keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Kuunäkymiä, miekkakalaa ja halpaa karahviviiniä

Tervehdys taas täältä Maltalta ja kiitos runsaasta palautteestanne. Tänään ottelupäivän aamuna heräsin tunkkaiseen oloon kunnon kankkusen kera(Kuriositeettina kerrottakoon, että peräpukamani oli taas alkanut vaivaamaan). Vallettalaisessa hotellinmurjussa veti ilkeästi ja jostain pukkasi huoneeseen viemärinhajua. Vessasta löyhkä ei voinut tulla, koska se sijaitsi kaukana käytävällä. Nousin vuoteestani ja huomasin alastoman rotevan miehen kuorsaamassa eteisessä. Ei kestänyt kauakaan, kun tunnistin miehen Jancker Kossuseksi, joka makasi lattialla suuri miekkakala suussaan. Tunnetusti miekkala on täällä Maltalla paikallista herkkuruokaa, mutta koskaan en ole nähnyt sitä syötävän raakana.

Tapaus huvitti minua vain hetken, jonka jälkeen patistin Janckerin omaan huoneeseen kuorsaamaan. Tässä yhteydessä voisin itse mainita että mummuni lähti vuonna 1948 Norjasta äitiäni synnyttämään kesken pilkkireissun. Mummu asui elämänsä viimeiset 46 vuotta Kemissä, mutta hänelle lähetettiin vielä palvelutaloonkin kerran kuussa ankara nippu Norjan pilkkiliiton jäsenjulkaisuja, joista hän sitten norjalaisten otteita seurasi. Mummuni isä toimi aikoinaan Norjassa merimiehenä ja oli Norjan merimiesunion perustajajäsen. Hänenkin herkkuruokaansa oli miekkakala, jota hän reissullaan Välimerellä tuli maistelleeksi.

Eilen maajoukkueen harjoitusten jälkeen kävin hieman kävelemässä kaupungin ulkopuolella ja ihastelemalla saaren ainutkertaista luontoa. Maltan ajoin jopa kuun pintaa muistuttavia kalkkikivimaisemia katsomalla on helppo havaita, mitä esteitä yritykset kehittää maataloutta kohtaavat. Rajoitteena on veden puute. Maltalla ei paljoa sada ja sen takia tänne kannattaa tulla pidemmäksikin aikaa. Ilma on kuin Suomessa heinäkuussa ja UV-säteilyä on tarpeeksi rusketusreissun kannalta. Ainakin oma lärvini on parin päivän aikana jo palanut melko punaiseen kuntoon.

Eräs miinus tällä saarella on se, että nykyaikaista jätehuoltoa ei tällaisessa ympäristössä ole kovin helppo toteuttaa, kapeimmille kaduille on jäteautolla jopa vaikea mahtua. Mutta melko hienoja ympäristöjä nämä asuinalueet tavallaan ovat.

Jollain tapaa tunnen hengenheimolaisuutta maltalaisten kanssa. Talouden alijäämä ja julkinen sektori ovat täälläkin talouden ongelmakohtina. Maltalaiset itse toivovat jatkossa näkevänsä saarensa paitsi valmistusteollisuuden sijaintipaikkana myös rahoitus- ja logistiikkakeskuksena. Vanhat EU-maat ovat ilmaisseet pelkonsa siitä, että uusien jäsenmaiden kansalaiset lähtisivät pystyessään joukolla työnhakuun muualle Eurooppaan. Malta kuitenkin halusi päinvastoin sulkea pois mahdollisuuden, että EU-jäsenyys käynnistäisi muuttoryntäyksen saarelle. Tämän vuoksi muista EU-maista tulevat joutuvat vielä kolmen tulevan vuoden ajan hankkimaan erityisluvan, jos haluavat asettua Maltalle asumaan. Tämä on varmasti omiaan estämään militantin islamilaisuuden leviämistä Maltalla.

Päinvastoin kuin Suomessa, on täällä Maltalla julkinen terveydenhoito käyttäjälleen täysin ilmaista ja ajan saa varattua tavallisesti ainakin seuraavaksi päiväksi. Äskettäin jouduin menemään vastaanotolle peräpukamieni takia. Kaunis nuori naislääkäri oli muuttanut erityisluvalla Puolasta, joten tervehdin häntä puolaksi, jota maassa asuneena osaan jonkin verran. Lääkäri käski minua riisumaan housuni ja pyllistäessäni tunsin seinästä lähteneen homeenhajun, joka alkoi kutittaa nenääni. Yritin pidättää aivastusta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Lääkäri vain lausui tyynesti "na zdrowie", terveydeksi.

Ravintolaelämä täällä Maltalla näin offseasonin aikaan ei ole kovinkaan vilkasta. Moni paikka on täysin tyhjillään, eikä asiakkaita missään. Kahden hengen ruoat + litra karahviviiniä ravintolassa kustantaa vaivaiset parikymppiä. Syömisen jälkeen oli hyvä siirtyä viereeseen ketjupubiin juomaan lisää karahviviiniä ja yllätykseni tapasin Kari Lehtolan istumassa nurkkapöydässä(Kari oli kahvilinjalla, se tarkennettakoon). Olen aina ajatellut, että työnsä puolesta julkisuuteen päätyneiden henkilöiden häiriköinti juttusille hankkiutumalla on noloa, mutta Estonia-case kiinnosti niin paljon että tein poikkeuksen. Oli kyllä mahtavaa saada vaihtaa kuulumisia sellaisenkin megajulkkiksen kanssa kuin Lehtola on. En ikinä unohda tuota kunniaa. Kohtaaminen pisti jälleen kerran miettimään kuinka ihmeellinen tämä (jalkapallo)maailma oikein on.

Mutta nyt itse otteluun. Juttelin hieman Stuart Baxterin kanssa ja hän vihjaili, että Suomi lähtee otteluun hieman normaalia hyökkäysvoittoisemmalla taktiikalla. Syytäkin on, sillä Malta on sen tason lilliputti, että Suomi tulee hallitsemaan kenttätapahtumia ja pitämään palloa. Tämä on arvokasta kokemusta karsintoja varten, kun kohtaamme San Marinon tasoisen joukkueen. Näitä pikkumaita vastaanhan Suomella on ollut hieman liikaakin ongelmia.

Mielenkiintoinen kombinaatio keskikentälle voisi olla esimerkiksi Väyrynen Johanssonin alapuolella eräänlaisena vanhanajan piilokärkenä, laidoilla Porokara ja Kasper Hämäläinen. Roman Eremenko ja Teme Tainio tukkivat keskikentän keskustan. Stu Baxter totesi minulle, että tässä ottelussa kaikki saavat peliaikaa, joten myös muita kokeiluja tullaan näkemään.

Vieras kaupunki, ankea hotelli ja kammottavat peräpukamat. Samaan aikaan Valletta ympärilläni säteilee toivoa ja uhoakin, mutta Suomen nuorekas ja nälkäinen A-maajoukkue hengittää kovasti piskuisen EU-Maltan niskaan. Tänään Ta´qali Stadiumilla tullaan rokkaamaan ja kovaa. Ottelu alkaa kello 19.00 paikallista aikaa. Päätän reportaasini tähän ja lähden katsomaan josko Jancker olisi jo herännyt karahvipöhnästään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti