tiistai 15. syyskuuta 2009

Mielenkiintoinen Mestarien liiga

Uefan Mestarien liigaa, tai tuttavammin UCL:ää, on jo vuosia totuttu pitämään pöhöttyneiden ja raharikkaiden seurojen sarjana. Sinne ei pienemmillä ja köyhemmillä mestareilla ole ollut asiaa kuin ehkä teoriassa. Suurten maiden kiintiöpaikat ja pikkumaille lähes mahdoton karsintasysteemi ovat pitäneet huolen, ettei tähdenlentoja ole päässyt tapahtumaan. Kun samat suurseurat pelaavat vain keskenään ja myös jakavat kansainvälisesti huippusuositun liigan tuotot sisäpiirissä, on se tarkoittanut samalla tuloerojen entistä räikeämpää kärjistymistä. Viimeisimpien tilastojen mukaan esimerkiksi Chelsea on tienannut viimeisen kuuden vuoden aikana yhteensä 183,7 miljoonaa euroa palkintorahoja. Viime kaudella ManU, Chelsea, Barcelona ja Bayern München tienasivat UCL-rahaa kukin yli 30 miljoonaa euroa. Summat saattavat kuulostaa kovilta, mutta kun ne suhteuttaa suurseurojen satojen miljoonien eurojen budjetteihin, eivät ne enää tunnukaan niin suurilta summilta. Enemmänkin kyseessä on kompromissi maailman rikkaimpien seurojen ja Euroopan jalkapalloliitto Uefan välillä. Huippuseurat lohkaisevat leijonan osan Champions Liigan tuotoista itselleen, mutta tällä järjestyksellä Uefa pystyy estämään rikkaiden irtautumisen sateenkaareensa alta ja pitämään jalkapalloperheensä tukevammin koossa.

Vaikka pelin taso ja seksikkäiden huippupelaajien määrä onkin varmasti ehdotonta huippuluokkaa Mestarien liigassa, on siitä viime aikoina jollain tavalla puuttunut se paras hohtonsa. Kaikella kunnioituksella Real Madridia, Liverpoolia, Chelseaa tai vaikkapa Juventusta kohtaan, ei meikäläinen ole jaksanut enää pitkään aikaan innostua, kun samat "kauniit ja rohkeat" tahkoavat ilta toisensa jälkeen samoja väsyneitä ja sisäsiittoisia otteluitaan. Onneksi juuri tämän takia Uefan avarakatseinen puheenjohtaja Michel Platini teki tälle kaudelle reformeja, jotka toivottavasti muuttavat liigaa edes hieman monipuolisempaan, mielenkiintoisempaan ja vähemmän säätiöidympään suuntaan.

Platinin reformit suosivat erityisesti pienten ja keskisuurten maiden mestareita, joiden ei enää tarvitse kohdata Englannin tai Espanjan kolmosia päästäkseen lihapatojen äärelle. Otetaanpa esimerkiksi vaikka Hannu Tihisen ja Veli Lammen edustama FC Zürich, joka normaalisti olisi ollut lähes mahdottoman urakan edessä karsintavaiheessa. Nyt liigapaikka irtosi voitolla latvialaisesta FC Ventspilsistä. Vastustajaksi karsinnan viimeisellä kierroksella olisi voinut toki osua myös Kyproksen, Moldovan, Unkarin tai Israelin mestari. Myös nuo seurat kohtaavat FC Zürichin kaltaisen joukkueen paljon mielummin kuin joutuisivat Arsenalin, Atletico Madridin tai Olympique Lyonin teurastettavaksi. Paikka auringossa aukeaa siis "pienille" nykyään huomattavasti helpommin kuin aiempina vuosina. Ja lohdutuksena mahdollisille "luusereille" on jaossa vielä mukava takaportti Eurooppa-liigaan.

Pienille ja keskisuurille seuroille pääsy Mestarien liigaan on todella iso juttu, sillä jo itse liigaan pääsystä napsahtaa tilille rapiat 7,1 miljoonaa euroa. Lohkovaiheessa jokainen voitto kasvattaa tiliä 800 000 eurolla ja tasuristakin irtoaa vielä 400 000 euroa. Tästä näkökulmasta katsottuna on suorastaan käsittämätöntä, että suomalaiset eivät ole kiinnostuneita tästä oljenkorresta. Mestarien liigan karsintoja ei näytetä miltään kotimaiselta tv-kanavalta. Suuri yleisö tuskin edes tietää, että sellaisia pelataan. Määrätietoisella joukkueen kokoamisella, hyvällä valmistautumisella, ennakkoluulottomalla taloudellisella satsauksella ja pienellä arpaonnella myös suomalainen joukkue voi onnistua murtautumaan sisään rahaliigan onnelaan. Pitäisi vaan pystyä kaatamaan se Itävallan, Sveitsin, Tanskan tai vaikkapa Bulgarian mestarin tasoinen vastustaja(Tampu-Levski, nevö foget...). Miettikääpä sitä, jos HJK olisi Mestarienliigan kaudellaan syksyllä 1998 päässyt käsiksi nykyisiin UCL-tienesteihin? Se olisi tienannut palkintorahaa voitollaan ja kahdella tasurilla järkyttävät 8,7 miljoonaa euroa. Se on nykyisen HJK:n yli 4 vuoden seurabudjetin verran kahisevaa. Täytyykin vilpittömästi toivoa, että raha-TPS voittaisi mestaruuden syksyllä. Ensi kaudeksi sitten Sairanen laittaisi oikein kunnolla haisemaan. Suomen mittakaavassa hyvin suurenkin panostuksen saisi helposti takaisin, jos ja kun portit vehreämmille pelikentille aukeavat...

Illalla Suomen jalkapallomaajoukkueen viime viikon epäonnen soturi Hannu Tihinen saa onneksi edes hieman lohdutusta murskautuneille MM-haaveilleen, kun mies pääsee kokeilemaan puolustustaitojaan itse Ronaldoa, Raulia, Kakaa, Xabi Alonsoa, Karim Benzemaa ja muita Real Madridin todellisia mega-vautsivau-supertähtiä vastaan. FC Zürichille, joka on siis eurooppalaisessa mittakaavassa melko pieni tai keskikokoinen seura, illan ottelun merkitys on valtava. Vaikka Sveitsin liiga onkin suhteellisen kovatasoinen sarja, ei tämän tasoista vastustajaa vastaan pääse siellä koskaan pelaamaan. Samalla toteutuu vanha kunnon "Daavid vastaan Goljat"-asetelma, jossa annetaan edes teoreettinen mahdollisuus heikommalle yllättää. Vaikka varmasti monet nauttisivatkin enemmän absoluuttisten huippuseurojen keskinäisistä kohtaamisista ja syntyvästä robottimaisen täydellisestä pelistä, on mielestäni kuitenkin paljon jännittävämpää ja mielenkiintoisempaa katsella vaihteeksi hieman piskuruisemman ja mahdollisesti myös epäseksikkäämmän seuran pyristelyä ylivoimaista pahaa jättiläistä vastaan. Eläköön FC Zürich, eläköön Debrecen, APOEL Nicosia ja Unirea Urziceni! Tällaista Mestarien liigaa minä haluan seurata.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti