maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kaikkien aikojen parasta jalkapalloa

MM-kisat Etelä-Afrikassa ovat lähteneet hienosti käyntiin. Aluksi vähän epäilin, että jaksaako tästä turnauksesta edes sen kummemmin innostua. Vielä mitä. Kaikki pelkoni olivat turhia. Neljän ensimmäisen päivän aikana on nähty yksitoista mielenkiintoista jalkapallo-ottelua, joista ei ole puuttunut mitään. Tähän päälle vielä loistavasti toimineet kisajärjestelyt, niin valittamista ei kenelläkään pitäisi olla. Tai ehkä korkeintaan niillä faneilla, kisatyöntekijöillä ja toimittajilla, jotka ovat tulleet poliisin hakkaamaksi?

Avausottelun seremonioissa Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuma ja Fifan pääjohtaja Sepp Blatter sulattivat kaikkien katsojien sydämet suloisella pönötyksellään ja mahtavilla mafiamiesten elkeillään. Kisojen avaus oli juhlallinen Nelson Mandelan pois jäämisestä huolimatta. Juuri FIFAn kyseenalaisen grand old manin Sepp Blatterin näkeminen ruudussa sai virittäytymään täydelliseen kisatunnelmaan ja liittämään nämä kisat osaksi historiallista MM-kisojen jatkumoa.

Tähän mennessä olen onnellisesti seurannut kaikki ottelut televisiosta. Ylen tekniset ongelmat ja selostajien ärsyttävän huono taso ovat tosin varjostaneet ottelunautintoa. Valitettavan paljon kuulee vähätteleviä mielipiteitä pelin tasosta. Varsinkin se on anteeksiantamatonta, että Ylen otteluselostajilla on ollut tapana lähes jokaisessa nähdyssä pelissä, sunnuntain Saksan ilotulitusta huolimatta, leimata ottelut tylsiksi ja hidastempoisiksi. Mielestäni väitetty tylsyys on katsojan silmässä. Jos ei ymmärrä turnauksen todellista arvoa, niin vähämaaliset ottelut ja suurelle yleisölle tuntemattomat pelaajat saavat pelin virheellisesti näyttämään päämäärättömältä potkiskelulta.

Juuri se, että kentällä pelaa algerialaisia, sloveeneita, meksikolaisia, jenkkejä, japanilaisia tai vaikkapa eteläkorealaisia tuntemattomia suuruuksia on tuonut väriä ja mielenkiintoa otteluihin. Lisäksi jokaisesta pelistä ja jokaisesta pelaajasta on näkynyt, että nämä pelit eivät ole mitään tavallisia otteluita vaan niitä kaikkein suurimpia ja tärkeimpiä MM-kisojen lopputurnauksen otteluita.

Ei ihme, jos MM-kisojen avauskierroksen otteluissa pyritään pelaamaan varman päälle ja/tai hieman yliyrittäen. Kisoissa pelataan omien kykyjen rajamailla ja suuren paineen alla. On luonnollista, että silloin ei mitään yltiöhyökkäävää pelityyliä ja huippuviihdyttäviä suorituksia voikaan odottaa. Jo peli itsessään on silloin riittävän kaunista, ei tarvita turhia sirkustemppuja tai hyödyttömiä kikkailuita.

Itse nautin nimenomaan siitä, kuinka järkevästi ja ottelun tärkeyden huomioiden joukkueet omaa peliään pyörittävät. Kaikki MM-kisoihin selvinneet ovat kovissa karsinnoissa ansainneet paikkansa maailman arvostetuimmassa urheilutapahtumassa. Huonoja tai tylsiä joukkueita ei Etelä-Afrikassa yksinkertaisesti ole.

Viikonloppuna pakenin surkeita Ylen selostajia Tallinnaan. Kaksi ottelua tuli seurattua Tallink Starin pubissa ilman ääniä Ukkometson tahdissa ja kolme peliä maissa virolaisella selostuksella. Launtai-iltana juuri ennen Englannin pelin alkua tein pienen raitiovaunukierroksen työläiskaupunginosa Kopliin, jossa paikallinen venäläisnuoriso oli matkalla seuraamaan ottelua kaljapullot kädessä. Globaali peli herättää tunteita jopa Viron tasoisessa jalkapallon kehitysmaassa. Selostuksen taso kommentaattoreineen oli paljon miellyttävämpää verrattuna Ylen selostajiin, joilla lajin perusasiatkaan eivät tunnu olevan hallussa. Vuvuzueloista tai pelin tylsyydestä ei tarvinnut muistuttaa joka viides minuutti. Loistavaa, virolaiset!

Ennen turnauksen alkua monet veikkasivat näiden kisojen olevan Afrikan maiden läpimurto. Vielä ei tälläisestä ole nähty merkkejä. Etelä-Afrikan avausmaali oli toki yksi komeimmista tähän mennessä näissä kisoissa tehdyistä maaleista, mutta kokonaisuutena Etelä-Afrikka oli paha pettymys. Nigeria, Algeria ja Kamerun hävisivät ansaitusti avausottelunsa ja Ghanan voittokin oli enemmän Serbian ääliömäisen tunaroinnin ansiota. Afrikkalaiset eivät siis tule olemaan kovinkaan vahvoilla, kun jatkopaikkoja jaetaan. Saa nähdä, josko edes Svennis saa iskostettua joukkuepelaamisen merkityksen Norsunluurannikon nouseviin tähtiin.

Taitaa sittenkin käydä niin, että nämä kisat ovat Aasian kisat. Etelä-Korean peli oli hyvin nautittavaa katseltavaa. Joukkueen pienet mentaalisesti vahvat taskuraketit, joilla on tekniikka ja fysiikka hallussa tulevat menemään vielä pitkälle. Heidän esimerkkiään seuraa avausvoiton saalistanut Japani, joka Hondan johdolla sai iloisesti maalitilinsa auki. Tänä iltana myös nähdään, kuinka Pohjois-Korea vastaa Etelä-Korean haasteeseen. Nokittelussa ei tietenkään ole soveliasta jäädä kakkoseksi. Jäädään siis odottelemaan Brasilian kaatoa. Kisojen suurin yllätys voi olla tässä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti