tiistai 17. marraskuuta 2009

Kun TPS oman stadionin rakensi

Olen ilolla seurannut viime aikoina Turussa käynnissä olevaa tulikuumaa stadionsotaa. Turun Palloseura ei enää halua pelata Interin stadionyhtiön hallinnoimalla Veritas Stadionilla. TPS:n toimitusjohtaja Marco Casagrande toteaa, että TPS:n kotiottelut Kupittaalla ovat olleet taloudellisesti tappiollisia loistavista yleisömääristä huolimatta. Koska TPS ei ole osakkaana Stefan Håkanssin stadionyhtiössä, jäävät kioski- ja ravintolatuotot saamatta. Siihen nähden Håkanssin pyytämät tapahtumavuokrat ovat TPS:n mielestä aivan liian korkeita. Vaihtoehtona kestämättömälle tilanteelle on Turun suurseura hakenut poikkeuslupaa pelata ensi kaudella yleisurheilukäyttöön suunnitellulla Paavo Nurmi-stadionilla. Ymmärrän täysin TPS:n logiikkaa. Se on eteenpäin pyrkivä suurseura, joka on tehnyt paljon oikeita asioita luodakseen kestävällä pohjalla toimivaa kukoistavaa jalkapalloseuraa.

Toisaalta on ymmärrettävää, että Stefan Håkanssilla on täysi oikeus hallinnoida itsevaltaisin ottein omaa kultakimpalettaan. 1990-luvulla ja 2000-luvulla Inter Turku on hoitanut asioitaan ammattimaisella tavalla. Veritas Stadion on tätä nykyä Suomen viihtyisin stadion ja siitä on kiittäminen Stefan Håkansia, joka on panostanut siekailematta miljoonia euroja nykyaikaisten fasiliteettien aikaansaamiseksi. TPS:lla oli jo alun perin stadionin rakennusvaiheessa mahdollisuus tulla osakkaaksi stadion-hankkeessa, mutta silloin seura oli alamaissa. TPS:n jalkapallopuolen eriyttäminen jääkiekkopuolesta, Petri Jakosen saaminen turkulaisten keulakuvaksi ja lopulta Seppo Sairasen panostus seuraan ovat nostaneet Palloseuran Suomen ykkösseuraksi, jota myös tavalliset turkulaiset ovat lähteneet kannustamaan. Turkua voidaan kiistatta pitää tämän hetken jalkapallopääkaupunkina.

Viimeisin käänne kiistassa on TPS:n kaavailema oma stadionhanke. Kaupunki osoittaisi TPS:lle tontin hotelli Caribian läheltä Nummen kaupunginosasta omaa stadionia varten. Hanke vaikuttaa Suomen oloissa suuruuden hullulta ja se on jo ehditty tyrmäämään monella taholla, mutta itse näkisin asian toisin. Eurooppalaisella tasolla ei ole ollenkaan erikoista, että paikalliskilpailijat pelaavat eri stadioneilla. Samoin seurojen identiteetti rakentuu vahvasti oman stadionin pohjalle. Myöskään sijaintinsa puolesta Caribian tontti ei olisi ongelma, kun se sijaitsee lähes yhtä lähellä keskustaa kuin Kupittaa.

TPS on vahvassa nousussa. Sillä on yleisöä ja kannattajia sekä uskottava visio ja halu nousta pohjoismaiseksi suurseuraksi. Ne investoinnit, joita TPS Sairasen johdolla on viime vuosina pitkäjänteisesti tehnyt, alkavat pitkässä juoksussa tuottaa tulosta. Jos ja kun taantuma alkaa pikkuhiljaa kääntyä uuteen nousuun, on myös yksityisten sijoittajien saaminen stadionin taakse helpompaa. Muutama vuosi menee kyllä Paavo Nurmella ja sen jälkeen omaan kotiin Caribiaan. Se on loistava polku, joka tekisi seurasta entistäkin vahvemman. Tuon jälkeen TPS:ää tuskin pidättelisi mikään. Jos Håkans rakensi lähes yksin nykyisen kaltaisen viihdekeskuksen Kupittaalle, en epäile pätkääkään, etteikö määrätietoinen ja vahva TPS pystyisi samaan.

Sääliksi käy tietysti Stefan Håkanssia. Hienon stadionin rakentanut turkulaisen jalkapallon ensimmäinen kummisetä uhkaa jäädä yksikseen hulppealle Kupittaan helmelleen. Siinä jäävät stadionvuokrat ja myyntituotot saamatta. 2000 katsojan keskiarvolla operoiva piskuinen Inter ei yksikseen pysty stadionia elättämään. Toisaalta onhan Håkanssilla aina mahdollisuus muovittaa kenttä ja myydä pallogrillailun sm-kisoja ja kissanäyttelyjä kentälleen. Varmaa kuitenkin on, että katsomoita ei enää kukaan rupea purkamaan. Veritas pysyy edelleen Suomen loistavimpana jalkapallostadiona, vaikka TPS ei siellä pelaisikaan. Kenties kohta Turusta löytyy kaksi unelmien teatteria?

Olisi liian laimeaa uskoa siihen, että turkulainen jalkapallo pelastuu vain, jos se yhdistäisi voimansa ja panostaisi kehitystyönsä yhteisen stadionin kehittämiseksi eikä toimintojen hajottamiseksi useisiin eri pisteisiin. Tätä konsensuksen ilmapiiria muoviseuroineen on jo aivan liikaa kunnianhimottomassa suomalaisessa jalkapallokulttuurissa. Voimakas vastakkainasettelu luo juuri sitä oikeaa jalkapallokulttuuria, joka vallitsee esimerkiksi lahden takana Tukholmassa. Turussa ollaan menossa oikeaan suuntaan. En millään jaksa uskoa, että Håkans nielisi ylpeytensä ja antaisi puoli-ilmaiseksi puolet stadionista ja ravintolatoiminnasta veriviholliselle. Eikä missään nimessä pitäisikään. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Kenties tässä on alku jonkun vielä suuremman? Nähdään Paavo Nurmella ensi kesänä.

torstai 5. marraskuuta 2009

Oulussa suhisee: pelkääkkönä Juntusta?

Jo lähes legendaariseksi muodostuneella FutisForum2-keskustelupalstalla on tänä syksynä parasta viihdettä tarjonnut oululaisten futisfanien väliset väännöt. Niin AC Oulun, OPS:n kuin OPA:nkin intohimoiset sympatiseeraajat ovat laittaneet lusikkansa soppaan ja soppa on roiskunut rinnuksille ja pahasti. Tämä on tietysti vain hyvä asia. Oulussa on siis muidenkin joukkueiden kannattajia kuin Kärppien. Jalkapallo kiinnostaa ja herättää tunteita.

Oululaisen "keskustelun" perusteema ei tietenkään yllätä ketään: värikäs futispersoona ja samalla maailman suurimman egon omistava Juntusen Miiga on pilannut maailman. AC Oulun kannattajien eli "sinitähtien" kirjoitusinto naapuriseuran viestiketjuun on jopa aktiivisempaa kuin oman rakkaan AC Oulun ketjuihin. Mistäköhän tällainen mahtaa johtua? Luulenpa että kyseessä on vähän samanlainen tilanne kuin nykyään niin yleisessä oikeistopopulistisessa maahanmuuttokritiikissä. Kun omassa yhteiskunnassa ei joku asia toimi kunnolla, on pakko löytää joku ulkopuolinen syyllinen. Me vastaan nuo toiset, oudot muukalaiset. Me olemme virheettömiä, ne ovat saastaisia ja sairaita.

On hyvä muistaa, että juuri liigaan nousseella AC Oululla on edelleen taakkanaan viime liigavisiitillä tehdyt karmeat miljoonavelat ja seuraa on hoidettu aina näihin päiviin asti puolivillaisella otteella. AC Oulun liiganousukin tapahtui kansan pussista, kun palkkaturva maksoi Ykkösen kallispalkkaisimpien pelaajien palkat. Tällaistä ei tietenkään saa sanoa ääneen, sillä AC Oulu on virheetön ja tulevaisuuden suomalainen suurseura. Kääntäkäämme katseet siis pieneen Oulun Palloseuraan, jonka taloudenhoito on edistyksellistä Suomessa, mutta siellä pelaa pari brassia liikaa. Lisäksi OPS on varastanut "oikean" OPSin perinteet. AC-fanaatikkojen mukaan ainoa oikea OPS on heidän oma Heikkisen Masa ja pari palkintopystiä omakotitalon kellarissa. Voi luoja sentään.

Vaikka lunta sataa ja kauden alkuun on aikaa vielä aivan liian kauan, ei ole pelkoa, että oululainen futiskeskustelu olisi laantumassa. Nyt marraskuussa se vasta alkaa. Silloin pitäisi tulla käsittelyyn Oulun käräjäoikeudessa Miika Juntusen ja AC Oulun välinen rahariita. "Taikalanne" vaatii itselleen 260 000 euron saataviaan, jotka hän ansaitsi varainhankinnallaan AC Oululle. Ilmeisesti summaan on tullut myös vähän "pohjosen lisää", sillä korot juoksevat ja aika on rahaa. Rutiköyhä ACO ei ilmeisesti vieläkään ole pystynyt hoitamaan näitä vanhoja maksujaan, vaikka jo muutamaan kertaan on maksuaikataulustakin päästy selvyyteen. Onhan se nyt ihan kamalaa, että tällaisia joudutaan taas oikeudessa puimaan, sanovat AC Oulun kannattajat. He eivät ymmärrä miksi AC:n pitäisi pitää kiinni vanhoista velvoitteistaan. Pitäisi se tyhmä ja ilkeä Miiga vaan turpansa kiinni. Eihän se Juntunen aikanaan kerännyt kuin vaivaiset 2,4 miljoonaa euroa AC:lle tukirahaa...

Kaupungin haastajaseura OPS:n dynastia ja menestys näyttää vaan kiihtyvän sarjanousun myötä. Jo tässä vaiheessa kautta on syntynyt tärkeitä pelaajasopimuksia yhteensä 14 kappaletta ja lisää vahvistuksia kartoitetaan. Erityisesti seura hakee kotimaisia pelaajia. Taloudellinen tilanne näyttää suhteellisen valoisalta, kun sarjanousun myötä uusia yhteistyökumppaneita on tarjolla. Mainostaulut tuovat myös seuran kassaan pääomia ja Juntusen oma yritys Digimedia avasi juuri 4 uutta taulua Kuopioon. Samaan aikaan AC Oulun suunta on tuskaisempi. Pelaajasopimuksia ei ole kuin pari ja kaikki energia menee selviytymistaisteluun ja oikeudenkäyntistrategian suunnitteluun. Aika näyttää, heltyykö liigalisenssikomitea jälleen kerran tinkimään kriteereistään ja päästämään täysin holtittomaan taloudenhoitoon erikoistuneen oululaisseuran liigaan. Siinä sitä vasta olisikin naurussa pitelemistä. No, olisihan taas veronmaksajilla oma seura "taistelemassa kärkisijoista".

Onneksi sentään jotain hyvääkin kuului eilen AC Oulun bandwagonille. AC Oulu solmi yhteistyösopimuksen Kakkosessa pelaavan FC OPA:n kanssa. Roolijakokin näyttää olevan selvillä. AC Oulun tavoitteena on kilpailukykyisen liigajoukkueen kokoaminen, valmentaminen sekä menestyminen pääsarjassa. FC OPA puolestaan keskittyy nuorten pelaajien taitojen kehittämiseen. Epäselväksi vain jäi kumpi hyötyy enemmän vai hyötyykö kumpikaan? Saako FC OPA:n junnut tarpeeksi näytön paikkoja AC Oulussa vai toimiiko OPA vain AC Oulun jämäjunnujen farmiseurana? Ai niin, kummallakaan seuralla ei taida vielä olla omaa junioritoimintaa. Toivossa on hyvä elää. Jaksamisia Ouluun.

P.S. Terkkuja Alain Robbe-Grilletille ja FC Everpoolille! Olen bannissa, mutta palaan pian. Pää pystyyn pojat!