otteessa ja heiteltiin yli mainosaitojen sääliä ja luiden katkeamisia tuntematta. Se mitä myöhemmin tapahtui stadionin uumenissa, ei ehkä koskaan tule julkiseen tietoon.

Kaikesta tästä väkivallan uhasta ja ankarista taloudellisista sanktioista huolimatta pitch invasioneitä tulee aina olemaan. Nämä anarkistiset taitelijasielut eivät anna koskaan periksi. Ja jos katsojilta kysytään, niin tuskin hekään pitch invasionien totaalista poistamista kannattavat. Se, että muutaman kerran kaudessa muutama ottelu keskeytyy näiden jalkapallokenttien johannatukiaisten ja mattinykästen toimesta ei pitäisi olla keneltäkään pois. Nämä sankarit tuovat kaivattua iloa ja hymyä muuten niin totisiin ja ylivakaviin tapahtumiin. Ei kai kukaan jaksa pelkkää pönöttävää Sepp Blatteria ja kahta antijalkapalloa pelaavaa joukkuetta tuijottaa ottelusta toiseen. Pitch invasionit ovat tulleet jäädäkseen ja ne ovat erottamaton osa todellista jalkapallokultuuria. The show must go on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti