tiistai 17. marraskuuta 2009

Kun TPS oman stadionin rakensi

Olen ilolla seurannut viime aikoina Turussa käynnissä olevaa tulikuumaa stadionsotaa. Turun Palloseura ei enää halua pelata Interin stadionyhtiön hallinnoimalla Veritas Stadionilla. TPS:n toimitusjohtaja Marco Casagrande toteaa, että TPS:n kotiottelut Kupittaalla ovat olleet taloudellisesti tappiollisia loistavista yleisömääristä huolimatta. Koska TPS ei ole osakkaana Stefan Håkanssin stadionyhtiössä, jäävät kioski- ja ravintolatuotot saamatta. Siihen nähden Håkanssin pyytämät tapahtumavuokrat ovat TPS:n mielestä aivan liian korkeita. Vaihtoehtona kestämättömälle tilanteelle on Turun suurseura hakenut poikkeuslupaa pelata ensi kaudella yleisurheilukäyttöön suunnitellulla Paavo Nurmi-stadionilla. Ymmärrän täysin TPS:n logiikkaa. Se on eteenpäin pyrkivä suurseura, joka on tehnyt paljon oikeita asioita luodakseen kestävällä pohjalla toimivaa kukoistavaa jalkapalloseuraa.

Toisaalta on ymmärrettävää, että Stefan Håkanssilla on täysi oikeus hallinnoida itsevaltaisin ottein omaa kultakimpalettaan. 1990-luvulla ja 2000-luvulla Inter Turku on hoitanut asioitaan ammattimaisella tavalla. Veritas Stadion on tätä nykyä Suomen viihtyisin stadion ja siitä on kiittäminen Stefan Håkansia, joka on panostanut siekailematta miljoonia euroja nykyaikaisten fasiliteettien aikaansaamiseksi. TPS:lla oli jo alun perin stadionin rakennusvaiheessa mahdollisuus tulla osakkaaksi stadion-hankkeessa, mutta silloin seura oli alamaissa. TPS:n jalkapallopuolen eriyttäminen jääkiekkopuolesta, Petri Jakosen saaminen turkulaisten keulakuvaksi ja lopulta Seppo Sairasen panostus seuraan ovat nostaneet Palloseuran Suomen ykkösseuraksi, jota myös tavalliset turkulaiset ovat lähteneet kannustamaan. Turkua voidaan kiistatta pitää tämän hetken jalkapallopääkaupunkina.

Viimeisin käänne kiistassa on TPS:n kaavailema oma stadionhanke. Kaupunki osoittaisi TPS:lle tontin hotelli Caribian läheltä Nummen kaupunginosasta omaa stadionia varten. Hanke vaikuttaa Suomen oloissa suuruuden hullulta ja se on jo ehditty tyrmäämään monella taholla, mutta itse näkisin asian toisin. Eurooppalaisella tasolla ei ole ollenkaan erikoista, että paikalliskilpailijat pelaavat eri stadioneilla. Samoin seurojen identiteetti rakentuu vahvasti oman stadionin pohjalle. Myöskään sijaintinsa puolesta Caribian tontti ei olisi ongelma, kun se sijaitsee lähes yhtä lähellä keskustaa kuin Kupittaa.

TPS on vahvassa nousussa. Sillä on yleisöä ja kannattajia sekä uskottava visio ja halu nousta pohjoismaiseksi suurseuraksi. Ne investoinnit, joita TPS Sairasen johdolla on viime vuosina pitkäjänteisesti tehnyt, alkavat pitkässä juoksussa tuottaa tulosta. Jos ja kun taantuma alkaa pikkuhiljaa kääntyä uuteen nousuun, on myös yksityisten sijoittajien saaminen stadionin taakse helpompaa. Muutama vuosi menee kyllä Paavo Nurmella ja sen jälkeen omaan kotiin Caribiaan. Se on loistava polku, joka tekisi seurasta entistäkin vahvemman. Tuon jälkeen TPS:ää tuskin pidättelisi mikään. Jos Håkans rakensi lähes yksin nykyisen kaltaisen viihdekeskuksen Kupittaalle, en epäile pätkääkään, etteikö määrätietoinen ja vahva TPS pystyisi samaan.

Sääliksi käy tietysti Stefan Håkanssia. Hienon stadionin rakentanut turkulaisen jalkapallon ensimmäinen kummisetä uhkaa jäädä yksikseen hulppealle Kupittaan helmelleen. Siinä jäävät stadionvuokrat ja myyntituotot saamatta. 2000 katsojan keskiarvolla operoiva piskuinen Inter ei yksikseen pysty stadionia elättämään. Toisaalta onhan Håkanssilla aina mahdollisuus muovittaa kenttä ja myydä pallogrillailun sm-kisoja ja kissanäyttelyjä kentälleen. Varmaa kuitenkin on, että katsomoita ei enää kukaan rupea purkamaan. Veritas pysyy edelleen Suomen loistavimpana jalkapallostadiona, vaikka TPS ei siellä pelaisikaan. Kenties kohta Turusta löytyy kaksi unelmien teatteria?

Olisi liian laimeaa uskoa siihen, että turkulainen jalkapallo pelastuu vain, jos se yhdistäisi voimansa ja panostaisi kehitystyönsä yhteisen stadionin kehittämiseksi eikä toimintojen hajottamiseksi useisiin eri pisteisiin. Tätä konsensuksen ilmapiiria muoviseuroineen on jo aivan liikaa kunnianhimottomassa suomalaisessa jalkapallokulttuurissa. Voimakas vastakkainasettelu luo juuri sitä oikeaa jalkapallokulttuuria, joka vallitsee esimerkiksi lahden takana Tukholmassa. Turussa ollaan menossa oikeaan suuntaan. En millään jaksa uskoa, että Håkans nielisi ylpeytensä ja antaisi puoli-ilmaiseksi puolet stadionista ja ravintolatoiminnasta veriviholliselle. Eikä missään nimessä pitäisikään. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kenties tässä on alku jonkun vielä suuremman? Nähdään Paavo Nurmella ensi kesänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti