keskiviikko 21. lokakuuta 2009

TPS ja Honka - möhlääjien ainoa toivo?

HJK:ta jo yli kymmenen vuotta intohimoisesti seuranneelle kannattajalle lauantain upeat mestaruusjuhlat olivat ikimuistettava kokemus. Mestaruussikarit kärysivät, juhlahumu oli korkealla ja pikkutunneilla Tigerissa pääsi nostelemaan pokaalia Super-Mäkelän, Tsaari Popovitshin ja kumppaneiden kanssa. Viime kerrasta olikin kulunut jo aivan liian pitkä aika. Viimeksi syksyllä 2003 HJK-perhe pääsi nauttimaan kirkkaimmista mitaleista. Ehkä juuri sen takia mestaruuden voittaminen tuntuukin niin hienolta. Vaikka peli olikin lähes koko kauden melkoista kuraa, ei se himmennä mestaruuden arvoa pelaajien, seurajohdon tai meidän kannattajien silmissä. Mestaruus on aina mestaruus. Mutta kun juhlista on toivuttu, voi taas palata karuun arkeen ja tarkastella asioita analyyttisesti ja kriittisesti.

Kultamitalien takana HJK:n nykytodellisuus on kaikkea muuta kuin loistelias ja iloinen. Kuten HS.fi:n pietarsaarelainen uutispäällikkö ja tunnettu salibandymies Tero Hakola pisteliäässä kirjoituksessaan toteaa, on HJK surkeasti möhlinyt paikkansa nousta todelliseksi suomalaisen jalkapallon lippulaivaksi. Vaikka useimmat Klubin kannattajat ottivat verisesti nokkiinsa Hakolan provosoivasta kirjoituksesta ja alkoivat puolustaa rakasta mestariaan "honkalaisia" salaliittoja vastaan, otan itse Hakolan asiallisen kritiikin nöyränä vastaan.

On täysin totta, että HJK:lla pitkät ja menestyksekkäät perinteet omaavana ja miljoonapäisen talousalueen tukemana seurana pitäisi olla niin hyvät lähtökohdat, että sen tulisi voittaa mestaruus ainakin joka toinen kausi, mutta se ei tee lähimainkaan sitä. Jalkapalloliiga on paljon tasaisempi kuin mitä se olisi jos sen ainoa seura, jolla on mahdollisuus olla pohjoismaisella tasolla huippuseura, hyödyntäisi potentiaalinsa. Olisi koko liigalle edullista, että HJK voittaisi liigan 10 kertaa putkeen ja pelaisi sitten Mestarien liigassa muutaman kerran tai varmistaisi edes paikan viimeiselle karsintakierrokselle, koska se toisi tähän liigaan ihan kokonaisuudessaan paljon lisää resursseja ja mielenkiintoa. Oli hirvittävä tragedia, ettei HJK kyennyt hyödyntämään Mestarien liigan visiittiään millään tavalla, vaan rämpi sen jälkeen vuosikaudet ennen kuin edes voitti liigan, puhumattakaan euromenestyksestä.

Kauden kuluessa kannattajat kohdistivat suurimman kritiikkinsä valmentaja Muuriseen, vaikka tosiasiassa "Mursu" suoriutui kaudesta lähes puhtain paperein. Hän teki keskinkertaisella materiaalilla vain sen, mitä siltä kenties hieman ylioptimistisestikin odotettiin. Mielestäni todellinen ongelma on, että HJK:n seurajohto ei kohtaa tarpeeksi vastarintaa seuraihmisiltä. Se saa vuodesta toiseen puuhastella rauhassa: juoda kahvia, lukea Apu-lehteä ja pelata pasianssia toimistolla. Useimmat HJK:n harvalukuisista kannattajista haluaa valitettavasti vain haukkua ihan hyvää duunia tekevää Muurista ja esittää jotain naurettavaa "ainoaa oikeaa stadilaista jalkapalloseuraa", vaikka suurimmalle osalle nykypäivän helsinkiläisistä ei stadilaisuudesta ole tietoakaan. Jääkiekkopuolellahan Helsingin IFK jo kampanjoi itseään stadin slangilla, vaikka joukkue on täynnä savolaisia ja muita "maalaisia". Ei oikein toimi, pelkkää utopiaa. Aivan kuten on myös se naivistinen ajatus pelkillä "stadilais" junnuilla pelaamisesta, kuten Jokerit on Jaffa-Areenallaan saanut tänä syksynä kokea. Tietysti on hyvä, että klubi-kannattajilla on mielipiteitä omasta seurastaan. Pakko kuitenkin todeta, että kannattaisi edes välillä kurkistaa sieltä poterostaan ulos niin voisi nähdä muitakin näkökulmia kuin niitä peruskiveen juntattuja mantroja, joiden relevanssi ei ole mitenkään totuudenmukainen tai realistinen.

Miten sitten HJK saataisiin sille halutulle tasolle, jolle sen realistisesti ajateltuna pitäisi kuulua? Totta kai toivoisin, että HJK:n stadionilla ei aina tuulisi niin paljon. Totta kai toivoisin, että Finskin penkit olisivat sinisiä ja pehmeitä eivätkä ulosteen ruskeita ja epäergonomisesti muotoiltuja. Totta kai toivoisin, että Finskillä ei myytäisi Sibyllan kylmiä hodareita vaan aitoa hiillosmakkaraa kunnon grillistä. Ja olisihan se toki mahtavaa, jos HJK:ssa pelaisi enemmän niitä iki-ihania omia junioreita avauksessa. Nämä ovat yleensä niitä keinoja, jotka HJK:n kannattajien leirissä esitetään ratkaisuna HJK nostamiseksi uudelle tasolle. Ne ovat kuitenkin täysin epäoleellisia asioita, eivätkä liity Klubin todelliseen ongelmaan millään tavalla. HJK:n todellinen ongelma on se, että seuran johto tyytyy liian vähään. Ainoa tekemisen mittari vaikuttaa olevan se, että seura pysyy pystyssä vuodesta toiseen ja ehkä myydään pari pelaajaa, ettei A-lehtien ei tarvitse kuitata kaikkia tappioita. Se on mielestäni surkean vaatimatonta ja kunnianhimotonta suhtautumista. 2000-luvun alusta HJK on jopa pienentänyt budjettiaan ja tyytynyt entistä keskinkertaisempaan pelaajamateriaaliin. Samalla pelin taso on tietenkin laskenut.

Sekä seurajohdon kuin myös kannattajien leirissä on viime aikoina kuitattu tämän ylivertaisen potentiaalin tuhlaaminen sillä, että HJK:n on vaikea taistella resursseista kiekkoseurojen, muiden jalkapalloseurojen ja muun suurkaupungin virikkeiden ja humun rinnalla. Sen takia "on pakko" tyytyä vain murusiin. Kuitenkin jääkiekon puolella Jokerit vetää katsojansa aina Hyvinkään ja Järvenpään lähiöistä asti ja sponsorit ovat vahvaa valtakunnallista tasoa. Oulun Kärpät täyttää Raksilan ja kokoaa budjettinsa koko Pohjois-Suomen tuella. Pitäisi siis hyväksyä ajatus, että Klubissa on aidosti epäonnistuttu oman talousalueen määrittelemisessä. Mielestäni HJK:n talousalueen pitää olla koko Etelä-Suomi ellei jopa laajempi. HJK:sta ei todellakaan pidä yrittää sinisilmäisesti rakentaa identiteetiltään mitään naurettavien salaseurojen aitostadilaista omien nuorukaisten joukkuetta vaan sen pitää olla enemmänkin koko jalkapalloliigan timanttisen kova "maajoukkue" FC Köbenhavnin tai Rosenborgin tyyliin. Pelin tason on noustava!

Toisaalta meidän kriitikoidenkin on hyvä muistaa se, että ei HJK ole mikään irrallinen saareke ulkona muusta yhteiskunnasta. Esimerkiksi alussa mainitsemani Tero Hakolan kirjoitus heijastelee juuri sitä asennetta, että suomalaisen jalkapalloilun kaikki ongelmat muka kiteytyisivät HJK:hon. Vaikka kirjoituksessa onkin paikkansapitävyyden siemen, osoittaa kirjoittajalta mielestäni huomattavaa näkemyksen ja kokonaiskuvan hahmottamisen puutetta osoittaa syyttävällä sormella vain yhtä tahoa. Itse näkisin, että HJK:n suuri ongelma on se, ettei sille nykyisessä liigassa ole tarpeeksi varteenotettavia haastajia. Se kyllä säilyy kärkisijoilla, vaikka toimistossa pasianssia pelataankin. Koko liigan täytyisi uudistua. Joukkuemäärän karsiminen nostaisi liigan tasoa ja kärkiseurojen kaipaamia kovia otteluita. Anteeksi vaan, Tero Hakola, mutta HJK:n asiaa ei edistä Jaroa tai JJK:ta vastaan pelaaminen. HJK:n asiaa edistää Tepsiä ja Honkaa vastaan pelaaminen, ottelumäärien lisääminen, kauden pidentäminen ja koko liigan ammattimaisempi toiminta. Kaikki se, mitä Jaro ja muut liigan puoliamätöörijarruttajat kiivaasti vastustavat. Voidaan lisäksi aiheellisesti kysyä, mitä järkeä on ylläpitää kallista ja tehotonta liigatoimistoa pystyssä, kun se ei pysty auttamaan seuroja millään tavalla. Liigan menestyjiä pitäisi uskaltaa palkita, eikä aina vain tasapäistää joukkueita.

Vaikka Klubia kannatankin, niin sisimmässäni toivon, että TPS, Honka tai joku muu HJK:ta kunnianhimoisempi seura tekee sen, mihin HJK ei vielä ole halunnut pystyä: nousemaan Suomen FC Kööpenhaminaksi tai Rosenborgiksi. Vain sillä tavalla voidaan edes teoriassa saada Klubin toimistossa sellainen myrsky aikaan, että joku älyää lopettaa ainaisen pasianssin pelaamisen ja alkaa kiroilemaan pirskattia. Ehkä silloin HJK olisi aidosti pakotettu lähtemään peliin mukaan, iskemään vastaan ja hyödyntämään hyödyntämätöntä potentiaaliaan. Tai sitten ei?

P.S. Tämän hetkisessä jalkapalloliigassa on niin paljon korjattavaa, että tässä kirjoituksessa ei ole järkeä syventyä asiaan perusteellisemmin. Lupaan syventyä asiaan seuraavissa kirjoituksissani. Kiitos lukijoilleni ja kuplivaa syksyn jatkoa kaikille. We are the Champions!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti