tiistai 8. syyskuuta 2009

Menetetyn toivon syksy?

Istun läppärini kanssa keittiössä, katselen ikkunasta Vantaan harmaata pesusaavitaivasta ja toivon ihmettä. Nousen, nojaan ikkunalautaan ja vilkaisen etelään. Siellä, Walesin suunnassa, ihmeen pitäisi keskiviikkoiltana toteutua.

Mistä on kyse? No siitä tietenkin, että Walesin jalkapallomaajoukkueen pitäisi voittaa suuri ja mahtava Venäjä MM-karsintaottelussa Millenium Stadionilla. Se pitäisi vielä hengissä niitä ohuita toiveita, joita Suomen maajoukkueella on jatkoonpääsystä MM-jatkokarsintaan.

Lauantainahan Venäjä selätti puolivillaisella esityksellä lilliputti-Liechtensteinin maalein 3-0. Tämä siitäkin huolimatta, että joukkueelta uupui kokoonpanosta suurimmat tähdet Arsenal-Arshavin ja Chelsea-Zhirkov. Tosin Hannu Tihisen tietotoimistosta tihkuneiden tietojen mukaan Liechtenstein olisi pelannut Moskovassa hieman puolivaloilla, joten mikään paras mittari Venäjän nykykunnosta ottelu ei ollut. Ja sehän tietää samalla vaikeuksia Suomelle, joka saa vastaansa itseluottamusta uhkuvan vastustajan. Kaiken lisäksi Suomella oli vaikeuksia jo kesäkuussa, kun Liechtenstein teki näiden karsintojen ainoan maalinsa Suomen verkkoon, aivan kuten Azerbaidzan lauantaina. Tarkkana pitää siis myös Suomen olla.

Varmaa on, että keskiviikkona Venäjä tulee kohtaamaan selvästi tasokkaamman vastuksen kuin lauantaina. Vaikka nämä karsinnat ovatkin olleet rimanalitus Walesin maajoukkueelta, toivoa sopii, että John Toshack on saanut iskostettua pelaajiinsa uutta virtaa. Wales pelaa kunniasta ja heille olisi mahtava juttu kaataa Venäjä. Toivotaan myös, että Millenium Stadium täyttyisi hieman eri tyyliin kuin vaikkapa Suomea vastaan maaliskuussa, kun itse olin paikanpäällä.

Itse jaksan uskoa siihen, että Wales tulee olemaan paha vastus Venäjälle. Karsintojen avausottelussa Luzhnikilla Wales antoi kelpo vastuksen Venäjälle. Silloin Venäjä teki voittomaalinsa vasta 9 minuuttia ennen loppua. Parastahan olisi, että Venäjän upottaisi itse vanha Suomen vihaaja Craig Bellamy. Antaisikohan siinäkään tapauksessa Suomen maajoukkueen kannattajat anteeksi ne sammakot, joita Craig päästi maaliskuussa suustaan?

Lopuksi täytyy kuitenkin todeta, että vaikka Wales jostain kumman syystä pystyisi Suomea auttamaan, on matka MM-lopputurnaukseen senkin jälkeen vielä auttamattoman kivinen ja pitkä. Mutta niin kauan kun on toivoa, ei pidä luovuttaa. Nostan suuresti hattua kaikille niille Suomen kannattajille, jotka matkustivat lauantaina Länkäraniin kannattamaan Suomen voittoon. Nostan myös hattua niille, jotka suuntaavat Vaduziin todistamaan Suomen pakkovoittoa Liechtensteinista. Ja tietysti haluan lähettää terveisiä kaikille Walesin faneille Cardiffiin: kaatakaa ryssä ja pelatkaa Suomi Afrikkaan!

P.S. Lämpimästi tervetuloa uuteen blogiini!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti